Forum

Kipinä · Peura Liittynyt: 14 Huh 2009 Viestejä: 6420

“Ottakaa kiinni!”

Mustahuppuinen olento suhahtaa katujen välistä ja jatkaa pakoaan synkemmille kujille. Sen perässä juoksee neljähenkinen joukko, joiden kädet ovat täynnä kirveitä, miekkoja ja köyttä. Takaa-ajo jatkuu pimeään yöhön, ja lopulta pakolaisen eteen tulee umpikuja. Se kääntyy kuullessaan etäisiä huutoja, ja hätäännyksissään yrittää löytää reittiä pois. Pakoa ei ole. Se löydetään. “Tuolla!”
Köydet kiristyvät olennon kaulaan ja se vedetään kyljelleen maahan. Vihaiset miehet huutavat raivona. Olento sähisee takaisin. “Saastainen olento! Painu sinne minne kuulutkin - Helvettiin!” Sanat pistävät tikarin lailla, ja kaavun alla piileskelevä olento hyökkää kynnet edellä kohti miehiä. Se ehtii raapaisemaan yhtä kylkeen. “Pitäkää se aloillaan!” hätääntynyt rääkäisy kuuluu, ja naru kaulan ympärillä kiristyy entisestään. Muutama tukahtunut yskäisy, ja olento ei enää yllä koskemaan heitä, eivätkä jalat enää kanna. Se kaatuu vastahakoisesti maahan ja sihisee vihoissaan. “Kuole!” mies huutaa ja muiden pitäessä olentoa aloillaan hopeinen esine välähtää kuunvalossa. Se lyödään pakoilijan sydämeen ja kaikuvat huudot yksinäisillä kaduilla hiljenevät. “Mokomat hirviöt. Pysyisivät poissa täältä.”

Juoni

Safyran niemimaalla, monessa kaupungissa, ovat asukkaat alkaneet pelkäämään heitä uhkaavia vampyyrejä, ihmissusia, lohikäärmeitä, maageja ja muita olentoja, joilla on tarpeeksi voimaa ottaa melkein mitä tahansa haluavat. Monesti on tulipaloja syttynyt kaupunkiin, monesti on tapettu julmasti asukkaita. Sen oli loputtava, ja niemimaalla on nyt uusi hallitsija, joka on armeijansa avuin määrännyt vaarallisimmat olennot hävitettäväksi. Uusi voima ja turvallisuuden tunne oli niin hieno asia asukkaille, että he lähtivät innolla mukaan siihen, että vaaralliset olennot hävitetään. On aivan sallittua kohdella näitä olentoja huonosti, vaikka olisivatkin jotenkin niin, etteivät voi aiheuttaa vahinkoa kenellekään. Ja jos on kaksi epäiltyä varkaudesta, toinen on vaikkapa vampyyri ja toinen jokin harmittomampi otus, niin vampyyria syytetään - vaikka se ei olisi tehnyt mitään.
Tietystikään tällaisia vainottuja olentoja asiat ilahduttavat, ja useat ovatkin lähteneet sotajalalla vastaan. Kovin avoimia ja iloisia luonteita tuskin syntyy, kun joka puolella torjutaan ja yritetään hävittää. Jotkut kuitenkin ovat vain tyytyneet elämään piilossa, tai peitellen todellista lajiaan. Kuitenkin, elämä voi olla kovin kurjaa niiden kannalta, jotka ovat hallitsijan mukaan uhka. Elämä on kuitenkin kaupungissa ollut rauhallisempaa.
Juoni on aika yksinkertainen ja vapaa. Kaikenlaiset sivujuonet ja pääjuoneen vaikuttavat ehdotukset ovat sallittuja.                      

Maailma

Kartta

Roolipeli sijoittuu Safyran niemimaahan, joka sijaitsee Somenten mantereella. Maapallo on muuten sama, mutta sen asukkaat ovat fantasiaolentoja. Kaikki Euroopat ja muut siis löytyvät maailmankartalta.
Aikakausi on jotain 1600 - 1700-luvun luokkaa, ehkä jopa keskiaikaistakin. Mitään kovin nykymuodin vaatteita ei löydä mistään, saati puhelimia, taikka autoja. Vaatetus ja käyttäytyminen eivät kuitenkaan muuten ole tiukkoja.
Vuodenajat ovat samanlaisia kuin Suomessakin. Talvella tulee lunta, kesällä on lämmin jne.

Rubin
Rubin on Safyran suurin (ja ainut) kaupunki. Se on aika vanhanaikainen. Kaupunkiin talot ovat rakennettu aika tiheään, ja niiden ulkomuoto vaihtelee paljon. Siellä on keskellä suuri aukio, tori, jossa kauppiaat myyvät päivisin tuotteitaan, ja jossa rikollisia rankaistaan hirttämisellä. Kaupungissa on paljon kaikenlaista kauppaa ja puotia.
Hahmosi voi siis olla jokin kauppias, tai majatalonpitäjä jne.

Metsä
Metsää on paljon. Se on synkkää ja vaarallista. Nimittäin harvoin Hallitsijan väkeä on siellä vartioimassa lakia ja järjestystä. Metsätyyppi vaihtelee paljon – on havupuita ja lehtipuita. Joissain paikoin on enemmän jompaakumpaa.
Talvella metsissä on paljon lunta ja ne ovat kauniin näköisiä. Lumi kasaantuu yleensä puiden oksille.

Vuoret
Vuoret ovat karuja ja hyvin suuria. Niissä on paljon onkaloita, joista pääsee vuoren sisälle. Vuoren juuret ovat joko metsää, tai kasvitonta erämaata. Korkeimmat huiput ovat lumisia.

Linna
Linnassa asuu Hallitsija palvelijoineen. Siellä on myös lisärakennuksia, joissa Hallitsijan armeija elää ja harjoittelee.
Linna on todella suuri ja kaunis. Se on sisältä hyvin siisti.

Joet
Suuria jokia menee muutama niemimaan läpi. Ne jakautuvat metsissä pienempiin puroihin, ja ne sisältävät hyvin puhdasta vettä.

Ranta
Ranta vaihtelee paljon. Se on jossain kohdin kaunista hiekkaa, mutta joissain kohdin suoraa karua pudotusta kallioilta.

Niityt
Niittyjä ja muita aukioita on myös Safyrassa. Ne ovat usein suuria ja ne harvoin ovat kovin tasaisia. Aukiot usein kumpuilevat ja niillä riistaeläimet usein syövät ja oleskelevat.

Paikkoja saa keksiä lisää. Jos hahmollasi on vaikkapa kartano, pyydä minua lisäämään se tänne.

Hallitsija

Safyran niemimaalla on oma hallitsijansa, jota kutsutaan ihan vain Hallitsijaksi. Hänellä ei ole tavallisten kansalaisten keskuudessa mitään nimeä, eikä melkein kukaan ole nähnyt häntä. Jotain kuitenkin tiedetään, esimerkiksi se, että Hallitsija on nainen ja hän on ihminen.
Hallitsijan armeijaan voi kuulua mikä laji tahansa. Heillä on tiukka kuri ja säännöt. Hallitsijan käskyläinen ei saa koskaan epäröidä kuolevansa vain johtajansa vuoksi. Käskyläisten päätehtävä on käydä välillä katsomassa, että asukkailla on kaikki hyvin. Jotkut ovat kuitenkin erikoistuneet metsästämään vaarallisia fantasiaolentoja.
Hallitsijan käskyläisillä on aina jonkinlaiset valkoiset vaatteet, joissa on jossain kohtaa oltava vähän kultaista kuviota, sekä kaulakoru, jossa on kultainen sulka – joka on Hallitsijan tunnus.

Hallitsijan käskyläiset:
Gilbert - Demoni - Kaze
-
-
-

Hahmot

Pelissä voi pelata vaikka millä tahansa fantasiaolennolla. Niitä saa keksiä ihan itse. Tässä on kuitenkin hieman lisäinfoa muutamista lajeista.
”Vaaralliset olennot”, ”vainotut” jne. ovat pääosassa kaikki seuraavat, paitsi ihmiset ja risteytykset(se toki vähän riippuu).

Vampyyrit
Vampyyrit tarvitsevat verta elääkseen. Ne voivat käyttää vain ”ihmismäisten” olentojen verta. Lajista vähän riippuu miten ne reagoivat auringonvaloon. Ne eivät kuitenkaan ilman mitään suojaa voi kävellä auringon alla huoletta. Jotain täytyy tapahtua. Vampyyrit ovat hyvin pitkälti sellaisia, jotka leimataan heti pahoiksi. Ne ovat hyvin nopeita ja vahvoja. Vahvemmat vampyyrit voivat jopa ohjailla hieman ajatuksellaan esineitä tai eläviäkin olentoja. Ne voivat myös osata hypnotisoida, esimerkiksi että uhri jolta on imetty verta, unohtaa sen.
Jos vampyyri yrittää muuttaa jonkun muun vampyyriksi, niin se puree sitä ihan tavallisesti. Samalla kuitenkin vampyyri voi käärmeen tavoin käyttää eräänlaista myrkkyä, joka muuttaa toisen.
Yleensä vampyyrin voi tappaa vain jollain hopeisella esineellä. On toki poikkeuksia.

Demonit
Demoneita on laajalti monenlaisia. Ne omaavat yleensä jonkinlaisia voimia, useimmiten pimeyttä. Ne voivat syntyä vaikka pahoista ajatuksista, tai sitten äitinsä kohdusta. Ne voivat käyttää ravintonaan iloisia ajatuksia, tai sitten vain tavallista ruokaa. Mahdollisuuksia demonille on aika paljon.

Lohikäärmeet
Lohikäärmeitä pidetään usein uhkana karjalle ja muille eläimille. Kukapa nyt helposta saaliista kieltäytyisi. Lohikäärmeitäkin on monenlaisia. On eläimellisempiä, mutta myös sellaisia jotka voivat muuttua ihmiseksi. Lohikäärmeillä on oma kieli, jonka lohikäärme tietää jo syntyessään. Sitä ei ulkopuolinen voi koskaan täydellisesti osata, ja pienikin määrä on vaikea opetella. Lohikäärmeiden kieli värjätään violetilla.

Maagit/taikojat
Maagit osaavat käyttää taikoja avukseen. Ne voivat olla ehkä erikoistuneet tavaroiden liikutteluun, tai muodonmuuttamiseen. Maagi voi periaatteessa olla melkein kuka tahansa. Vaikkapa fiksu eläin, jos haluaa - yleensä ne ovat kuitenkin ihmismäisempiä olentoja. Maageja ei niin paljon vainota, kuin esimerkiksi vampyyrejä ja demoneita. Niitä ei kuitenkaan kovin hyvällä katsota.

Ihmissudet
Ihmissusienkin ominaisuudet vaihtelevat lajin mukaan. Jotkut kykenet muuttumaan sudeksi ihan milloin haluavat, jotkut pystyvät siihen vain täysikuun aikaan. Ihmissudet ovat hyvin voimakkaita lihasvoimaltaan. Ne myös kestävät hyvin kaikenlaista kipua ja haavoja.

Ihminen
Hahmosi voi olla myös ihan tavallinen ihminen. Jos et tiedä miltä ihminen näyttää, niin suosittelen ottamaan yhteyttä johonkin lääkäriin. xD

Risteytys
Periaatteessa mitkä tahansa lajit voivat risteytyä. Ne voivat osata vaikka hiukan molempien vanhempiensa kykyjä, tai sitten ominaisuudet ovat yhdistyneet. Saa itse päättää.

Roolipelissä:
(Nimi – Laji – sukupuoli - pelaaja)

Echse - Lohikäärmeihminen - poika - Kipinä
Rafaello - Lohikäärme - mies - BlackFang
Riiviökissa - Kissa - uros - silkkis
Fiozerella - Pupunkorvainen ihminen - nainen - Rukitazuka
Rorschach - Puolidemoni - mies - Pites
Angelica - Haltia - nainen - BlackFang
Gilbert - Demoni - mies - Kaze
Serya - Haltia - nainen - Rilla
Catherie - Ihmissusi - nainen - Valenia
Warcryn - Lohikäärme - naaras - Cloudy
Niji - Kissa - naaras - Yokiro
Vanilja - Ihmissusi - nainen - Sartza
Ryan - Ihmissusi - mies - Empty
Celda - Haltia/maagi - Africca
Elise - Ihmissusi/vampyyri - IngenTingenTrol
Renée - Ihminen - Avie
Svelia - Puolidemoni - Pites
Litanore - Kerberus - BlackFang
Tyra - Lohikäärme - Aromaa
Nova - Ihmislohikäärme - Karpalo
Shelby - Merenneito - nainen - Pammee
-
-

Sivujuoni

Manalan (eli helvetti, mutta käytetään nyt tätä nimitystä) portti on jostain syystä avautunut tavallisten kuolevaisten maailmaan, ja sieltä on alkanut tulla pahoja manalan olentoja ulos. Ne eivät ole lainkaan ystävällisiä, ja tietty aikovat kiusata ja tappaa Safyran asukkaita. Portti on kuitenkin eräässä luolassa syvällä metsässä (alin metsä, jonka alla on pientä asutusta), joten kovin pitkälle tieto ei ole päässyt leviämään. Manalan demonit ja muut ovat
alkaneet liikkua vasta metsässä ja niitä on nähty vain tuon pienen asutusalueen lähettyvillä.

Mitään järkyttäviä massoja näitä manalasta karanneita olentoja ei tule olemaan, mutta voimakkaita kylläkin. Toistaiseksi vain ehkä muutama jolla ei ole pelaajaa, plus sitten ne joilla on pelaaja. Litanore, kerberus, Manalan vartija (BlackFang) on vahtii porttia.

Hallitsija on hyvin nopeasti saanut tietoonsa tämän ja on käskenyt käskyläisiään pitämään asiaa silmällä, ja tarkkailemaan miten tilanne kehittyy. Hän on kuitenkin kieltänyt heitä kertomasta kenellekään, turhan sekasorron ja pelon takia. Näin aluksi ja toistaiseksi vain Hallitsijan käskyläiset tietävät tästä. Jos hahmosi kuitenkin löytää vaikka portin ja saa otettua asiasta selvää, voi hän levittää tietoa eteenpäin.

Manalasta tulleet:

Litanore - Kerberus - BlackFang
-
-
-

Säännöt:
- Ei autohittausta. Taisteluissa kuitenkin pieni on sallittu (?) –merkin kanssa.
- Ei saa olla liian ylivoimainen hahmo. Kaikilla on joitain heikkouksia.
- Ei hypätä heti paikasta toiseen. Jos hahmosi on vuorilla ja heti sen jälkeen kylässä, se ei ole mahdollista. Ei nyt tarvitse jokaista askelta kuvata, mutta ei tosiaan mitään suuria ihmehyppyjä, vaikka fantasiamaailmassa pelataankin.
- Yleiset järkevän käyttäytymisen säännöt. Ei kiusata muita pelaajia ja pidetään riidat poissa roolipelaamisesta. Jos et jaksa tulla pelaamaan, tai olet muuten kamalan vihainen, ei kannata tulla sitä levittämään. ;3
- Ei kamalasti kiroilua.
- Totellaan Kipinää. >:3

Roolipelaaminen

Vuodenajat ihan oikean elämän mukaan. Kellonajalla ei väliä.
Yksikön kolmannessa persoonassa (hän/se) roolipelataan. Ei *-merkkejä. ”Puhe”, ’ajatukset’(tai kursiivilla). Jos hahmosi puhuu jotain erikieltä, niin: ”Hello, there!” Kursivoidaan tavallinen puhe. Jos on monimutkainen lause, tai joku mitä muut eivät ehkä ymmärrä, laita johonkin suomennos.
Olisi myös ihan mukavaa ettei ropetukset ole vain kahden lauseen mittaisia. ;3
Jos tulee ropetuksiin mukaan kolmas henkilö (tai yli), niin sopikaa vuorot, että missä järjestyksessä pelaatte. Niin ei mene ropetukset sekaisin.

