Forum

Aromaa · Kettu Liittynyt: 11 Mar 2011 Viestejä: 164

Älä luovuta enkelini...
Istuin keittiön pöydällä jalat ristissä ja tuijotin herkeämättä lattiaan, jonne kyyneleeni putoilivat yksitellen. Lattialle olikin jo muodostunut hienoinen lammikko. Pitäisi kai huolestua siitä, kuinka murheeni häiritsivät kouluelämääni. En pystynyt keskittymään tunneilla ja kiusaajat olivat jo ottaneet minut kiikareihinsa. Kai siksi, koska olin helppo kohde, joka ei vastustellut tai vasikoinut opettajalle. En kai vain välittänyt siitä. Pyyhkäisin kyyneleet poskiltani ja katsoin kelloa. Se lähenteli jo puolta neljää, mutta en menisi nukkumaan. Mitä järkeä kun ei saisi unta kuitenkaan. Huokaisin ja nousin pöydältä. Kai se sitten oli pakko mennä nukkumaan tai ainakin omaan huoneeseen. Riisuin vaatteet päältäni ja vaihdoin pyjaman päälleni. Menin huoneeseeni hitaasti pesemättä hampaita. Mitä väliä?
Suljin oven perässäni ja raahustin sänkyyni. Saatuani peiton päälleni ja päästyäni makaamaan kaikki romahti. Aloin muistella sitä päivää kun sinä olit jättänyt minut yksin ja hypännyt toisen miehen seuraan. Kuin olisit vaihtanut vaatteita. Se oli romahduttanut maailmani täydellisesti. Käpristyin kokoon vuoteessani ja uudet kyyneleet valuivat poskilleni lohduttomasti. Muistin sen päivän tapahtumat täydellisesti.
Eräänä aamuna ryntäsit meille hymyillen ja kerroit näin:
"Arvaa mitä Yamato?"
"No mitä?" olin siinä vaiheessa sanonut innokkaasti.
"Löysin uuden jätkän, joka on niiiiiiin söpö. Et ikinä arvaa kuka se on. No Iruka tietty."
"Aijaa" olin sanonut masentuneesti ja jatkanut: "Sepä hieno juttu"
"Niin on. Oho, oon jo myöhässä elokuvasta. Olkoon tämä hyvästeiksi." tartuit kiinni olkapäistäni ja suutelit minua huulille viimeisen kerran kiihkeästi. En voinut kuin tapittaa sinua silmiin. Kiedon käteni kaulasi ympäri ja vastasin suudelmaan, mutta siihen se jäi. Työnsit minut pois ja lähdit. Katosit rapun ovesta ulos ja jätit minut yksin. Siinä minä sitten seisoin pitkään ymmärtämättä sanaakaan, mutta kun totuus lopulta valkeni minulle lyyhistyin lattialle ja aloin nyyhkyttää.

Siitä päivästä kaikki sitten alkoikin ja on pysynyt samana lohduttoman pitkään. Kaivan puhelimen pöytä laatikostani ja valitsen numeron, jonka muista ulkoa. Painan vihreää luuria ja odotan vastaustasi. Puhelin tuuttaa, mutta et vastaa. Lopulta:
"Kakashi tässä. En ole nyt tavoitettavissa, joten jätä viesti äänimerkin jälkeen.*Piip*."
"No hei. Yamato tässä. On ikävä, joten haluaisin nähä sut. Sopiiko? Jos kuulit tämän viestin niin soita..." huokaisen ja otan puhelimen pois korvaltani. Painan punaista. Tuskin enää koskaan tulen painamaan tuota punaista luuria näin. Pistän puhelimen pöydälle ja vajoan lohduttomaan uneen.
Aamulla herään kahvinkeittimen hurinaan. Työnnän itseni pystyyn ja haukottelen. Masentuneesti nousen ja laahustan keittiöön. On viikonloppu, eikä koulua onneksi ole. Kaadettuani kahvin kuupiin menen olohuoneeseen ja istun sohvalle. Jätän kahvin pöydälle ja alan itkeä taas. Masennus on loputon, mutta en uskalla kertoa siitä kenellekään ja peittelen sitä aina kun joku minua puhuttelee.
Ovikello soi, mutta en jaksaisi mennä avaamaan. Loppujen lopuksi menen ovelle ja katson ovisilmästä kuka siellä on. Tuttu hahmo seisoo oven takana ja hieroo niskaansa. Hän pimpottaa taas. Henkeni salpaantuu hetkeksi ja käännyn ympäri nojaamaan oveen. Se olet sinä, mutta miksi? Ethän sinä varmastikaan halua olla kanssani enää sillain. Sinullahan on jo kaikki. Ystävät, rakkaus ja perhe. Kaikki, mitä minulla ei tunnu olevan.
Soitat ovikelloa uudelleen ja käännyn avaamaan oven.
"Moi. Onks sulla aikaa jutella" hän sanoo hieroen yhä niskaansa ja punastellen.
"Eiköhän mulla aina ole" tuhahdan ja päästän sinut sisään. Ensimmäisenä silmääsi pistää täydet kahvikupit olohuoneen pöydällä ja sitten kaikki muu roska ja vaatteet mitä lattioilla lojuu.
Menet olohuoneeseen ja istut sohvalle. Selvästikin sinulla herää muistoja menneistä, sillä sivelet sohvan kangasta hymyillen vienosti.
"No mitä asiaa sulla oli?" kysyn ja nojaan seinään. Katson kun havahdut unelmistasi ja katsot minua punastellen. Sinulla on siis yhä tunteita minua kohtaan.
"Niin. Saanko anteeksi"
"Ai anteeksi!? No et todellakaan sen jälkeen kun jätit mut noin huolettomasti!" raivoan ja alan itkeä taas.
Tulet luokseni ja halaat minua lohduttavasti.
"Älä luovuta enkelini..."
_________________
Ehkeivät muut ole sanoneet tätä, mutta minusta olet lyömättömän upea. Wink

Aromaa · Kettu Liittynyt: 11 Mar 2011 Viestejä: 164

Nostan jotta joku voisi löytää kommattavaa. Olen odottanut kommenttia jo pitkään. O________o
_________________
Ehkeivät muut ole sanoneet tätä, mutta minusta olet lyömättömän upea. Wink

Aromaa · Kettu Liittynyt: 11 Mar 2011 Viestejä: 164

Ei lukioita... Lukkoon. Sad

_________________
Ehkeivät muut ole sanoneet tätä, mutta minusta olet lyömättömän upea. Wink

Yokiro · Susi Liittynyt: 15 Kes 2011 Viestejä: 2198

Tää on ihan kiva, vaikka löysinkin muutamia kirjoitusvirheitä. Voin ne joskus tässä vaikka poimia sinulle, mutta nyt ei ole aikaa.
Ahahahha Kakashi on nii söpö owo joka tilanteessa, olkoon sitten nuori tai vähän vanhempi. Juu, Yamaton tunteet oli hyvin tuotu tähän esille. nwn

Vaikka tämä pistettäisiin lukkoon, halusin vain kommata, koska haluaisin mielleä lukea sinun joitain tarinoita, joissa voi olla parituksia (KakaIru olisi ihana kyllä.) n_n
_________________
I'm mr. lonely, i don't have nobody..

Aromaa · Kettu Liittynyt: 11 Mar 2011 Viestejä: 164

Tällainen on suunnitteilla. Kiitos kovasti.
_________________
Ehkeivät muut ole sanoneet tätä, mutta minusta olet lyömättömän upea. Wink