Hahmotiedot

Nimi: Ihan mikä vain
Skp: Uros/naaras, poika/tyttö, mies/nainen…
Ikä: Oikea ikä ja minkä ikäinen hahmosi on ihmisen vuosissa. (Esim. 124 v. ihmisissä 14 v.)
Laji: Minkälajinen hahmosi on? Selitä lajista tärkeitä tietoja, vaikka hahmosi olisi jokin hahmot-kohdassa mainittu. Esim, jos on vampyyri, niin kerro mitä hahmollesi tapahtuu auringossa tms.
Asuinpaikka: Jos on vaikka jonkin kartanon omistaja, niin aika tarkkaan missä kartano sijaitsee, minkä kokoinen, minkälainen sisältä…
Ulkonäkö:
Luonne:
Menneisyys:
Suhteet: Päivitelkää sitä mukaa mitä hahmonne tapaa toisia.
Muuta: Jos hahmollasi on ammatti, lemmikki, rakastettu…
Roolipelaaja:

Päivitykset
(Uusin alimpana)

20.1.2012
- Roolipeli valmistui

22.1.2012
- Roolipelaaminen voi alkaa!
- Vampyyri-osiota hieman muokattu
- Ulkonäkö lisätty hahmokaavakkeeseen (douh)

25.1.2012
- Muutama uusi hahmo liittynyt
- silkkiksen keksimä sivujuoni

29.1.2012
- Ilmoituksia -kohta lisätty

31.1.2012
- Uusi sivujuoni

20.3.2012
- Uusi hahmo Nova ihmislohikäärme (Karpalo)

27.4.2012
- Uusi hahmo Shelby merenneito (Pammee)

Ilmoituksia

Hallitsijalle kaivattaisiin roolipelaajaa!

BlackFang · Peura Liittynyt: 16 Hei 2010 Viestejä: 5739

Nimi: Rafaello
Ikä: Rafaello on henkisesti 24 vuotiaan tasolla. Jos hän olisi ihminen hän olisi nyt 400 vuotias, mutta hän onkin lohikäärme ja iältään 40 vuotta vanha. Pirun nuori piruparka
Skp: Mies.
laji: Lohikäärme
Työ: Palkkasotilas.

Luonne:

Rafaello on passiivinen, hirveän kiintymätön kaikkeen ja pitää mielummin omasta rauhasta kuin muiden seurasta. Hän on vaikea häirittävä, koska hän ei juuri harrasta mitään muuta kuin juomista. Hänen itsehillintänsä harvinaisen juomisen vuoksi on tarpeeksi pitkä eikä hän juuri edes ole vihainen kellekkään. Mies on hilpeä vaikkei näytäkkään sitä ja hän on hyvin harvinainen näky siihen verrattuna mikä hän on muihin kaltaisiinsa. Mies ei ole äkkipikainen vaikka saattaa vaikuttaa siltä eikä hän pelkää kuolemaa. Mies saattaa olla myös pähkähullun tuntuinen vaikka onkin kaikkea muuta. Rafaello on todella itsetietoinen elämästään jonka vuoksi yksi nainen ei hänen elämäänsä kaada. Mies ei ole ikinä etsinyt suhdetta kehenkään, mutta ei silti kaihda naista. Rauhallisuus, energisyys, elämänilo sun muut kuuluvat miehen persoonaan kuin nenä päähän. Rafaello on rauhallinen ja positiivinen persoona. Hän ei kuitenkaan hymyile ja hypi ympäriinsä kuin mikäkin gazelli vaan näyttää pirteytensä ja onnellisuutensa vähän kerrallaan. Vieraille hän saattaa olla vähän kylmä, mutta asiakkaat ovat asia erikseen. Hän on kylmä ja kohtelias muille aivan kuin pikku robotti jolla on väkevät tunteet. Rafaello ei osaa näyttää herkkää puoltaan ja on vaikeasti loukattavissa. Rafaellom kanssa ei pelata pelejä ja vaikka joku yrittäisi hän pystyy paljastamaan tempun helposti kuin sormia napsauttamalla. Mies vihaa valehtelijoita enemmän kuin laki sallii joten hänen kanssaan pitää olla tarkka sanoistaan, koska Semeran uskoo myös aika helposti väärääkin informaatiot, mutta tarkistaa asian kyllä lopulta. Joskus miehen ollessa vihainen tai surullinen hän patoaa ne sisälleen siksi aikaa, kunnes seuralainen lähtee ja vasta sitten päästää tunteensa irti. Häntä on vaikea saada suuttumaan, mutta valehtelu, kuten jo sanoin, saa Rafaellon pään kiehumaan pahemmin kuin muut törkeät loukkaukset. Häntä ei saa koskaan puhumaan tunteistaan kellekkään, mutta jos pääsee edes lähelle naista tai edes tuon ystäväksi saa olla onnellinen kun saa naisen avautumaan itselleen. Vihaisena Purkaessaan tunteita pitää olla alta pois jollei halua olla itse kohde. Suuttuessaan tai vihaa purkaessaan hän ei ole oma itsensä vaan muuttuu täysin toiseksi persoonaksi jota ihan puhtaasti kannattaa varoa henkensä kaupalla. Rafaellon on vaikea hyväksyä ketään ystäväkseen sillä hän omistautuu suhteen ylläpitoon sitten aika kovasti joten sekin syö hänen voimiaan aika paljon. Hän ei sen vuoksi halua kuluttaa kallisarvoista energiaansa johonkin turhanpäiväiseen ystävyyssuhteeseen, mutta rakastaa silti jotakin itselleen tärkeää persoonaa enemmän kuin laki sallii. Hän ei näytä usein kiintymystä kuin rakkaimilleen, mutta saatuaan ystävän ei todellakaan luovuta ihan heti. Rakkautta häneltä ei tipu kelle tahansa laitapuolen kulkijalle. Rafaello itkee harvoin ja vielä harvemmin on pahoillaan tekojaan. Häntä ei saa itkemään helpsoti saati sitten ainakaan kiduttamalla paljastamaan salaisuuksiaan jotka kätkeytyvät petollisen ulkokuoren sisään. Hän on erittäin salamyhkäinen ja arvaamaton hahmo. Persoonallisuus siis vaihtelee tilanteen mukaan, mutta mukautuu myös muiden tunteiden mukaan. Hän voi olla hetken fanaatikko toisen rakkaudenjulistaja.

menneisyys:

Rafaello kaapattiin hyvin nuoressa iässä pesästään ja vietiin kasvamaan ihmisten pariin. Hän ei ikinä pitänyt olostaan heidän lähettyvillään eikä hyväksynyt sijaisäitiään koskaan äidikseen. Hän kapinoi usein heitä vastaan, teki rötöksiä ja julmia asioita rahaa vastaan. Silloin hän jo tiesi uransa. Mieheksi hän kasvoi treenaten ja monien muiden miesten opissa.

Ulkonäkö: ~Ahmed~ ja kuva lohikäärmeestä By sandara

Erikoisuudet: Hänen pitäisi osata muuttua lohikäärmeeksi, mutta ei osaa tai vain jaksa välittää. Ainoa asia mitä hän osaa on puhaltaa tulta ja yskiä savua.

Sukulaiset:

~ Echse Rege Lindwurm (Pikkuveli)
Ei muista häntä.

Muuta:

~ äänititus
~ Omistaa kaksi pitkää ebony blade.iksi kutsuttua miekkaa. Ne ovat mustia kuin yö ja teräviä kuin partaveitsi.
~ Kukkuu mieluusti öisin.
~ Lähes mahdoton ojentaa.
~ Elää selvittääkseen juurensa.
~ Vihaa haltioita.
~ Ei pidä muistakaan olennoista, omistaa vain yhden ystävän.
~ Asuinpaikka on vuoristojen luona olevassa luolassa. Luolaan ei pääse kuin lentäen joten se ja sen aarteet ovat turvassa varkailta.
~ Rorschach Kovacs on hänen ainoa buddy.
~ Kuuluu ainooseen lohikäärme sukuun joka tunnetusti elää pisimpään.
~ tunnari
-------------------------------------------------

Nimi: Angelica Bewena
Skp: tyttö
Ikä: 18 vuotias ihmisten iässä. Sama myös omassa rodussaan
Laji: Haltia
Asuinpaikka: Omistaa pienen talon järven rannalta.
Luonne:

Angelicalla on pipi pää. Hän on kuin Joker Batmanista. Hullu ja kieroileva ilkimys. Hän tykkää tehä jäynää kaikille ja suunnittelee valtaavansa maailman. Hän on myös vitsikäs ja keksii aina tehdä jonkun elämästä hirveän hankalaa. Häntä ei voi pidätellä juuri mikään tai kukaan. Hän ei osaa kantaa kaunaa vaikak onkin hullu. Hän on myös aika paha psykopaatti, koska hän saattaa alkaa nauraa kuin seinähullu monta tuntia putkeen. Kuitenkin hänellä on myös tasapainoinen puoli mikä saattaa olla hyvin pelottava jos on tottunut hulluun puoleen. Neidon tyyni puoli tulee esiin lohikäärmeiden luona. Silloin hän on tyyni, tasapainoinen, kiltti ja oma itsensä. Hän on loistava käsittelemään silloin mitä tahansa, jopa loukkauksia. Neitoon vaikuttaa myös paljon ympäristötekijät ja roolijansa mieliala aika voimakkaaasti. Kuitenkin hän on hyvin vastaanhangoitteleva persoona eikä ikinä, siis iknä tee mitään kellekkään. Omistaan teoistaan hän ei vastaa kellekkään ja nauttii muiden tuskasta. Kun ihmiset harovat hiuksiaan tuskissaan hän nauttii elämästään. Hän osaa pitää kurin helposti itsellään eikä ole kertakaan oma mieli lähtenyt lapasista, no eihän edes pidä siitä kiinni! Angelica on omalaatuinen piru eikä edes pyydä anteeksi omia asioitaan. Muut saavat maksaa hänen työnsä, hän itse tekee mitä haluaa eikä ole edes kiinnostunut muista. Elämä on hyvää jos vain osaa nauttia, niin se vain menee.

Menneisyys:

Angelican luulisi olevan iloinen, tyytyväinen elämäänsä ja juuri sellainen normaali Haltia. Missä sitten menee normaali kun näet omien vanhempiesi kuoleman ja tappaja olet sinä itse? Angelica on kaikkea muuta kuin enkeli historialtaan. Hän aloitti huonon elämänsä tappamalla vanhempansa ja saavan sillä tavoin rahaa elääkseen. Hän ei ollut koskaan tuonut rauhaa elämäänsä, päinvastoin. Hän on etsintäkuulutettu hirviö. Monet sanovat hänen olevan demonin riivaama. Se ei kuitenkaan ole näin. Ollessaan 5 vuotias ja tappaessaan vanhempansa, hän sai käsiinsä aseensa. Ase puhui hänelle, kuiskutteli likaisia valheita ja muutti tuon ajatusmaailman kieroutuneeksi. Nyt jopa asekkin pelkää häntä, koska nainen on kieroutuneempi kuin hänen miekkansa. Angelica tapasi oman lohikäärmeensä vahingossa rämpiessään pitkin poikin maailmaa ilman päämäärää.

Suhteet:

Rorschach Kovacs : Tuntee parin vuoden takaa.

Muuta:

~ Ei omasta tahdostaan kova pahis.
~ Yrittää kouluttaa erittäin tempperamenttistä lohikäärmettä.
~ Osaa vähän lohikäärmettä.
~Brett Jordan
~ On varma, että on ihminen.
~ Omistaa ikävännäköisen sapelin joka on vahvistettu taialla. Se mikä neidolla on selässään kuvassa.
~ Omistaa äidiltään perimän kaulakorun jossa on rubiinisilmä.
~ Pitää uimisesta.
~ Ei pelkää mitään.
~ Pitää ansoista, myrkyistä sun muista ikävistä yllätyksistä. Älä siis yritä yllättää häntä, koska hän yllättää sinut.

Roolipelaaja: Blackfang

--------------------------------------

Nimi: Litanore
Skp: Naaras / tyttö
Ikä: 16 vuotias ihmisissä. Oikeasti hän on yhtä vanha kuin maa ja taivas.
Laji: Kerberos. Manalan vartija. Pistäkää wikiin jos ette tiedä.
Asuinpaikka: Hlvetin portin vartija. Asustaa siis siellä mihin ovi avautuu.

Ulkonäkö: By Kipinä By Pikkochan

Eläimellisessä muodossa hänen selässään on piikkirivistö. Niiden koko ei ole kuin 3cm. Ruumiinrakenne on joustava joten hän erittäin nopea juoksija ja todella ketterä. Neidon suusta, varsinkin eläinmuodossa, saattaa valua laavamaista ainetta joka kertoo vain vaarallisuudesta. Koko riippuu onko tuo vahdissa, liikkeellä vai jossain muualla. Kookkaasta sudesta hirviöksi. Näin lyhyesti.

Luonne: Litanore on perusluonteeltaan rauhallinen, uskollinen ja hyvin hyvin vaativa. Hän on vaikeasti tavoiteltavava ja erittäin aggresiivinen jos joku yrittää typeriä temppuja. Hän ei liiemmin pidä seurasta kun on tottunut tuhansien vuosien aikana olemaan yksin. Neito kuitenkin rakastaa tarinoita, vitseja sun muita. Erityisesti ruokaa. Eläimellisten tapojen lisäksi hän on myös hyvin inhimillinen eläin. Hän ei tapa ketään huvikseen vaan suojelee työnantajaansa ja työpaikkaansa. Yksikään elävä ei ole koskaan uskaltanut lähestyä tätä olentoa. Neito ei tahallaan ole pelottava ja aggresiivinen, hän vain oli tottunut siihen kun kuolevaiset ravasivat Manalassa ja pois. Ketä nyt ei ärsyttäisi typerät tunkeilijat omalla reviirillä? Neito saattaa olla huikan äkkipikainen, mutta osaa myös olla hirmuisen lempeä, ystävällinen, tukeva sun muuta. Ihmisenä hän on ujo, kiltti ja helposti pidettävä. Se ei silti tarkoita etteikö häntä voisi suututtaa pahanpäiväisesti. Hampaat ja kynnet on tuon ainoa puollustus jota hän ei pelkää käyttää. Älä siis herran tähden ärsytä Manalan vartijaa tai kuollessasi joudut hänen syömäkseen.
Menneisyys: Mitä nyt kerrottavaa. Aina ollut olemassa Manalan luomisestä lähtien. Tavannut muutamia idioottimaisia sankareita, syönyt haahuilevia sieluja sun muuta perus juttua. Eli siis naaras ei ole tehnyt elämässään yhtään mitään muuta kuin vartioinut manalaa ja juoksennellut pitkin sitä. Ei ketään hyvää tuttua.

Suhteet:
Muuta:

~ Työnä tappaa haahuilevia sieluja ja myös ohjaa niitä.
~ Ääni ihmisenä. Arvaatekin sitten miltä hän kuulostaa eläimenä. Petomaiselta, karhealta. Ei todellakaan mitenkään pehmeä ääniseltä.
~ Ei pidä elävistä liiemmin.
~ Laiska tekemään mitään muiden eteen.
~ Miehistä kiinnostunut.
~ Pitää raa'asta lihasta.
~ Loistavassa kunnossa.

Roolipelaaja: Blackfang
_________________
Nothing is true... everything is permitted.

Kipinä · Peura Liittynyt: 14 Huh 2009 Viestejä: 6420

BlackFang, tuo linkki ei toimi. Ainakaan minulla. >.<'
_________________
How many miles to the Wonderland?

Rukitazuka · Peura Liittynyt: 29 Syy 2010 Viestejä: 6291

Nimi: Fiozerella
Kutsumanimi: Fio, Luppakorva
Skp: Nainen
Ikä: n. 23-vuotias
Laji: On muuten tavallinen ihminen, paitsi että omistaa pupunkorvat ja ehkä pieniä maagin voimiakin, mutta ei ole itse vielä kunnolla perillä niistä.
Asuinpaikka: Asustelee metsässä vuorien lähistöllä ränsistyneessä talossaan. Talo on tämän tyylinen ja se näyttää kaukaa katsottuna aika autiolta talolta ja pelottavalta. Sisältä se on kuitenkin mukavan kodikas ja kaikenlaisia erilaisia helyjä on siellä sun täällä, mutta ikkunoiden edessä on yleensä verhot ja valo tulee lyhdyistä. Jopa Fio ei itsekkään tiedä mihin jokainen ovi vie, jonkun oven takaa voi yllättäen alkaa portaat ja jossain on vain tyhjä komero. Talossa on myös kellariluukku ja kellarissa nainen säilöö kaikki parhaat teensä ja ruokansa, kellarista myös lähtee salareitti, joka vie.

Luonne:
She has a little creepy cat
And a little creepy bat
Little rocking chair and an old blue hat
That little creepy girl
Oh she loves to sing
She has a little gift
An amazing thing
With her little funny eyes of hazel
With her little funny old blue hat
She will go and set the world on fire
No one ever thought she could do that

Mystinen, pelottava ja outo ovat ne kolme sanaa, jotka tulevat kaikille heti ekana mieleen kun näkevät Fion eka kertaa. Hänellä on usein erikoisen näköisiä asusteita päällään. Kukaan ei pahemmin tunne häntä, joten hänestä ei tiedetä muuta kuin että hän asustelee erakkona vuorien lähistöllä. Mutta se ei kerro mitään.. Okei ehkä Fio on vähän hupsu ja ei ihan täysjärkinen, mutta sen se tuottaa kun asuu kauan ilman minkäänlaisia sosiaalisia kohtauksia. Eikä Fio pahemmin itse osaa tai uskalla lähtä seuraa hakemaan. Neito on aika hiljainen, mutta joskus hän saa puheripulin ja puhua pölpöttää liikaa. Salaisuudet harvoin säilyvät hänen sisällään ja hän lipsauttaa vahingossa sen ilmoille. Ikävä kyllä hän puhelee aika pelottavia asioita ja miettiii syvällisiä, muutenkin hän on aika mystinen tapaus eikä meinaa paljastaa itsestään mitään vaan kiertelee kauan ennen kuin kertoo nimensä. Outous näkyy hänen ulkonäössä ja käytöksessä, hän on ihan rauhallinen, mutta innostuu joskus aivan liikaa asioista. Hänestä ei ota oikein selvää minkälainen hän on luonteeltaan, koska se vaihtelee niin paljon. Mutta uhkarohkea ja rohkea tämä neiti on, hän voi tehdä mitä vain pelkäämättä ainakaan näyttämättä pelkoaan. Herkkä Fio kuitenkin on, hän ei kestä kauheana kipua, koska ei ole joutunut kokemaan sitä kovin paljoa eli mieluusti hän välttelee hankaluuksia. Vaikka Fio on monesti oikein iloinen ja hyvätuulinen, on hän myös monesti hiljainen ja surumielinen, jolloin hän puhuu kaikista maailmanlopuista yms. Hän tuntuu aina jotenkin poissaolevalta ja tuntuu että hän on ihan toisessa ulottuvuudessa. Vaikka Fio on hiljainen ja muutenkin vaarattoman oloinen, niin ei kannata luottaa hänen avuttomuuteen, koska hän osaa nimittäin olla vaarallinen. Hän iskee aina pahimmalla hetkellä ja vihain sokaisemana Fio on aivan outo, silloin on oksat pois tieltä.

You hate my face
My sweet embrace
You hate me when I'm all around
Enjoy it when I'm burning down

Oikeasti Fio ei ole niin outo kuin antaa ymmärtää. Hän vain kaipaisi tarpeeksi ymmärrystä ja aikaa, että hän osaisi olla niikuin muutkin. Syvällä neidon sydämessä hän on yhä se hymyilevä ja seurallinen, joka mielellään juttelee kaikista tapahtumista eikä ole ollenkaaan ajatuksissaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu haluavan ottaa Kerlistä selvään, vaan ajattelevat tuon olevan aivan outo hemmo.

Lisää ropessa

Menneisyys:
I'm trying not to think about
All the things you did before
But sometimes it all just gets to me
I can't take it anymore.

Fio ei kauhena puhu menneisyydestään ja se on muutenkin hänelle vähän hämärän peitossa. Jotain siellä on kuitnekin tapahtunut, koska lapsena hän oli oikein eloisa ja puhelias, tavallinen pupukorvainen ihminen.
Hän syntyi ainokaisena yksinhuoltaja äidilleen ja oli vahingon aikaan saannos, mutta äiti silti rakasti lastaan eikä mitnekään laiminlyönyt tuota vaikkei hän ollut odottanut lasta. Äidillä oli itselläänkin kauniit pupunkorvat ja pitkä vaalea tukka, jolta Fio perikin ulkonäön. Äiti oli hieman kokematon kuitenkin eikä kovin tienyt kuinka lapsia kasvatettiin ja hän oli jonkin näköinen maagikko noita ja asusteli syrjässä sivistyksessä. Fio oli täynnä elämän iloa ja rakasti seikkailla metsässä. Hänen äitinsä opetti tuon pukeutumaan pienestä pitäen vaatteisiin ja outouhin helyihin. Mut saman ikäiset kuin Fio niin karttelivat tyttöä, koska hän näytti kuulemma oudolta eikä tyttö tiennyt mistä tämäkin johtui. Iän myötä n. 10-vuotiaania Fiosta oli tullut äitin kaltainen erakko, joka seurasi äitiään kuin hai laivaa ja matki tuota täydelliseti. Vuodet vierivät ja Fion äiti veti viimeiset henkäisyt kesäisenä päivänä tytön täyttäessä juuri 18 vuotta. Äidin kuolema oli ollut odotettavissa, kun tuo oli jo pitkään sairastellutkin. Fio jäi yksin huolehtimaan talsota ja itsestään, kantaen sisällään sairautta, joka oli äidinkin ajanut turmiaan. Fio ei kuitenkaan tiennyt sairaudesta mitään eikä hänen äitinsäkkään, vaan se iski yllättäen ja jos siihen ei hae tarpeeksi ajoissa lääkitystä niin kuolee parin vuoden sisällä.

I'll stay with you,
But remember be careful what you do
Cause I'm not bulletproof

Fio asustelee yhäkin yksikseen vuorien lähistöllä olevassa ränsistyneessä mökissä ja keittelee liemiään.

Suhteet:

Muuta:
- Ääni&tunnari, kaikki kerlin biisit kuvastavat oikein hyvin neitiä.
- Kunto on aika kehno ja henki alkaa helposti vinkua rasituksesta.
- Omistaa monenlaisia fobioita esim. alkaa kiljua kun näkee verta, myös pelkää äänekkäitä ääniä ja ahtaita paikkoja. Mutta hämähäkkejä ja pimeää ei pelkää, oikeastaan hän rakastaa niitä.
- On uimataidoton, joten älä luulekkaan että hän tulisi kanssasi uimaan.
- Luut ovat aika heikot, eivätkä ne kestä kauheita iskuja. Eli ne voivat murtua helposti.
- Jos Fion ystäväksesi saat, niin hän varmana kutsuu sinut heti teelle tai jotain sen sellaista. Pikkuinen kun on niin hulluna teehen.
- Omistaa eräänlaisia voodoonukkeja, joita on hyllyt täynnä muiden pehmolelujen ja nukkejen seassa.
- Keuhkoissa on eräs sairaus, joka kasvaa kasvamistaan, muttta Fio ei tiedä asiasta vielä mitään. Kun sairaus on tarpeeksi suuri alkaa Fion henki mennä ahtaalle, kuin tupakoijalla ja hänen tilansa romahtaa nopeasti. Myös hiukset harmaantuu ja paiseita nousee ihoon, myös ihoa alkaa kutittaa. Näin alkuun vain on pieniä oireita kuten yllättäviä yskänpuuskia ja nopeita flunssia. Tämä sairaus on periytyvää ja se on kulkenut suvussa, mutta Fio ei tiedä asiasta mitään. Sairauden voi estää joillain yrteillä, jota kasvaa kaukana Etelä rannikolla.

Ulkonäkö:
Klick ja pari kuvaa asuista / asusteista x x x
OMISTAA PUPUNKORVAT, JOITA KUVISSA EI NÄY.

Pituutta Fiolla on 160cm, mutta hänellä saattaa olla usein saappaat, jossa on mukavasti korkoa ja se pidentää häntä. Painoa on ihan sopivasti, ettei liikaa eikä liian vähänkään. Omistaa pitkät vaaleat, melkein valkoiset hiukset, jotka ovat usein vedetty taakse ja niiden kärjet osuvat pepun kohdalle, ellei mene vähän ylikin. Hänen kasvonsa ovat söpön pyöreät ja pehmeän muotoiset. Silmät ovat hieman suuret, mutta silmien väri on tummansininen, joista loistaa salaperäisyys ja jollain tavalla silmät näyttävät merensiniseltä, jonka väri vaihtelee valoituksen mukaan. Iho on hieman vaaleampi, kuin muilla. Ei omista ihmiskorvia, vaan päästä lähtee kaksi pörröistä pupunkorvaa, joista toinen on musta ja toinen vitivalkoinen. Kummatkin korvat ovat lupallaan, eli tästä tulee nimitys luppakorva.
Omituisuutta lisää se, että Fio pukeutuu omalaatuisesti ja hänellä on mitä oudoimpia koruja että asusteita. Yleensä hänen päällään on joku röyhelö mekko ja väritys on värikkäitä värejä, haaleassa muodossa. Usein mukana on kultainen valtikka, jonka voi nähdä parissa kuvassa ja käyttää sitä kävellessään. Joskus valtikassa saattaakin olla teetä, toisinaan siellä on muutama pikkuleipä sisällä. Korut sun muut asusteet ovat erikoisia ja yksityiskohdat ovat tärkeitä Fiolle. Joskus hänellä voi olla teekannun muotoinen sormus ja toisinaan tavallisia sormksia. Mutta helyjä häneltä aina löytyy vähän kaikkialta.

Roolipelaaja: Rukitazuka
_________________
I sit and talk to God... And he just laughs at my plans.

silkkis-* · CREW Liittynyt: 15 Mar 2007 Viestejä: 13300

Riiviökissa

Skp: Uros
Ikä: 173v, ulkopuolisesti nuori aikuinen kissa
Laji: Syntyi ihmiseksi, mutta kirouksen takia elelee nykyään tavallisen oloisena kissana joskin sillä on maagin taidot. Eli periaatteessa laji on ihan vain kissa.
Asuinpaikka: Parhaillaan koditon. Etsii itselleen varakasta valeisäntää, jonka taakse kätkeytyä.

Luonne
Riiviökissa on hyvin itsekäs ja itserakas olento. Se itsetunto on huipussaan ja se toimii erittäin määrätietoisesti. Sydänystäviä sillä ei juuri ole, sillä se hankkii ”ystäviksi” lähinnä itselleen hyödyksi kelpuutettavia. Muut elolliset ovat useimmiten sille yhtä arvokkaita kuin tavaratkin, joskin joihinkin voi kiintyä kuten tavaroihin. Näin voidaan siis väittää, että Riiviö kykenee jonkintasoiseen välittämiseen. Sillä on kuitenkin myös yhä tallella kyky rakastua, joskin sen tapa rakastaa ei ehkä ole helppo tai selkeästi nähtävissä. Pääasiassa Riiviö kuitenkin kohtelee muita lähinnä kylmästi vaikka osaakin näytellä mitä vain toinen haluaakin nähdä. Se katsoo suurinta osaa muista olennoista alaspäin. Poikkeuksiakin kuitenkin on, mutta Riiviön arvostusta on vaikea saavuttaa. Tämä ylpeä otus on hyvin kunnianhimoinen ja kykenee kylmettämään tarvittaessa kaikki tunteensa.
Nimensä mukaisesti Riiviökissa on hyvin riiviö. Se nauttii kolttosista ja pienien kirouksien langetteluista. Se on selvästi sadistinen siis, eikä muiden kipu sitä haittaa, vaan päinvastoin. Etenkin sadistien kosto on aivan riiviön mielipuuhaa. Se haluaa aina sanoa viimeisen sanan, maksoi mitä maksoi tai otti se sitten paljonkin aikaa.
Aika on opettanut kärsivälliseksi, mutta vain sitä vaativissa asioissa. Riiviö ei odota, jos ei ole pakko. Se on myös joissain määrin herkkä ja voi tulistua vaarallisesti vaikka asian vältämättä sitä vaatiessa se kyllä omistaa itsehillinnän. Mieluiten se kuitenkin leikkii kissaa ja hiirtä ja kostaa kyllä mielipahansa taatusti.

Menneisyys
Riiviökissa ei suinkaan ole ollut aina kissa, vaan syntyi alun perin aivan tavalliseksi ihmiseksi, komeaksi nuorukaiseksi tarkalleen ottaen, kun kasvoi. Perheensä ei ollut aatelinen, muttei liioin köyhäkään. Poika eli siis normaalia elämäänsä opiskellen ja tehden oikukkaan luonteensa kanssa kolttosia niin kotona kuin koulussakin saaden siitä usein rangaistuksia ja tulen piestyksi. Pojan ollessa 12-vuotias vanhemmat surmattiin traagisesti johtuen kahden suvun välisistä riidoista tietyn viljelysmaan omistuksesta. Vastakkainen suku siis päätyi brutaalimpaan keinoon ja näin saavuttikin tavoitteensa. Poika oli ollut tuolloin koulussa välttyen näin surmalta, eikä poikaa sittemminkään murhattu, vaan tämä yksinkertaisesti uhkailtiin ja häädettiin tiehensä kaduille.
Lapsi selviytyi opettelemalla varkaaksi ja lyöttäytymällä yhteen muiden kodittomien nuorien kanssa. Tätä kesti kuitenkin vain kuukausia nuoren törmättyä myöhemmin kaupungissa kiertäneisiin kerjäläismunkkeihin, jotka säälivät kodittomia lapsia ja ottivat mukaansa kaikki suostuneet ja kelpoiset. Tätä kautta poika joutui munkkiluostariin, jossa hänet opetettiin meditoimaan, rukoilemaan, paastoamaan ja kunnioittamaan luontoa. Riiviö lapsi oli edelleen ja jatkoi ajoittain kolttosiaan, mutta rauhoittui ajan ja kurin myötä huomattavasti. Luostarissa hän oppi mm. lukemaan ja kirjoittamaan useita vanhoja kieliä sekä käyttämään taistelulajeja itsepuolustukseksi. Löytyipä luostarista vanha maagimestarikin, joka opetti joitain alkeita magiasta, muttei koskaan ketään maagiksi voimakkaan kyvyn väärinkäytön välttämiseksi.
Nuorukainen oli kuitenkin liian kunnianhimoinen ja magiasta kiinnostunut tyytyäkseen pelkkään teoriaan. Hän halusi välttämättä taitaa magian salat. Vanha mestari ei kuitenkaan koskaan suostunut opettajaksi, ei etenkään tälle nuorelle. Tästäkös nuori mies tietenkin suuttui ja päätyi varastamaan mestarilta kääröjä yrittäen opetella löytämäänsä magiaa päätyen silkasta mielenkiinnosta juuri kovin tabuksi nimettyyn mustaan magiaan. Tästäkös mestari tietenkin suuttui tajuttuaan tärkeiden tekstien kadonneen. Kääröt olivat vanhoja ja pyhiä, hyvin kätkettyjä, mutta poika oli nokkela ja taitava varas jollaiseksi hän oli aiemmin kasvanut. Mestari ei antanut anteeksi pojan jäätyä kiinni. Hän näki riskin. Jos ihminen ei seitsemässä vuodessa lainkaan parantanut ja sattui olemaan noin kiinnostunut juuri mustasta magiasta, oli tuo riski. Mestari mietti kuitenkin yön yli, hän halusi uskoa, että poika paranisi. Yöllä tuo kuitenkin näki enteen, jonka johdosta hän päätyi hankkiutumaan vaaratekijästä eroon. Hän kirosi nuorukaisen rangaistukseksi, jonka jälkeen poika häädettiin luostarista. Kirouksen määräaika oli ikuisesti ja kyseessä oli muodonmuutoskirous. Poika muuttui siis kissaksi. Unohti nimensä, isänsä eikä kyennyt enää puhumaan. Se joutui opettelemaan uudestaan kävelemään neljällä jalalla. Se opetteli käyttämään häntäänsä ja ääntänsä, joka aluksi oli vain epämääräistä vinkunaa kuin juuri syntyneellä kissanpennulla. Se ei kuitenkaan ollut vain kissa. Se ajatteli kehittyneesti ja sillä oli muistoja. Se opetteli elämään uudessa muodossaan ja pyrki säilyttämään ihmisyytensä jäänteet ettei suinkaan muuttuisi kissaksi. Vastoin odotuksia se ei rangaistuksestaan nöyrtynyt, vaan kasvoi vihaan. Se oppi taktikoimaan valitsemalla itse isäntänsä. Se oppi etsimään tietoa ja pääsi huomaamatta käsiksi asiakirjoihin. Se opiskeli ja etsi tietoa. Opetteli itse määrätietoisesti magiaa siinä toivossa, että kykenisi palauttamaan itsensä ihmismuotoon. Se oli työlästä ja vastoinkäymiset masensivat. Vuosien jälkeen se oli valmis riittämään oman henkensä, mutta vain tajutakseen kirouksensa merkityksen. Ikuisesti. Se ei juuri vanhentunut. Se ei kyennyt riistämään omaa henkeään. Aika näytti ettei se voinut kuolla vanhuuteenkaan. Ainoa keino kuolla olisi tulla tapetuksi jonkun kautta tai kumota kirous.
Eläminen jäi siis melkein ainoaksi vaihtoehdoksi. Se ei kuitenkaan enää haitannut. Aikaa oli, se ei ollut enää rajoitettua. Se opiskeli magiaa ja oppi ajan kuluessa ihmisen kielen uudestaan. Siitä tuli aikanaan taitava ja vaarallinen maagi katkeruutensa kanssa. Sillä oli selvä tavoite, jonka saavuttamiseksi se hyväksikäyttää ketä vain. Se sai uuden nimen. Riiviökissa. Suloinen olento myrkyllisin mielin. Itsekäs peto, joka mieluummin riivasi, kuin suostutteli vain, koska yksinkertaisesti nautti. Sadisti, tunteeton… Vai onko?

Riiviö rakastui kerran. Rakastui hyvin palavasti, mutta menetti rakkaansa pakkomielteelleen. Se syvensi katkeruutta. Riiviö on aina pitänyt paijaamisesta ja hellyydestä, mutta on myös aina pärjännyt sitä ilmankin. Silti se kaipasi. Tuo rakkaus oli ja on ainoa ulkopuolinen asia, jota Riiviö kaipasi ja kaipaa edelleen. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt, vaan Riiviö aikoo edelleen saada haluamansa, keinolla millä hyvänsä.

Suhteet: -

Muuta
• On taitava magian käyttäjä. Erityisesti muodonmuutoksissa se on kehittynyt opiskeltuaan juuri niitä pakkomielteisesti.
• Osaa hieman lohikäärmeiden kieltä sekä muutamaa muuta vanhaa kieltä.
• On käytännössä kuolematon. Kirouksen ollessa voimassa se voi kuolla vain jonkun toisen surmaamana.
• Omistaa kuolemattoman elämänsä kirouksensa parannukselle eli mieluummin eläisi hetken ihmisenä, kuin ikuisesti kirottuna eläimenä.
• Ei muista alkuperäistä nimeään kirouksen takia.
• Biisi ♥

Ulkonäkö:
Riiviö on musta kissa, jonka takajalat ovat tassuista niveleen asti valkoiset. Lisäksi vatsa on melkein kaulaan asti valkea ja oikea etutassukin on valkoinen. Silmät ovat myrkyllisen vihreät ja jalokivimäiset ja katse ovela ja hieman häijy. Kissa on rakenteeltaan siro ja sen siroutta korostaa lyhyehkö, mutta hyvin pehmeä ja silkkinen turkki. Askel on kevyt ja äänetön.

__________________________________________________________

Nimi: Dio
Skp: Uros
Ikä: 260 vuotta eli ihmiseen verrattaessa melkein teini vielä

Laji: Japaninlohikäärme. Kykenee syöksemään tulta, lentämään ja uimaan. Erityisesti vedessä pitkäomainen ruumis on tehokas. Vartalon käärmemäiset luut liikkuvat, jolloin lohikäärme kykenee hieman litistämään ruumistaan, mikä parantaa lentokykyä. Luut ovat sirot, joustavat ja kevyet, mutta myös erittäin sitkeät. Keveytensä takia japaninlohikäärme ei turvaudu massaansa ja voimaansa, vaan käyttää sarviaan sekä teräviä kynsiä, kannuksia ja hampaitaan. Taipuisa lihaksikas ruumis sopii myös uhrin kuristamiseen. Japaninlohikäärme on ketterä vedessä ja ilmassa, mutta pikajuoksijaksi siitä ei ole. Se kykenee pidättämään hengitystään hyvin pitkään sekä sulkemaan sukeltaessaan reitit sisäiseen liekinheittimeensä varmistaen näin, etteivät tulensyöksentäelimet vioitu. Samaisesta syystä se ei voi niellä vedessä eli se ruokailee aina maalla.

Asuinpaikka: Asuu toistaiseksi vuorilla luolastoissa.

Luonne
Dio on hyvin tulinen ja temperamenttinen luonteeltaan. Häijy se ei varsinaisesti ole, mutta hyvin energinen, ilkikurinen ja ylpeä. Sen kärsivällisyys ei ole parhaimmasta päästä, mikä ylpeyteen yhdistettynä tekee Diosta helposti suuttuvan ja loukkaantuvan ja suuttuessaan se näyttää oitis aggressiivisen ja hyvin vaarallisen puolensa. Dion käytöstä hankaloittaa lisäksi sen rohkeus ja lapsellisuus. Se uskaltaa haastaa jopa itseään suuremman ja voimakkaamman ja voi joutua ottamaan pahastikin turpiinsa ennen kuin uskoo alemmuutensa. Dio on lisäksi utelias ja tutkii kaikkea mielellään. Muihin lohikäärmeisiin se tekee mielellään lähempääkin tuttavuutta. Oletettavasti Diosta on tulossa vielä älykäs ja vahva lohikäärme, mutta parhaillaan se on vielä niin nuori, että nuoruudenhölmöys vaivaa toistaiseksi. Sen älykkyys ja tunteikkuus ovat kuitenkin selkeästi päälisin puolin havaittavissa, sillä Dio ei turhaan juurikaan tuntemuksiaan ja mielialojaan peittele.

Menneisyys
Dion vanhemmat eivät olleet huolehtivaista sorttia, vaan vieroittivat poikasen jo pian sen kuoriuduttua. Tämä ei kuitenkaan poikasta estellyt, sillä pedoksi ja selviytyjäksi syntynyt ison kissankokoinen lohikäärmeen poikanen ties vaistojensa turvin metsästää kaikkea itseään pienempää ja liikkuvaa ja varoa itseään suurempia otuksia, sillä huonojen saalisaikojen aikana kannibalismi lohikäärmeiden keskuudessa ei ollut tavatonta. Dio oppi vahvaksi ja itsenäiseksi ja kasvaessaan siirtyi suurempaan riistaan. Ravintoa ei kuitenkaan ollut suinkaan yllin kyllin, mikä pakotti laajentamaan metsästysalueita lopulta aina viljelysmaille asti. Dio ei yllättäen aiheuttanut juurikaan materiaalista tuhoa, vaan käväisi asuinalueilla yksinomaan ravintoa hakemassa. Se kuitenkin veroitti tällä tavoin karjaa ja sai lopulta kokea viljelijöiden vihan. Parin pienen kivuliaan muistutuksen turvin se oppi varovaisemmaksi ja oppi saalistamaan salaa ja huomaamattomasti. Se oppi varovaiseksi kaupungin asukkaiden suhteen eikä näin ollen juurikaan luota muihin, kuin lohikäärmeisiin. Aggressiivinen se kuitenkaan ei ole ellei sille anneta siihen aihetta tai ellei se ole hyvin nälkäinen.

Suhteet:
Tavannut: Warcryn, Rorschach Kovacs
Tuttavat: Rafaello, Angelica
Kaverit: -
Ystävät: -

Muuta
• Tunnari
• Melko eläimellinen lohikäärme
• Pitää hellyydenosoituksista niiltä, joihin luottaa
• Etsii innokkaasti kumppania vaikkei olekaan parisuhteen suhteen kovin sitoutuvaa sorttia

Ulkonäkö
Ruumis on pitkä ja jalat sirot sekä lintumaiset ja hyvin teräväkyntiset. Pääkin on malliltaan siro. Iho muodostuu pitkälti mustista, pienistä ja sileistä suomuista, jotka ovat hyvin tiiviitä, kestäviä ja liukkaita. Päästä hännäntupsuun asti kulkee kirkkaanvärinen jouhimainen ja sileä harja. Poikkeuksellisesi jaloissa on juuri ennen lintumaista jalkaa mustaa jouhimaista karvoitusta. Lintumaiset sirot jalat ovat vaaleat a niissä on päällä hieman haalea juovaa. Kynnet ja kannukset ovat pitkät ja terävät ja varpaiden välissä kulkee uintia ja lentoa helpottavat ihopoimut. Kuonosta lähtee pitkä ja taipuisa viiksipari, jonka avulla lohikäärme kykenee aistimaan ilmavirtauksia, ilmanpainetta ja muita mitä moninaisimpia asioita. Lohikäärmeellä on kissa- tai koiramainen nenä ja näin ollen hyvä hajuaisti. Liekkien syökseminen tapahtuu suun kautta, mikä varmistaa sen, että nenä on voinut erikoistua täysin omaan tehtäväänsä vaatimatta tulta kestäviä limakalvoja. Silmät ovat suuret ja lohikäärmeen mielialojen mukaan ajoittain tulen lailla leiskuvat.
Sillä on peuramaiset korvat, joiden sisäpuolelle pään takaosaan keskellä sovittuvat sarviparit. Uloin sarvipari on pässimäinen a hyvin iskujen ottamiseen kehittynyt pari. Keskimmäinen sarvipari on hyvin uurteinen, terävä, sirompi ja lähinnä suora ja lievästi kaartuva. Tämä sarvipari on pitkälti esteettinen seikka johtuen sen taakse suuntautumisesta, mutta lähitaistelussa ne ovat kuitenkin taistelun kestävät ja niitä voi käyttää.
Dion säkäkorkeus on n. 1,6m ja takajalkojen kohdalta hieman enemmän. Se kulkee yleensä pää pystyssä jolloin pää on maasta on n. 3,2m korkeudessa. Koko ruumiin pituus kuonosta hännänpäähän on melkein 15m. Ruumiinsa se suoristaa täyteen pituuteensa yleensä vain vedessä ja ilmassa. Maalla kävellessään se näyttää hyvin korkealta kulkiessaan pää korkealla, selkä komealla kaarella ja häntä myöskin maasta irti.
Kuva

__________________________________________________________

Nimi: Gabriel Ravensoul
Ikä: 21v
Laji: Ihmisen ja haltian jälkeläinen eli puoliverinen

Asuinpaikka: Hallitsijan linna ainakin väliaikaisesti

Luonne
Luonne on yksi tämän nuorukaisen ongelmallisimmista piirteistä. Temperamentiltaan hän on helposti tulistuva ja mielialoiltaan hyvin epävakaa. Päivästä ja jopa kellonajasta riippuen Gabriel voi yhtä hyvin olla hyväntuulinen, kuin synkisteleväkin. Parhaimpina päivinään myös salaperäinen ja hurmaava. Yksin tämä nuori herra ei todellakaan viihdy, sillä Gabrielilla on kumma taipumus ilmaista tunteitaan ja mielialojaan toisinaan lähes ylidramaattisesti lähimmäisilleen, mikä antaa pojasta lähes lapsellisen vaikutelman. Vastaava käytös vaatii aina yleisöä, mikä taas saa Gabrielin hakeutumaan yleensä muiden luo. Yksin hän helposti ahdistuu, vaikkei toisinaan vaikutakaan sietävän ketään lähellään.
Muita hänelle tyypillisiä piirteitä ovat ulkonäköperfektionismi, mikä osaltaan saa hänet varjelemaan tarkoin ulkonäköään. Sen lisäksi hän on lievästi narsistinenkin eli omistaa loppujen lopuksi aika paljon luonnevammoja. Lista ei kuitenkaan pääty tähänkään, sillä muita (huonoja) piirteitä ovat herkästi ihastuminen (tosin hän on silti nirso valikoidessaan) ja pakkomielteisyys ihastumisen kohdetta kohtaan. Hän omii kohteensa mustasukkaisesti itselleen ja yrittää ansaita luotettavaa, hellää ja omistautuvaa kumppania.
Gabriel on herkkä, ei loppujen lopuksi valtavan voimakas persoona vaikka hetkittäin luokin karismallaan toisenlaisen kuvan. Hän reagoi voimakkaasti ympäristöön ja ihmisiin ja on taipuvainen synkistelyyn ja ahdistukseen. Paniikkikohtauksetkaan eivät ole hänellä tavattomia. Moisista piirteistä huolimatta Gab ei ole pelokas ilman syytä eikä kovinkaan arka persoona muutenkaan.

Ulkonäkö
Koska Gabin luonteeseen kuuluu lähes pakkomielteinen ulkonäöstä huolehtiminen, on ´kaunis mies´ varsin kuvaava sana. Nuorukainen näyttääkin suorastaan komistukselta lukuunottamatta hänen varsin laihoja ja siroja piirteitään, jotka toisaalta antavat hieman luihumman vaikutelman. Hän onkin varsin hoikka, ehkä hieman liiankin laiha, sillä paino haahuilee yleensä 52-53kg:n paikkeilla. Pituus on noin 176cm eli ei mikään hujoppi kuitenkaan ja hoikkuudestaan johtuen loppujen lopuksi aika pienikokoinen mies. Kovin lihaksikaskaan hän ei ole eikä näin valtavan voimakaskaan.

Teemaan sopien Gabin hiukset ovat hyvin tummat, melkein mustat ja latvoista hieman kihartuvat pehmentäen näin laihoja kasvonpiirteitä. Otsatukka hipoo silmäkulmia ja siinä on nähtävissä jakaus toisessa reunassa. Silmät ovat väriltään pähkinänruskeat ja hyvin ilmeikkäät johtuen niiden suhteellisen suuresta koosta muihin, sirompiin piirteisiin verraten. Ilmeikkyyttä lisäävät myös kapean terävät, mutta tummat kulmakarvat. Huulet ovat kauniisti muodostuneet ja melko vaalean punertavat sopien hyvin yhteen vaalean ihon kanssa. Gab on siis sekoitus naisellisuutta ja miehekkyyttä. Ei täysin maskuliininen ilmestys siis, muttei häntä silti naiseen sekoita.

Gabrielilla on kookkaat, mutta sirot korppimaiset siivet. Sulat ovat mustia, kapeita ja metallisen kiiltävät. Harjoittelun sekä sopeutuman ansiosta on oppinut laskostamaan siipensä pieneen tilaan, joskin toimenpide vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Siivet eivät siis kuitenkaan oikean, ei liian tyköistuvan vaatetuksen kanssa juurikaan vaatteiden alta erotu. Gab on mieltynyt tummiin ja mustiin vaatteisiin.
Kuva

Menneisyys
Gabriel on varakkaan perheen ainoa lapsi. Pilalle hemmoteltu, sai kaiken haluamansa ja häntä kouluttivat taitavat yksityisopettajat. Älykkäänä hänen koulumenestyksensä on aina ollut hyvä, mutta koska hän ei käynyt julkisia kouluja, ei Gabilla ole liioin ystäviä. Hän tottui ajatukseen elettyään aina sen kanssa eikä ole juuri muuta kaivannutkaan eläessään korkea-arvoisessa perheessä palvelijoiden paasattavana. Ylpeäksi ja itsekkääksi hän kasvoi tilanteen ohjatessa jo muutenkin vastaavaan suuntaan osoittavaa luonnettaan. Syntyperältään hän on puoliverinen ja kuninkaallinen, hänen isänsä Edwin on Hallitsijan veli ja äiti Rose-Marie taas siivekäs haltia. Näin ollen Gabin siivekkyys on äitinsä puolelta.
Gabin ollessa 13-vuotias hänen äitinsä kuoli keuhkosyöpään. Tämä oli tietysti vahingollista herkälle kehittyvälle nuorelle, mikä herkisti hänen taipumustaan pakko-oireisiin tai oikeastaan sen suuntaiseen käytökseen. Gabin kohdalla pakkomielteisyys oireili liioiteltuna ulkonäöstä huolehtimisena. Tavallaan hän korjasi äidin puutteen suuntaamalla huolenpitonsa ulkonäköönsä. Isä ei moisesta hänen mielestään naismaisesta käytöksestä tietenkään pitänyt, muttei voinut liioin rangaista poikaansa raskaan kokeman jälkeen, joten energia kului asian häpeilevään salailuun. Luonteeltaan ylpeä poika joutui elämään isänsä aiheuttamassa häpeässä, mikä luonnollisesti laski itsetuntoa ja aiheutti ajoittain masennusta. Moinen aiheutti taas ulkonäköpaineiden kasvun, mikä ilmeni ulkonäköpaineiden laajenemisen painoon. Vaikka Gab oli laihanpuoleinen jo silloin, hän alkoi säännöstellä syömistään. Tästä johtuen hän on edelleen liian laiha, melkein anoreksian partaalla.
Vasta aivan hiljattain Gabrielin isä katosi epäilyttävissä olosuhteissa. Hänestä ei ole kuulunut mitään tietoa muutamaan kuukauteen, joten Gabriel siirrettiin Hallitsijan hoviin asumaan sillä ajatuksella, että siellä olisi kenties pätevien vartijoiden huomassa turvallisempaa.

Muuta
- Hänellä on lemmikkikorppi nimeltä Ruby
- Gabilla on araknofobia
- Hänellä on sama syöpä kuin äidillään joskin vasta alkuvaiheissa, syöpään etsitään parannuskeinoa
- Syöpänsä takia hän sairastelee normaalia enemmän, koska peruskunto heikkenee
- On yhä osin syömishäiriöinen
- Pitää orkideoista
- Pitää enemmän kissoista kuin koirista vaikka peto- ja varislinnut ovatkin lähimpänä sydäntä
- Ei lennä järin taitavasti
- Biisejä mielialan ja päivän mukaan:
The Last One
Lollipop luxury
Poika nimeltä Päivi

Rilla · Peura Liittynyt: 11 Lok 2006 Viestejä: 4043

Hahmo on muokattu versio eräästä toisesta hahmostani.

Nimi: Serya
Skp: Nainen
Ikä: Elänyt lähemmäs 30 vuotta, mutta ruumiillisesti on 20.
Laji: Hieman ihmisverinen haltia
Asuinpaikka: Asuu milloin missäkin, metsissä, majataloissa, luolissa...

Luonne:
Serya on ihmisgeeneistään huolimatta henkisesti haltia. Hän on aika tyly, vähäsanainen ja tyyni - muita humanoidilajeja kohtaan. Serya tulee parhaiten toimeen muiden haltioiden kanssa. Hän suhtautuu magiankäyttäjiin neutraalisti, mutta varautuneesti ja osoittaa avointa epäluuloisuutta ns. luonnottomuuksia, kuten ihmissusia, kohtaan. Hän näkee vampyyrien ja demonien pelkän olemassaolon olevan väärin ja osallistuukin mielellään noiden kahden pahan vainoihin. Neito ei juuri tunne empatiaa salamurhaajia, palkkasotureita ynnä muita itsekkäistä syistä tappavia otuksia kohtaan, eikä arvosta ihmisjohtajia, sillä pitää heitä sivistymättöminä ja tunteettomina. Hänessä elää vahvana haltioiden ennakkoluulot ihmisiä kohtaan, mutta eipä hänkään ole malliyksilö lajissaan, jota pitää ehdottomasti luotettavimpana ja miellyttävimpänä seurana.

Serya ei ole mikään sosiaalinen persoona, vaan osoittaa muita kohtaan suoranaista kylmyyttä tai vähintään välinpitämättömyyttä. Synkältä vaikuttava haltianeito ei silti jättäisi pulaan syrjäteillä kohtaamaansa kuoleman kielissä kärsivää. Oikeastaan Serya näkee olevansa puhtaasti 'hyvän' puolella tässä maailmassa. Mahdollisille ystävilleen hän on kohtelias ja luotettavampaa henkilöä joutuu etsimällä etsimään. Lempeyttään Serya osoittaa hyvin harvoin ja odottaa toveriensa pitävän hänestä sellaisena kuin hän aidosti on.

Serya ei ole suuri luonnonystävä, ei hyppäisi puuta uhkaavan kirveen eteen, vaan sopeutuu tehokkaasti ympäristöön kuin ympäristöön. Hän pärjää mainiosti niin vehreissä metsissä, varjoisilla kujilla ja karussa vuoristossa, eikä valita olosuhteista. Hän suorastaan halveksii ylellisyydessä eläviä snobeja, ja vaatiikin kaikkia näkemään vaivaa elämisen eteen. Hän ei ole koskaan pukenut ylleen mekkoa sitten taaperovuosiensa, ja katseleekin inhoten kauniissa leningeissä keikisteleviä rikkaita neitoja. Vai onko se sittenkin mustasukkaisuutta? Ainakaan hän ei kadehdi rikkaiden komeaa ja helppoa elämää ja kukoistavia suhteita, sillä Serya ei halaja mainetta, mammonaa tai kumppania. Haltia ei ole vielä koskaan katsellut ketään "sillä silmällä", eikä romantiikka paljon kiinnosta. Hämmentyisi vain, jos joku kertoisi pitävänsä hänestä.

Menneisyys:
Seryan äiti kuului metsässä leirielämää viettävään haltiajoukkoon, joka koostui puolihaltioista, hylkiöistä, palkkasotureista ja satunnaisista haltiayksilöistä. Ryhmä oli hyvin yhtenäinen ja kaikki auttoivat kaikkia, kuin suurta perhettä. Isänsä taas oli komea kuuhaltia, tiedustelija, jonka työnantajat olivat käskeneet leirissä olleen yhteyshenkilön puheille. Retkellään tiedustelija ihastui ensimmäisessä lauseessa mainittuun puolihaltianaiseen ja tästä liitosta syntyi Serya. Tyttö kasvoi leirissä, omaksuen vaeltelevan elämäntavan ja varautuneen luonteen, kehittyen taitavaksi taistelijaksi niin isänsä kuin muidenkin leiriläisten avustuksella. Hänestä tuli mestari kahden tikarinsa käytössä. Serya toimi jonkin aikaa tiedustelijana ja matkustavaisten saattajana sekä puolusti heitä esimerkiksi maantierosvoilta. Serya otti ja ottaa yhä aktiivisesti osaa paikallisiin vampyyri- ja demonivainoihin, jos siellä, minne meneekin, sattuu sellaisia olemaan.

Tuntomerkit:
Kuva tulee luultavasti myöhemmin.
Serya on ihmisgeeneistään johtuen hieman tavallista lyhyempi haltia, vain 178 cm pitkä, mutta pitää silti itseään kokonaan haltiana. Seryan keho on siro ja hän on hoikka, jopa heiveröisen näköinen, mutta yllättävän voimakas ja treenattu. Keskivartalossa on joitakin pieniä, haalistuneita arpia. Hänessä ei ole muita kuuhaltian piirteitä kuin isänsä haaleanvioletit silmät. Loput piirteet tulevatkin äidiltä ja etenkin tuon haltiapuolelta. Toisin kuin kuuhaltioiden kalpea iho, Seryan iho näyttää siltä, kuin hänellä olisi tasainen rusketus koko kehossaan. Hänen pitkät, keskiselkään yltävät hiuksensa ovat mustanruskeat ja useimmiten ne ovat ranskanletillä, joka vaihtuu niskasta ponihännäksi. Korvat ovat suippokärkiset ja ylpeät, virheettömät kasvot haltiamaisen teräväpiirteiset, lähes aina tyynet.

Vaatetukseltaan suosii tummia värejä, joiden kanssa on helppo maastoutua. Kirkuvan kirkkaissa ei häntä koskaan näe. Myöskään koruja ei suosi, koska ne ovat tiellä ja pitävät melua, jos niitä on liikaa. Yleensä Seryalla on tiukat, tummat harmahtavanruskeat housut, jotka eivät piilota muotoja, sekä löysähkö vihertävä paita ja sen päällä ruskea nahkaliivi, jonka saa edestä kiinni napeilla. Vyötäröllä on ruskea nahkavyö, jossa on huotrat Seryan käyrille tikareille sekä ohuelle miekalle ja jaloissaan pitkävartiset, ruskeat saappaat, joilla on helppo liikkua äänettömästi.

Suhteet:
En laita vanhempia tähän.
Rorschach Kovacs - Ei tunne nimeltä, mutta laskee vihollisekseen.
Rafaello - Ei tunne nimeltä, mutta laskee vihollisekseen.

Muuta:
- Aseina Seryalla on kaksi käyrää noin 40cm pitkää tikaria, joita käyttääkin taidokkaasti ja tavanomaisempi veitsi oikeassa saappaanvarressa. Hänellä on myös ohut miekka, joka soveltuu niin pistoihin kuin sivalluksiinkin, mutta ei ole yhtä hyvä miekkailussa kuin tikarinkäytössä, vaikka voittaisi aloittelijan miekalla vaivattomasti. Seryalla on myös kaulakoru, jonka riipus on avattava ja sisältää unettavaa myrkkyjauhetta. Selässä pieni, lumottu reppu, johon mahtuu lumouksen vuoksi hyvin paljon tavaroita ja silti reppu pysyy aina kevyenä.
- Äiti oli puolihaltia, jonka haltiapuolen rodusta ei olla aivan varmoja, mutta Seryalla on paljon noita piirteitä.
- Näkee melkeinpä velvollisuudekseen hävittää tielleen osuvat vampyyrit ja demonit.
- Ei pelkää juuri mitään, ei edes kuolemaa tai tuskaa.
- Arvostaa kissoja niiden ketteryyden, nopeuden, älykkyden ja saalistustaitojen takia. Hän arvostaa sitä, miten kissat ovat samaan aikaan niin elegantteja ja vaarallisia. Nainen liikkuukin usein kissamaisen sulavasti ja äänettömästi. Serya sanookin joskus enemmän tai vähemmän piloillaan, että kissat ovat ehkä maailmankaikkeuden älykkäimpiä eläimiä. Hän ei silti väheksy koiraeläimiä, kuten puhtaita susia, mutta hänen mielestään koirarodut ovat turhia ja pilattu miellyttämisenhalulla.
- Nauttii uimisesta ja iloisesta musiikista. Serya ei kuitenkaan ryhdy tanssahtelemaan kovin helposti.
- Tekee hyvää ruokaa.

Roolipelaaja: Rilla
_________________
Siellä hän onnea saalistaa, vastustaa turha on, sillä hän on - valmiina tanssimaan!

BlackFang · Peura Liittynyt: 16 Hei 2010 Viestejä: 5739

Mun kuvani! Grr...
_________________
Nothing is true... everything is permitted.

Kipinä · Peura Liittynyt: 14 Huh 2009 Viestejä: 6420

Kiva kiva! Liittykää! ^^
Oma hahmoni tässä:

Nimi: Echse Rege Lindwurm
Ikä: 13-vuotias. Ihmisen iässä myös 13.
Sukupuoli: Poika, uros… Käytetään yleensä sanaa poika. Sen verran ihmismäinen Echse on.

Laji: Lohikäärmeihminen. Voisi sanoa, että puoliksi lohikäärme ja puoliksi ihminen. Echsen vanhemmat olivat kuitenkin myös lohikäärmeihmisiä. Se on siis laji. Missään vaiheessa ihminen eikä lohikäärme lisääntynyt keskenään. Laji kehittyi lohikäärmeistä, jotka osasivat muuttaa muotoaan ihmiseksi, ja joka lopulta kehittyi lopulta välivaiheeksi. Niitä on hyvin, hyvin vähän maailmassa.
Laji pystyy syöksemään tulta, mutta Echse ei vielä osaa, saati tiedä voivansa joskus pystyvänsä siihen.

Asuinpaikka: Koditon – nukkuu milloin missäkin.

Ulkonäkö:
Kuva
Echse on rakenteeltaan aika samanlainen, kuin tavallinen 13-vuotias ihmispoikakin.
Hän on lyhyt ja kohtalaisen laihakin. Pojalla on keskipitkät, villit, pörröiset hiukset, jotka kasvatan niskassa asti. Samanväristä karvaa on myös hännänpäässä. Hänen ihonsa on kyljistä, käsivarsista ja kasvoista melkein yhtä heikkoa, kuin ihmiselläkin. Suomuisemmat kohdat kuitenkin ovat kestävämpiä, vaikka teräaseella sen saakin rikki. Hänen jalkansa ovat lintumaiset, ja niihin ei saa kovin helposti vertavuotavaa haavaa. Niissä on hyvin terävät kynnet, joita Echse pitää hieman ylhäällä kävellessään. Käsissäkin on samantapaiset kynnet, eivät kuitenkaan yhtä pitkät.
Selässä hänellä on piikkejä, jotka Echsen levossa ollessaan ovat kiinni ihossa. Jos hän säikähtää, suuttuu tai haluaa uhkailla tms. ne nousevat pystyyn. Piikit jatkuvat häntään asti.
Päässä Echsellä on vuohimaiset, pitkät sarvet. Hänen silmänsä ovat kauniin raikkaanvihreät viirut. Silmäripset ovat yläluomessa vaaleat ja alaluomessa mustat.
Häntä on paksu, ja sen avulla Echse pystyy kiipeämään vaikka missä (no ei nyt ihan). Se on yhtä pitkä kuin hänen muu ruumiinsa.
Pojan luut ja muut ovat täysin kunnossa. Hän liikkuu paljon ja tykkää kiipeillä, joten tasapainokin on oikein hyvä.
Hänellä on ruskea pienehkö lannevaate. Echse kestää aika hyvin kylmää (hän joskus kuitenkin valittaa siitä), joten vaatetuskin on sen mukainen.

Luonne: Echse on ensivaikutelmaltaan varsin eläinmäinen tapaus. Hänen liikkeensä ovat nopeita, mutta hallittuja, ja hänen huomionsa tuntuu karkaavan helposti muualle. Kovin vaihteleva on hänen mielentilansa, ja hän on oikeastaan melko lapsellinenkin.
Veikeä pilke pojan silmäkulmassa on paljolti se, mikä luonteen paljastaa, sekä luonnonomainen ulkonäkö. Hän on todellinen luontoon kuuluva lapsi, joka hienostoperheessä pitkästyisi kuoliaaksi. Echse pitää paljon seikkailuista, ja on luonteeltaan hyvin utelias. Esimerkiksi: jos jossain on kyltti missä käsketään ”ei saa mennä”, Echse menee. Tietysti silkasta uteliaisuudestaan Poika ei aina mieti, mitä hänen teoistaan saattaa seurata, ja voi joskus vaikuttaa hieman itsekkäältäkin. Hän nimittäin voi pitkään vängätä jostain, jota ei saa, ja pyytää sitä niin kauan kunnes lopulta saa sen. Echse onkin varmaan tiettyjen ihmisten mielestä hyvin ärsyttäväkin olento. Hän nimittäin tykkää tehdä myös pieniä ilkikurisia temppuja ja kepposia toisille.
Kyllä kuitenkin rauhallisempikin puoli löytyy Echsestä. Hän osaa keskittyä johonkin, kun vain tarpeeksi tahtoo. Muutenkin, on hän hyväntahtoinen. Pieni keppostelu harvoin ei tee hänestä mitään ilkeää pirua, joka ei ajattele muiden tunteita ollenkaan. Oikeastaan Echse osaa hyvin välittää toisista. Hän auttaa mielellään toisia, ja heittäytyy helposti mukaan toisen ongelmiin, yrittäen ratkaista ne. Echse on myös naiivi. Hän on huomannut maailman pahuuden, mutta yrittää sulkea silmänsä siltä. Hän luottaa helposti keneen tahansa, jos tuo vain osaa esittää luotettavaa. Ja jos joku pettää hänet, Echse ei saata uskoa sitä. Hän myös paljastaa helposti salaisuuksia, tajuamattaan sitä.
Menneisyys ei vaikuta hirveästi Echsen nykypäiväiseen elämään. Hän ei juuri ajattele perhettään ja osaa pitää huolen itsestään. Joskus kuitenkin kivulias yksinäisyys tulee mieleen ja silloin tunteet saavat helposti vallan. Hän ei kuitenkaan roiku menneessä, vaan pitää katseensa nykyhetkessä.

Menneisyys: Echse syntyi Saksassa. Hänen perheensä oli hyvin rikas ja heillä oli valtava hieno palatsi. Hän ehti asua Saksassa vain kaksi vuotta (oppien jonkin verran saksaa), kun perhe lopulta muutti Safyraan, sillä he menettivät talonsa ja lähes kaikki rahansa. Köyhänä ja kodittomana vielä silloin villissä Safyrassa, Echsen ja hänen vanhempiensa elämä oli kovin vaikeaa. He joutuivat pyydystämään ruuan itse, tai sitten kerjäämään. Echsen vanhemmat ehtivät kokea kuinka Hallitsija tuli valtaan. Asioiden parannettua he saivat uuden kodin ja elämä alkoi taas hymyillä. Se ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Vampyyrien muodostama jengi tuhosi talon ja murhasi Echsen vanhemmat. Poika jäi yksin maailmaan ja on siitä lähtien elänyt pikkuisena kodittomana lohikäärmeenä kylän lieppeillä.

Suhteet:
Rafaello (BlackFang) - isoveli
Echse ei muista häntä.
-

Muuta:
- Menneisyytensä vuoksi pelkää vampyyrejä.
- Ei omista kotia, tai perhettä
- Hyvä kiipeilmään
- Pitää Hallitsijaa hyvänä ihmisenä. Ei tiedä että voi joskus joutua pakenemaan tätä, kun oppii sylkemään tulta.
- Osaa puhua lohikäärmen kieltä, onhan hän osaksi lohikäärme.
- Puhuu välillä hieman saksaa. Osaa kuitenkin puhua täydellisesti suomea (tai mitä ikinä nyt Safyrassa puhutaankaan). Sanoo vain joskus yksittäisiä sanoja, esimerkiksi "mitä", tai "ei" ja "kyllä". Yleensä silloin, kun puhe tulee puhtaasti tunnepohjalta. Jos siis yllättyy kovasti, puhuu yleensä sanansa saksaksi.
- Nimi karkeasti käännettynä "Lisko Vilkas Lohikäärme"

Roolipelaaja: Kipinä
_________________
How many miles to the Wonderland?

BlackFang · Peura Liittynyt: 16 Hei 2010 Viestejä: 5739

Kipinä, Echse ja Rafaello tuttuja mahdollisesti sukua?
_________________
Nothing is true... everything is permitted.

Kipinä · Peura Liittynyt: 14 Huh 2009 Viestejä: 6420

Juu, käy minulle. Onko jotain ehdotuksia (esim. setä tms.) vai ovatko he ihan kaukaista sukua? Niin ja Echse ei muista Rafaelloa. :D
Laitatko muuten tietoihisi asuinpaikan?
_________________
How many miles to the Wonderland?

BlackFang · Peura Liittynyt: 16 Hei 2010 Viestejä: 5739

Joo mahdollisimman kaukaiset vuoret joista se saattaa tulla pois lentäen. Lohikäärme muotoo se ei ota ikinä tai saattaa ottaa ku saa kuva valmiiks

Kai se joku tosi isoveli vois olla? >''D Njaa oliha Rafaelloki hyvi nuori ku se kaapattii ettei se välttis muista ku hajusta vaa.
_________________
Nothing is true... everything is permitted.

Pites · Susi Liittynyt: 03 Elo 2010 Viestejä: 3199

Liityn. Tiedot aikanaan tähän.

Nimi: Rorschach Kovacs
Kutsutaan: Zack
> Tosin vain harvat käyttävät miehen lempinimeä,
hyvä jos ikinä kukaan ylipäänsä edes tietää tämän koko nimen.
Ikä: Ikääntyminen pysähtynyt noin 29-33 vuotiaana.
>Ollut kummitkin olemassa jo lähemmäs 160 vuotta.
Skp: Mies
Laji/tyyppi: Puolidemoni.

Demoni ominaisuudet:
Vaikkei Zack olekaan koko demoni, hänellä on silti puoli tusinaa demoni ominaisuuksia joista osan huomaa heti ja osa joita ei välttämättä huomaa ollenkaan. Demoniksi kumminkin on aika lievä tapaus vaikka, kyteehän Zackissä paljonkin pahoja puolia.

>>Tämän hiukset liikkuvat aina itsekseen kuin tuuli heiluttelisi niitä, mutta tätä ei pääse huomaamaan koska on aina iän ikuinen karvahaahka päässään.

>>Punaiset silmät, jotka hohtavat pimeässä juuri huomattavasti himmeää punaista valoa.
>>Miehen silmät ovat syvän punaiset, mutta väri heittelee enemmän tai vähemmän sattuman varaisesti edes takaisin.
>>Ennen kuin Zackin ikääntyminen pysähtyi omisti suklaan väriset silmät, mutta nykyään ne ovat aina punaiset vaitsi silloin kun on toisin rauhallinen ja luottavainen yms.

>>Kaikki hampaat ovat teräviä, vähän torahammas tyyppisiä, mutta paksumpia.
>>Kieli puolestaan on vähän pidempi ja jonkun verran kapeampi kuin normeilla ihmisillä ja päästä haarautunut. Kielellään yltää koskemaan hyvin nenänsä päätään. Kieli kumminkin sopii tämän suuhun samalla tavalla kuin normeillakin tyypeillä ei siis näy jatkuvasti, roiku ulkona tai haittaa puhetta.
>>Miehen suu venyy halutessa n.2 kertaa enemmän kuin kuuluisi, mikä paljastaa koko raatelu hammas rivistön. Tämä hyödyttää mm. tappeluissa ja ruokaillessa. Lisäksi saa miehen oikeasti näyttämään demonilta ja vaaralliselta.
>>Saa puheensa kuulostamaan kaukaa tulevalta muinaiselta huudolta, joka on niin kova, että se voi jopa kuurouttaa kuuntelian helposti.

>>Toisessa olkapäässä Rorschachilla on polttomerkki, mikä nyt ei kyllä ole mikään ominaisuus. Mutta kertoo joka tapauksessa jotain tämän alkuperästä ja siitä mistä suvusta tulee. Tai jotain sen tapaista. Sai sen kun oli kehitykseltään 10-vuotias [noin viisi vuotta sen jälkeen kun oli syntynyt].

>>Rorschachin vasenkäsi ranteesta etäänpäin on pelkkää luuta. Hänellä ei siis siinä kohdassa ole nahkaa/verisuonia tai mitään muutakaan, pelkät luut. Tämä ei kumminkaan ala mitään töksähtäen vaan luut näyttävät jatkavan kättä täysin luontavasti, niin kuin siitä ei puuttuisi mitään.
>>Tuon käden sormien luihin tälle on ikään kuin kaiverrettu tekstejä. Ne ovat jotain vanhoja merkkejä, mitä vain hyvin harvat pystyvät tulkkaamaan. Jonkunlaisia kirouksia ja manauksia.

>>Rorschachin elimistössä kiertää jonkun verran verta, mutta vain noin vajaa puolet siitä mitä normaalilla ihmisellä on. Koska on vain puolidemoni, tämä on elintärkeää, kuten ihmisille.
>>Voi syödä tavallista ruokaa ja pärjää sillä, mutta kuten miehen hammaskalustosta voi päätellä on hänet tarkoitetty syömään jotain muuta. Yleensä vetää naamaansa jotain elukoiden/ihmisten raatoja.
>>Raadot myös maistuvat paremmalta, sekä vahvistavat miestä [verta, lihaa, luita yms]. Ei kumminkaan tee Zackista mitään yli vertaista. Voimiltaan ei perjää ainakaan helposti perus demoneille. Ihmisudet ja vampyyrit ovat kysymys merkki, mutta nekin luultavasti ei. Ihmiset peittoaa helposti.

>>Kestää kipua, yms paljon paljon paremmin kuin normaali tyypit, mutta silläkin rajansa. Vaikka puol ihminen onkin, tarvitaan Zackin tappamiseen silti paljon enemmän kuin ihmisen tappamiseen. Kuolee vasta sitten, kun hänen elimistössään ei kierrä enää tippaakaan verta, toki paljon ennen sitä on jo hyvin heikossa kunnossa.

>>Rorschachin ei tarvitse nukkua. Aistit ovat paljon tavallista ihmistä paremmat ja näkökenttä erittäin laaja, näkee jopa suoraan taakseen.

Asuinpaikka: Ei omista mitään vakinaista asuntoa vaan himmailee siellä missä haluaa olla. Yleensä viettää yönsä jonkun korkean ja suuren puun oksalla seuraillen tapahtumia ja vahtien lemmikkiään.

Luonne: Zackiä on vaikea tulkia, äänen sävy on yleensä tasaisen kylmä ja siitä ei irtoa mitään muuta kuin vihaa kaikkea kohtaan. Niin ikään myös miehen katse on aina jäätynyt ja välinpitämötön, niin kuin herran olemuskin. Harvoin häneltä yleensäkään irtoaa mitään tunteita, mutta vielä harvemmin näyttää niitä. Rorschachista kumminkin saa nopeasti sen vaikutelman, että jokin on pahasti pielessä ja, että mies vain odottaisi jotain suurta tapahtuvaksi. Ja niin hän odottaakin, loppua.
Harvat tunnistavat Rorschachia, ainakaan enää nykyään. Joskus menneisyydessään ehti olla hyvinkin vainottu, tapettuaan ihmisiä silmittömästi. Nykyään on rauhoittunut paljon noista ajoista, ja miestä näkee harvoin enää tappelemassa, tai ainakaan tappamassa ihmisiä huvikseen. Mitä elämänsä tylsyyttä joskus siihen sortuu yhä edelleen. Vaikka herra onkin edellisen puolesta jonkun verran 'julkisuudessa' ollutkin, kukaan ei silti oikeastaan tiedä hänestä mitään. Vaikka toisaalta, mitä ihmisten murhaamisesta ja huomatuista erityis piirtäistä voisi nyt paljon päätelläkään? No ehkä ne siitä saadut ajatukset menevät ainakin oikeaan suuntaan. Zack ei ainakaan välitä ihmisistä vitun vertaa, ei sen puoleen muistakaan otuksista.
Kunnollista -mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan- seuraa herrasta tuskin kenellekään on. Mies ei ikinä puhu kuin juuri tasan tarkkaan sen mitä tarvitsee, ja senkin vastahakoisesti ja inhoa vihmovalla äänellä. Itsestään ei puhu mitään, nimenkin yleensä valehtelee jos sitä kysytään, tai sitten toteaa vain, että tuskin siitä tiedosta toiselle mitään hyötyä on. Rorschach vihaa oikeastaan itseään yhtä paljon kuin kaikkea muutakin. Herra ottaakin kylmän rauhallisesti kaikki loukkaukset ja tälläiset vastaan välittämättä siitä pätkään. Nämä yleensä enemmänkin pirästävät herraa, koska helposti saattaa olla täysin samaa mieltä. Hymyilemässä Zackiä näkee harvoin, mutta edellä mainittu tilanne saattaa hyvinkin olla juuri tilanne, jossa miestä näkee hymyilemässä. Samoin jos joku uhkailee tappavansa Zackin on se yleensä päivän piristys.
Iloisemmalla päällä Zack on yleensä silloin kun on kahden lemmikkinsä kanssa. Weyn on tuonut suuren asian Zackin elämään. Nimittäin välittämisen. Weyn on Rorschachin olemassa olon tärkein asia, ja jos mieheltä kysyttäisi mikä tekee elämisestä elämisen arvoisen niin vastaus olisi Wey. Elukka onkin herran heikko kohta, ja jos joku uhkailee tämän lemmikkiä mies on heti hampaat irvessä puollustamassa. Jos Weynistä nyppää karvankin irti, menettää nopeasti päänsä.
Jos joku onnekas, -tai miten sen ikinä ottaakaan- onnistuu Rorschachiin tutustumaan paljastaa miehestä paljon uusia puolia. Tai no tuskimpa sentään. Tälläin lähinnä avautuu enemmän -ei siltikään vuoda kaikkia maailman murheita toisen niskoille- vaan lähinnä sitä, että juttulee enemmän, saattaa jopa joskus nauraa -ja vielä iloisesti, eikä ivallista viha naurua-. Kavereilleen mies on lojaali ja mukava, humoristinenkin.
Zack ei kuulu niihin tyyppeihin, jotka ovat kiristettävissä. Lahjomisesta ei ainakaan todellakaan olisi mitään hyötyä, mies ei todellakaan ole tyytyväinen mihinkään, mutta mitkään rahat tai mikään muukaan ei muuta sitä. Kiduttamallakaan tuskin saisi mitään ulos.

Muuta:
>>Vihaa vampyyrejä. Siihen ei oikeastaan ole mitään kummenpaa syytä.
>>Rafaello on ainoa ihminen kehen luottaa, ja on ns. vähän enemmän normaali.
>>Parisen vuotta sitten Rorschachillä oli jotain säätöä Angelican kanssa, mutta ei voi sanoa, että nämä kaksi olisivat koskaan mikään kunnon pari olleet.
>>Wey on Rorschachin heikko kohta, kiintynyt syvästi lemmikkiinsä.
>>Vihaa yli iloisia ja onnellisia tyyppejä.
>>Ei koskaan kärsi kylmästä tai kuumasta.
>>Jaksaa juosta kilometrejä väsymättä, mikä johtuu siitä, ettei voi nukkua, ja väsyminenkin on jollain lailla hankalaa.
>>Kyllästyä sen sijaan voi tietenkin.
>>Harvoin edes juoksee muutenkaan mihinkään, onhan miehellä loputtomasti aikaa. Jos jotain niin pakoon ei ainakaan juokse, pelkkä ajatus on liian säälittävä.
>>Oppinut vuosien saatossa kiipeilemään erittäin hyvin, ja viettääkin suurimman osan aikaisa jonkun puun oksalla löhöillen.
>>Ei omista mitään kykyjä, vain läjän lähes turhanpäiväisiä ominaisuuksia, vaikka hyötyähän niistäkin toki on.
>>Itse iloinen siitä, että näyttää enenmän ihmiseltä kuin demonilta, niin on helpompi liikkua ympäriinsä herättämättä turhaa huomiota.

Menneisyys:
Rorschachilla on aika ankea menneisyys. Ainakin sen puoleen miten itse on aina suhtautunut elämäänsä ja olemassa oloon ylipäänsä. Koko ikänsä on aina ollut yksin löytämättä ketään elämäänsä.
No jos nyt aloitetaan alusta. Zack tulee erittäin vanhasta suvusta, jossa on aina ollut sekä demoneita ja puolidemoneja. Nykyään Kovacsin suvusta on jäljellä enää kymmenisen demonia, sekä muutamia puolidemona.
Mies syntyi noi sata vuotta sitten. Miehen isä oli täys demoni ja äitipuoli demoni. Äiti kumminkin kuoli ennen synnytystä mikä on yleistä -vauvat kun elävät kohdussa äitinsä verellä ja ellei äiti saa tarpeeksi verta kuolee. Zack kaivautui ulos äitinsä kohdusta, ja pari jotain suvun naista kasvattivat pojan. Puolidemoni mies kehittyi huomaa vauhtia -kuten tavallista-, noin puolta nopeammin kuin tavalliset hippiäiset. Viiden vuoden ikäisenä oli jo kuin yli kehittynyt kymmen vuotias. Tuon ikäisenä ja vähän ennekin olisi pärjännyt loistavasti omillaan. Tällöin mies potkittiin pihalle elämään omaa elämäänsä, kuten sekin aina ollut tapana.
Siinä viiden vuoden iässä kasvaminen alkoi hidastua lähes normaaliksi, vaikka silti varsinkin henkinen kehitys on yhä paljon nopeampaa kuin perus typeillä. Tuossa viiden vuoden iässä oli vähän kuin teini iässä, holtiton ja hallitsematon, tappoi lukuisia ihmisiä ja eli kuin mikäkin täys tuho.
Kummin pikku hiljaa aikuistui, ja miehen elämä muuttui paljon rauhallisemmaksi. Kaikki päivänsä vietti lähinnä yksin jossain messän syvyyksissä tapaamatta koskaan juuri ketään. Jossain vaiheessa, tarkkaa tietoa ei ole, mutta n. 29-33 ikävuoden välissä miehen ikääntyminen lopahti kokonaan. Vähän ennen ikääntymisen loppumista tälle oli pikku hiljaa huomaamatta kehittynyt yhä enemmän demonisia piirteitä. Rorschachin kuulo ja muut aistit olivat aina olleet erityisen hyviä, mutta jossain vaassa nekin aistit yhä teräivoityivat ja huomasi, että pystyy näkemään esim suoraan taakseen. Lisäksi miehen oma silmienväri hävisi aste asteelta ja väri muuttui punaiseksi, hehkuvaksi. Hampaat myös kasvoivat torahammasmaisiksi yms.
Vajaa viitisenkymmentä vuotta sitten tutustui erääseen naiseen nimeltä Meadow. Nainen oli kaunein nainen ikinä mitä mies oli koskaan nähnyt ja ensinmäinen, kenestä mies oli/on koskaan todella kiinnostunut. Päätyi naisen kanssa yhteen, mutta suhde kesti vajaa pari viikkoa, nainen ei yksinkertaisesti hyväksynyt Rorschachia sellaisenaan, vaikka Zack yritti kaikin tavoin olla normaali ja mieliksi. Meadow tuli kumminkin raskaaksi tällä ajalla, mutta Rorschach ei koskaan tullut siitä tietoiseksi. Meadow kuoli ennen synnytystä, ja Sveliaksi itsensä ristinyt tytär kasvoi yksin. Tyttärestä ei ole sen enenpää tietoja, mutta jotenkin tytär selviytyi aikuiseksi asti.
Rorschachin elämä lipui eteenpäin tuskallisen hitaasti, päivät tuntuivat vuosilta ja sekunnit tunneilta. . . Aina ollut jollain tavalla masentunut, ei ole osannut tähdä elämällään mitään. Varmaan puolet elämästään istunut jossain korkealla katsellen tyhjin silmin taivaalle odotellen maailmanloppua.

Lemmikki:
Wey
Wey on noin chihuahuan kokoinen epämääräinen pikkuotus. Eläin päätyi Zackille noin 30 vuotta sitten, eläimen vain seurailtua miestä ensin viikko tolkulla. Weynin iästä ei ole tietoa, mutta ilmeisesti vanha se on, epämääräisen vanha niin kuin koko otus ylipäänsä. Joskus Zack yritti etsiä Weynin kaltaisia otuksia, muttei ole löytäny niitä kuin ihan muutaman.
Weynillä on ihmismäiset käpälät -sekä etu- ja takajaloissa-, joita se osaa käyttää näpäärästi. Otus on tavattoman notkea ja oppivainen, se osaakin tehdä käskystä vaikka mitä. Korvat ovat luonottoman suuret ja pystyt. Hampaat ovat kellastuneet pahasti, mutta silti erittäin terävät taltat. Karva on karkeaa ja vähän inhottavan tuntuista.
Wey kävelee yleensä vähän puolipystyssä asennossa, joskus neljällä jalalla. Roikkuu yleensä Zackin housun lahkeessa tai olkapäällä kuin mikäkin takiainen. Mitenkään vaarallinen otus Weyn ei ole.

Suhteet:
Perhe:
-Ei omista muuta perhettä kuin lemmikkinsä Weyn.
-Rorschacillä on kumminkin tytär jossain, muttei
itse tiedä sitä eikä edes välitä tietää.
Muut:
Rafaello ~ tuttava/kaveri
Angelica Bewena ~ tuntee parin vuoden takaa

Ulkonäkö:
Rorschach
-Katso demoni ominaisuudet, joissa kuvailtu tarkemmin, kasvoja, silmiä yms-
Kasvoiltaan nykyäänkin täysin samanlainen kuin kuvassa, vain silmien väri on erillainen, samoin hampaat/kieli ovat erillaiset. Silmissä yleensä kylmä ja jäätynyt katse, joka on aina suuntautunut kuin johonkin toiseen ulottovuuteen. Zackin katse ei kohdistu koskaan pitkäksi aikaa mihinkään, kiertelee vain ympäriinsä kumminkaan kiinnottamatta mihinkään sen enenpää huomiota. Kasvoissa on myös nuo lävistykset. Hiukset ovat lyhyehköt ja pikimustat, hiukan pystyt.
Toisessa olkäpäässään miehellä on polttomerkki -vähän kuin tatuoiti. Merkin pinta on hitusen rosoinen ja täysin musta sen pienillä vivahteilla.
Pituutta miehellä on n. 178 senttiä, painoa sopivasti pituuteen nähden. Zackin iho on normaalin värinen, mutta kova kuin kivi. Ruumiin lämpö on noin 20 astetta. Rorschachin vasenmassa kädessä, ranteesta alkaen miehen käsi on pelkkää luuta. Nämä luut ovat jäätävän kylmät.
Päässään demonilla on iän ikuinen vanha karva lakki, joka kyllä ei todellakaan ole enää niin hyvässä kunnoissa kuin kuvassa. Nykyään se on täysin lätistynyt, kulunut ja paljon tummenpi kuin ennen. Tavallisesti miehellä on päällään risainen musta t-paita, ja haalistunut musta nahkatakki. Housut ovat harmaat ja nekin nahkaiset, jotka nekin t-paidan tapaan vetelevät viimeisiään. Rorschach voisi toki käyttä jonkunlaista hanskaa tai jotain peittämään vasemman kätensä, muttei viitsi vaivautua.

------------

Nimi: Svelia [Kovacs]
Skp: Nainen
Ikä: Ikääntyminen pysähtynyt noin 17-19-vuotiaana.
>>Ollut kymminkin olemassa jo melkein 50 vuotta.
Laji/tyyppi: Puolidemoni

Demoni ominaisuudet:
Svelia on oikeastaan paljon enemmän demoni kuin kuuluisi. Hänessä on demoni vain 1/3, mutta luultavasti menneisyytentä vuoksi tytölle on kehittynyt paljon demoni piirteitä, jotka eivät ole edes periytyneet tämän isältä vaan paljon kauvempaa tämän suvusta ja osan on luultavasti onnistunut kehittämään itsekin.

>>Kuten isälläänkin Svelian hiukset liikkuvat itsekseen kuin tuuli liuhuttelisi niitä.
>>Tämän lisäksi hiukset saattavat taipua kaarelle ja liikuskellä muutenkin epämääräisesti, muistuttaen meduusan lonkeroita.

>>Silmät ovat normaalisti tavalliset tummansuklaan väriset, mutta kun tyttö raivostuu, epäilee tai suojautuu silmät ikään kuin muljahtavat ympäri ja muuttuvat täysin mustiksi [myös valkoinen osa].
>>Joskus silmät saattavat myös muuttua kokonaan valkoisiksi, mutta se ei ole täysin selvää miksi.

>>Kaikki hampaat ovat teräviä, vähän torahammas tyyppisiä, mutta paksumpia.
>>Kieli puolestaan on vähän pidempi ja jonkun paljon kapeampi kuin normeilla ihmisillä ja päästä haarautunut. Kielellään yltää koskemaan hyvin silmiään. Kieli kumminkin sopii tämän suuhun samalla tavalla kuin normeillakin tyypeillä ei siis näy jatkuvasti, roiku ulkona tai haittaa puhetta.
>>Naisen suu venyy halutessa n.2 kertaa enemmän kuin kuuluisi, mikä paljastaa koko raatelu hammas rivistön. Tämä hyödyttää mm. tappeluissa ja ruokaillessa.
>>Saa puheensa kuulostamaan kaukaa tulevalta muinaiselta kirkaisulta, joka on niin kova, että se voi jopa kuurouttaa kuuntelian helposti.

>>Kun Svelian näkee peilistä tai mistä tähänsä heijastuksessa, myös salamoidessa, tytön selän takana näkyy leijailevan suuri musta harsoileva pilvi, joka usein näyttää suurilta siiviltä. Siivet liikkuvat hitaasti edes takaisin, paha enteisesti.
>>Noilla 'siivillä' ei kumminkaan oikeastaan tee mitään, ei ainakaan ole huomannut.
>>Harso pilvi saattaa joskus muuttaa muotoaan siivistä harsoilevaksi ihmismäiseksi hahmoksi, joka jollain kieroutuneella tavalla muistuttaa suuresti Sveliaa. Silloinkin pilvi leijuu tytön selän takana, mutta enemmän olkapään kohdalla.
>>Joskus harvoin mikäli Svelia kokee jotain suurta suurta vihaa tai jotain vastaavaa niin pilvi saattaa tiivistiä juuri ja juuri näkyväksi ja havaittavaksi.

>>Taas samallalailla kuin isällään Svelian toinen käsi on pelkkää luuta. Tämän lisäksi myös tytön samassa käsivarressa on suuri ´repeämä´, kohti josta luut näkyvät puhtaasti läpi. Vielä kolmaskin samanlainen kohta löyty tytön vasemman olkapään takaa.
>>Nuo kohdat eivät haittaa tyttö mitenkään. Kun noihin luihin koskee, ne ovat jäätävän kylmät.

>>Pärjäisi normaalilla ihmis ruualla hyvin, mutta Svelia pitää oikeastaan kaikkia ihmisruokia ällöttävinä. Joskus ihan pienenä söi hiirien ynnämuiden sellaisten pienten eläniten raatoja, mutta nykyään kaiken laisat raadot niin ihmisten kuin eläinten raadot menevät.
>>Ne lisäksi tekevät tytöstä vahvemman. Siis omalla mittapuullaan kuin mitä olisi ihmisruualla, muttei mitään superia.

>>Jos opetteli tarpeeksi ja kovasti, oppisi varmaankin muuttumaan sudeksi/koiraksi. Luultavasti tytölle on joltain läheiseltä sukulaiselta periytynyt sellainen kyky, muttei itse osaa koordinoida asiaa yhtään. Luultavasti osaisi paremmin jos olisi koko demoni, tai enemmän demoni ja joku kertoisi tälle, miten toimia asian suhteen.
>>Joskus tälle saattaa vaikka ilmestyä suden korvat tai häntä. Itse ei ole yhtään sen enenpää perillä siitä, että miksi.

>>Kestää kipua, yms paljon paljon paremmin kuin normaali tyypit, mutta silläkin rajansa. Svelian tappamiseen tarvitaan ennenmän kuin ihmisen tappamiseen, mutta saattaa se silti hankalaksi käydä.

>>Aistit paljon paremmat kuin taviksilla, mutta ei kumminkaan mitkään hirveän hyvät. Kuulo on varmasti hänellä kaikkein kehittynein.

Asuinpaikka: Asuu Safyran ns. keskinmäisen joen mutkassa, linnastapäin tultua ensinmäisessä suurassa mutkassa, joen oikealla puolella. Jossain kohti kyseisessä mutkassa ihan lähellä vesi rajaa kasvaa valtava suuri puu, jolla on suuret, paksut kestävät juuret. Svelian on sinne puunjuurien lomaan kaivanut itselleen vähän suuremman kuin karhun pesän kokoisen luolan. Luolaan pääsee sisään vain vesirajan puolelta, ja ´oven´ edessä kasvaa yleensä myös jotain kaisloja yms. Joskus tulvien aikaan luola täyttyy puoliksi vedellä, mutta silloin asustelee muuten vain samaisen puun oksilla. Puun rungossa muutaman metrin korkeudella on myös suuri kolo johon mahtuu hyvin sisälle esim sateen suojaan.

Muuta:
>> Eräs ikivanha demoni sanoi kerran, että harso pilvi, joka aina leijuu Svelian mukana on ikään kuin tytön sielu -jos sellaista demonit voivat edes omistaa-.
>>Svelian tarvitsee nukkua, muttei yhtä paljon kuin tavllisten ihmisten vaan enintään puolet siitä ja saattaa pärjätä sillä hyvin kolme päivää ilman minkäänlaista merkkiä väsymyksestä.
>>Erittäin ketterä ja nopea, vääntyy mihin tahansa asentoon kuin spagetti.
>>Vihaa kesää, iloisuutta, lintujen laulua ja kaikkea mikä liittyy onneen.
>>Inhoaa vampyyrejä koko sydämästään, muttei kyllä siedä haltioitakaan tipan vertaa.
>> Tunn ari

Menneisyys: Svelia on Zackin tytär. Ennen kuin Svelia ehti syntyä, tytön äiti kuoli -mikä tavallista. Tytön äiti oli kumminkin sinnitellyt hyvin pitkään, ja koska tytön äiti oli vain ihminen olisi ollut oletettavaa, että kummatkin olisivat kuolleet. -Äidin kun on raskaus aikana saatava paljon verta, jotta pysyisi hengissä, mutta silloinkin usein kuolee ennen synnytystä. Svelian äidiltä oli siis suuri saavutus sinnitellä hengissä lähes synnytykseen asti. Tyttö kaivautui ulos äitinsä mahasta, jo paljon enemmän kehittyneenä kuin normaalit vauvat. Svelialla ei kumminkaan ollut ketään, joka olisi huolehtinut hänestä.
Pienestä pitäen tyttö siis selviytyi itse, hän onnistui kuin ihmeen kaupalla selviytymään itse. Mutta vain heikosti, tytön ravinto oli lähinnä kaikki mikä vain kelpasi syötväksi. Mm tämän äidin pikku koira oli nopeasti saalis listalla, samoin äidin ruumis. Onnistui pääsemään jollain tavalla ulos talosta läheiseen metsään, jossa söi mm hiiriä ja kuolleita lintuja, sekä jotain oksia.
Demonit kehittyvät normaalistikin nopeasti, mutta Svelia kasvoi ja varttui ihan ennätys vauhtia. Viidessä vuodessa tytön kehitys vastasi jo n.12-13 vuotiaan tytön ikää. Kukaan ei koskaan ollut opettanut tytölle mitään, ja oli siksi kehittynyt nopeaa vauhtia, eihän muuten olisi koskaan selviytynyt. Tuolloin kehittänyt läjän demoni ominaisuuksia, jotka ovat periytyneet jostain kauempaa suvusta. Esim hampaat ja aistit olivat jo tuollain lähes huipussaan, melkein samanlaisia kuin ne ovat nytkin. Tuossa viiden vuoden jälkeen Svelian kasvu tyrehtyi melkein normaaliksi.
Tuolloin viiden vuoden iässä oli oikeastaan teini iässä. Yksinvarttumisen seurauksena Sveliasta kasvoi oikea villi peto, joka tappoi jokaisen lähelle ilmestyvän ja oli vaaraksi kaikille kolmen kilometrin säteellä. Tuosta iästä neidolle on jäänyt myös paljon kissamaisia piirteitä tytön käytäkseen. Liikkuu hiljaa kuin kissa, hyökkää kuin puuma ja juoksee kuin leopardi.
Kun neitonen oli kehittynyt noin vuotiaaksi 15 [noin 7 vuotias ihmisten iässä], eräs ikivanha demoni löysi tytön ja otti tuon vastuulleen, eihän minkään täysin villiintyneen demonin voi vain antaa olla.
Tuosta vanhasta demonista tuli tytölle läheinen kuin isä, mutta Svelia ei silti tahtonut millään oppia miten eletään ns. ihmisiksi ja olla herättämättä liikaa huomiota. Tämä kyseinen demoni myös opetti tyttöä kehittämään demoni ominaisuuksiaan. Tuo demoni oli Svelian kanssa kaksi vuotta, mutta sanoi sitten että halusi jatkaa matkaan ja yritti houkutella tytön mukasaansa, koska pitä tätä lahjakkaana ja uskoi, että tytöstä tulisi olemaan vielä hyötyä. Svelia ei kumminkaan halunnut lähteä, syytä ei koskaan kertonut. Jonkun verran demonin lähdettyä, Svelia huomasi, ettei enää vanhantunut tai muuttunut. Oli jos vajaassa kymmenessä vuodessa kehittänyt kaikki demoni ominaisuutensa huippuunsa ja siksi ikääntyminen loppui niin varhain. Näyttää edelleen varsin nuorelta, ja elää edelleen jonkunlaista teinivaihetta.

Lemmikki:
Band
Band tuli Svelialle kymmenisen vuotta sitten. Itse ei olisi halunnut, tai oikeastaan koskaan uskonut, että voisi mitään ´lemmikkiä´ pitää. Bandin sai kumminkin eräältä kaukaa tulleelta demonilta, tämä demoni oli seilannut Bandin kanssa kymmeniä vuosia, ehkä satojavuosia, kumminkaan koskaan sen enempää tykästymättä lemmikkiinsä ja kuljetti eläintä mukana lähinnä velvollisuuden vuoksi. Band on joskus ollut ihminen, joka kirottiin tuollaiseksi epämääräiseksi lepakoksi. Ainakin niin Bandin kanssa kulkenut demoni sanoi. Eläin ei muista nykyään mitään siitä, että on joskus ollut ihminen. Svelia ihastui tuohon pikku otukseen ja toisinkin päin. Niinpä eläin päätyi Svelian riesoiksi, vaikka nykyään onkin hyvin kiintynyt siihen.

Suhteet:
Perhe:
Band ~ Svelian lemmikki
Rorschach ~ Tämän isä, muttei tieäd sitä eikä edes välitä tiettää.
Muut:

Luonne: Svelia liikkuu ja käyttäytyy kuin villieläin. Se johtuu lähinnä tytön menneisyydestä, koska ei koskaan kasvanut ihmisten -tai minkään muidenkaan tyyppien seassa. Neito käyttäytyy kissamaisesti, liikkuu äänettömästi, sulavalinjaisesti ja jatkuvasti ympäristöään tarkkaillen. Svelia ei osaa rentoutua tuntemattomien seurassa, vaan luimii ja murahtee kuin agressiivinen hyökkäys tilassa oleva koira. Vaikka aikojen saatossa tappanut ja tapellut paljon, ei kumminkaan ole mikään erityisen hyvä tappelia, vaan luottaa aina samaan stradegiaan mikä ei kovin kummoinenkaan ole, ainakaan jos vastustaja on joku muu kuin ihminen. Tietää tämän myös itse, ja siksi harvemmin hyökkää muiden kuin ihmisten kimppuun. Ihmisten kimppuun sitten hyökkääkin päättömästi ja miettimättä seurauksia. Kyllähän tyttö toki tarpeen vaatiessa tappelee muidenkin kuin ihmisten kanssa, mutta oppinut välttämään sitä eika hyvin. Tällöin Svelian vahvuuksiin kuuluukin väistely.
Demonilla on korkea ääni, muttei silti kirkuva, hieman lapsenomaisella vivahteella. Ääni kuulostaa vähän tuulikellojen helinältä, mutta siinä on kuuntelian korvaan outo vaarallinen sähinämäinen sävy. Silloin tällöin neitosen ääni kuulostaa vaimealta hyrinältä, kuin kissan kehräykseltä.
Svelia ei voi sietää onnellisuutta, tai mitään mikä liittyy onneen. Ehkä se johtuu siitä, että tyttö ei ole ikinä ollut onnellinen. Ei siis voi ymmärtää sitä, miksi kaikki näyttävät silloin tällöin super iloisilta, onnellisilta. Onnellisuuden havaitseminen saa naisen alun entistä varautuneenmaksi ja hyökkäävämmäksi.
Kavereita Svelialla ei ole ikinä ollut kuin yksi, eikä kavereita saakaan helposti lisää. Vasteilee lyhyesti, luultavasti valehteleekin usein. Ensinnäkin tytön on vaikea hyväksyä ketään, ja toisekseen hyvin harvat ovat valmiit edes yrittämään tutustumaan tyttöön.

Ulkonäkö:
Svelia
-Katso demoni ominaisuudet, joissa kuvailtu tarkemmin, kasvoja, silmiä yms-
Svelia on kehittynyt tavallista nopeammin, koska joutui pienestä asti selvietymään kokonaan yksinään. Sen vuoksi tytön ikääntyminen pysähtyi aikaisemmin, koska siinä vaiheessa kaikki tytön ominaisuudet olivat jo kehittyneet huippuunsa. Kasvoiltaan Svelia näyttää ihä erittäin nuorelta, mutta sehän ei tyttö haittaa pätkääkään. Hänestä on vain parempi näyttää nuorelta kuin joltain vanhalta kääkältä.
Naisella on pitkät tummat hiukset, jotka ovat luonnostaan laineilla. Hiukset ovat aina sorkussa ja takussa, mutta silti yllättävän kauniin näköisesti. Silmät ovat tummansuklaan väriset. Kokonaisuudessaan vuosi sanoa, että näyttää suoralta kopiolta kuolleesta äidistään nuorena.
Pituutta hänellä on vain 167 senttiä ja painoa sopivasti verrattuna pituuteen. Pituus on se asia minkä haluaisi ulkonäössään muuttaa, olla paljon pitempi. Tytön ruumiin lämpö on n.30 asteessa.
Svelialla on yleensä päällään aika vaihtelevia vaatteita, ottaa niiltä joita tappaa. Yleensä listii tämän takia juuri itsensä ikäisiä ja kokoisia naisia/tyttöjä joilta vie kaiken mukana olleen omaisuuden, niin rahat, vaatteet kuin korut tai mitä ikinä kukaan kantaakin, ja lopuksi mahdollisesti järsii ruumiinkin ravinnokseen.
No kuitenkin, käyttää yleensä paljon koruja/sormuksia. Vaatteet vaihtuvat niin ylisuurista t-paidoista aina hienosti koristeltuihin toppeihin ja hameisiin. Housuina toimivat yleensä jotkut legginsit/sukkahousut tai ainakin jotkut niiden tyyppiset housut. Joskus värikästä, joskus tummaa. Toisaalta viimeinen on paljon yleisempi, koska kaikki vaatteet yleensä likastuvat ja menevät nopeasti Svelian käytössä rikki. Mitään yhtenäistä tekiää tai tyyliä tytöltä on vaikea löytää. Vaikka vaatteet olisivat rikki ja likaiset, Sveliasta välittyy silti aina jostain syystä siisti vaikutelma.
Toisessa kädessään tytöllä on aina vanha likainen veren tahrima sideharso joka on kääritty ranteen ympärille.

"Elämä on paskamaista ja sitten sitä kuolee,
pah kävisinkin niin hyvä tuuri"

Domdom.
Kerro toki jos joku ei kelpaa tai jottai muuta niin korjaan.
_________________
The light what you see in end of the tunnel is only Hell fire.

Kipinä · Peura Liittynyt: 14 Huh 2009 Viestejä: 6420

Okei, käy käy. ^w^
(ja laittaisitko vielä iän ihmisissä? >D)
_________________
How many miles to the Wonderland?

BlackFang · Peura Liittynyt: 16 Hei 2010 Viestejä: 5739

Ok. se tais unhoittuAa
_________________
Nothing is true... everything is permitted.

Kaze · Peura Liittynyt: 07 Maa 2008 Viestejä: 7517

Kipinä, olisiko mahdollista tehdä Hallitsijalle ylisuojeleva (pääasiassa itse Hallitsijaa, mutta oikeastaan kaikkia kohtaan) käskyläinen?

// Niin ja onko päätetty vielä otetaanko Hallitsijalle ropettajaa? Vai ropettaako sitä jo joku?

----------------------------------------

Nimi Gilbert (=bright pledge) Sauvageau (=savage), lyhyesti 'Gil'
Skp Mies
Ikä Ihmisten iässä/ulkonäöllisesti n. 26 vuoden paikkeilla, oikeasti reilut 240-vuotias.
Laji Demoni (lisää muuta-kohdassa)
Asuinpaikka On Hallitsijan käskyläinen, joten asuu Linnassa omassa huoneessaan.

Luonne Ensinäkemältä Gilistä voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä. Lähes kaikki piirteet hänessä ovat niin ristiriitaisia; Eksoottinen ja varoittava ulkonäkö, mutta samalla syliinsäsulkeva ja ystävällinen, 'luotettavan vihollisen katse'. Hän on Demoni, joka käyttää pimeitä voimia, mutta samalla Hallitsijan uskollinen käskyläinen, joka uhraisi itsensä muiden puolesta. Mikä ihme hän on olevinaan?

Vaikka Giliä on hyvin vaikea tulkita, kuva jonka hän itsestään muille antaa, on yleensä ystävällinen ja turvallinen. Hänen puhetyylinsä on 'laulavaa' ja mutkatonta, ja äänensävy tasaisen pehmeä ja hyvin rauhoittava. Erikoinen aksentti tulee ranskasta, josta hänen 'sukujuurensa' ovat peräisin.
Koska Gilbert on yksi Hallitsijan käskyläisistä, hän on hyvin suojeleva (oikeastaan ylisuojeleva) lähes kaikkia kohtaan. Kun kyseessä on heikompi yksilö, Gil ei kaihda keinoja suojellakseen tätä toiselta pahalta.
Ristiriidat paljastuvat usein 'tositilanteissa', eli tilanteissa, joissa Demoni menettää hermonsa. Tätä ei usein tapahdu, mutta jos jokin pinna kiristyy hiemankin liikaa, sen näkee jo pelkästään kasvoista. Ilme on kylmä, kaihtamaton ja vaarallinen - kaikkea muuta kuin alussa mainituista piirteistä. Tässä kohtaa yleensä herää kysymys; Kenen puolella hän oikein onkaan?
Gilbert ei kuitenkaan kaikista pelottavista ja kysymyksiä herättävistä piirteistään huolimatta ole käyttänyt voimakeinoja viattomia kohtaan. Ainakaan vielä. Kukaan ei oikeastaan tiedä Gilin syvempiä ajatuksia, ja mitä hänen pääkopassaan oikein liikkuu ja mitä hän oikeasti edes suunnittelee. Miksi hän on täällä? Miksi hän tekee niin paljon muiden hyväksi, vaikka on Demoni? Ehkä kysymyksiin tulee vielä myöhemmin vastaus, oli se sitten hyvä tai huono juttu näiden 'viattomien' kannalta..

Menneisyys 1300-luvulla oli alkanut satavuotinen sota Englannin ja Ranskan välillä. Musta Surma riehui Euroopassa, ja lähes kolmasosa väestöstä menehtyi. Joukossa oli myös Gilbertin koko perhe, koko Sauvageaun kuuluisa taiteilijasuku.
Gil syntyi vaikeina aikoina Brestin rannikoille, ja oli hyvin suuri ihme, että hän selvisi edes 26-vuotiaaksi asti. Äiti kuoli välittömästi synnytyksen jälkeen, ja lähes viisipäisellä perheellä (isä ja lapset) oli vaikeaa pitää toisiaan pystyssä. Apua pyydettiin naapurin rouvilta, ja ruokakauppaa tehtiin Brestin ja Nantesin välillä. Matka oli pitkä, ja Gil oli yksi 'terveimmistä' nuorukaisista, jotka pystyivät taittamaan matkaa jalan.
Kun Musta Surma oli levinnyt jo runsaasti Ranskan rannikoita pitkin ja tappanut hyvin suuren osan Brestinkin väestöstä, 26-vuotias Gil palasi matkaltaan takaisin kotikulmilleen. Järkytys oli suuri; Henrik V:n sotajoukot Englannista olivat surmanneet koko Gilbertin perheen.
"Je cherche la vengeance, Le diable vous maudissent!" ("Janoan kostoa, paholainen teidät kirotkoon!")
Silloin Gilbert teki sopimuksen Demonin kanssa. Hän luovutti osan kehostaan ja mielestään Demonille, ja sai vastineeksi tuon voimat ja ajattelukyvyn.
Vaikka Gilbert menettikin osan inhimillisyyttään, hän säilytti silti jotain tärkeää, tapoja, joista ei päässyt eroon edes Demonina. Hän sai kyllä kostonsa, mutta jatkoi 'elämäänsä' vuosisatojenkin vaihtuessa. Lopulta hän löysi itsensä palvelemassa arvoiltaan korkeampaa, mutta kyvyiltään alhaisempaa ihmisolentoa, Safyran niemimaan Hallitsijaa. Je suis à la recherche d'une réponse.

Ulkonäkö Kuva1 Kuva2 (Työ)asuste
Gililtä löytyy pituutta reilut 183 cm, ja paino on sopiva pituuteen katsottuna, vaikka ulkoisesti hyvin hontelolta näyttääkin. (Fyysisellä voimallahan Demoni ei juuri mitään tee, joten ei omista mitään sen suurempia lihaksiakaan.)
Miehellä on hopeisenkuultavat, mutta lähes kokonaan valkoiset pörröiset hiukset. Ihokin on vaalea, likelti kalpea, ja huulet ovat hyvin vaaleat, aivan kuin ne olisivat kylmettyneet.
Kasvonpiirteet ovat sirot ja leuka on terävä, ja oikeastaan kaikki piirteet kasvoissa tuntuvat olevan sopusuhtaiset toisiinsa nähden. Violetinsävyiset silmät kajastavat lähes hohtavaa kajoa, ja auringonvalo saa usein silmät lähes sädehtimään ominaisvärissään. Silmät ovatkin ehkä kaikista huomioonotettavin piirre Gilin kasvoissa.
Asusteesta sen verran, että suurimmaksi osaksi mies pysyy työasusteessaan, josta on ylempänä kuvalinkki. Asusteeseen kuuluu kyseinen yläosa (+höyhenriipus, käskyläisten merkki Hallitsijalta) ja valkoiset suorat housut, sekä mustat saapikkaat jotka peittävät suuren osan lahkeista.

Gilillä on niskassaan samanlainen merkki, mikä hänellä on vasemman silmän alapuolella. Se on n. 3 kertaa isompi, ja ei ole mikään tatuointi, vaan kaiverrettu suoraan ihoon.
Yläkeho on aikalailla täynnä arpia, jotka alkavat heti rintakehästä. 3 kevyempää ja pitkää arpea etupuolella, ja selän puolella 2 syvempää ristiin menevää arpea.

Suhteet Hallitsija - Käskyläinen
Muuta - Ääninäyte
- On Demoni, joten vaikka on Hallitsijan käskyläinen, on täysin turha väittää häntä 'hyvikseksi'. Omistaa Demonien kieroutuneen ajattelutavan.
- Kykenee hyviin monenlaisiin tekoihin omankaltaisillaan demonimaisilla voimillaan, ja suurin osa näistä teoista koostuu 'pahasta energiasta', joka on silminnähden tummanvioletin sävyistä, pahimmillaan mustaa.
- Kykyjään käyttäessään, violetit silmät heijastavat neonmaista kajoa, sekä myös silmän alapuolella oleva merkki näkyy hehkuvan.
- Ei kanna mukanaan erinäistä fyysistä asetta.
- Demonina elää pääasiallisesti ihmisten ruualla, mutta 'syö' muiden olentojen stressiä ja negatiivisia ajatuksia, joiden avulla pysyy kylläisenä pitempään. Tämä toimenpide vaatii kuitenkin enemmän voimankäyttöä, ja negatiivisten tuntemusten mukana on yleensä vaara imeytyä muutakin energiaa.
- Rakastaa koiria. Vihaa kissoja.
- Hyvin imelän kohtelias naisille, miehiä kohtaan sen sijaan melko kettumainen ja teräväsanainen. Toisinaan pitää heikompia miesyksilöitä pilkkanaan.
- Osaa puhua sujuvasti hyvin useaa kieltä, etenkin ranskaa. (sukujuuret)
- Pitää makeasta syötävästä.

Roolipelaaja Kaze
_________________
This is the fate of modified humans like me.