Forum

Neyca · Kettu Liittynyt: 19 Lok 2010 Viestejä: 281

Njaah, taas yksi Shotti tänne piti laittaa, kun tuli kauhea kirjoitusinto päälle. :3 Ehkä hieman surullinen, mutta lukekaa toki.

Risut & Ruusut enemmän kuin tervetulleita, vaikka tämä onkin hyvin lyhykäinen pätkä. ^^

--------------------------------------------------------------------------------------
" Älkää pelätkö lapset, kyllä me tästä vielä selvitään. Lupaan sen. "

Lupaus. Mikä se oikeastaan on? Pieni sana, joka on niin helppo rikkoa. Sen vuoksi olen joutunut pettymään liian monta kertaa, muihin, ja itseeni.

Tuuli puhaltaa hentoja lumihiutaleita yli kaupungin kattojen. Yhden katon alla istuu poika kylmissään. Tosiaan, se ei ollut tavallinen talo. Se oli autio, ränsistynyt vanha puutalo, jossa kukaan ei ollut asunut aikoihin. Mutta nyt se oli yksinäisen pojan koti. Pojan, jolle lupaukset eivät merkinneet enää mitään.

Vanhassa takassa roihusi pieni liekki, mutta se ei lämmittänyt tarpeeksi pitääkseen poikaa lämpimänä. Vanha ulko-ovi natisi tuulen voimasta, ja muutama hento lumihiutale tuli sisään ovenpielestä. Siihen ne sulivat vanhalle puulattialle, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Sitä yksinäinen poikakin toivoi, ihan niin kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan.

Ulkoa kuului askellusta, pientä ja hiljaista. Tuuli ulvoi vasten talon seiniä, ja ujuttautui rikkonaisista ikkunanlaseista sisälle. Poika tärisi kylmissään, ja heitti pienen puukalikan takkaan. Takasta nousi pieni kipinäryöppy, mutta se katosi pimeyteen.

Yhtäkkiä ovi avautui. Pojan silmät rävähtivät auki. Hän katsoi ovelle, ja erotti sieltä hahmon. Hahmon ääriviivoista hohti hehku, mutta poika ei ymmärtänyt, miksi. Hän vain tuijotti hahmoa, peloissaan, mutta toisaalta toiveikkaana. Ehkä joku olisi sittenkin muistanut pojan? Nyt hänessä syttyi pieni toivon kipinä. Hahmo ojensi kättään poikaa kohti. Poika nousi lattialta, ja antoi kätensä vieraan käteen.

Lumihiutaleet tanssivat talon yllä, tuulen viedessä niitä eteenpäin. Viima vihelsi hiljaa osuessaan ovenkarmeihin. Talon takassa liekki oli hiipunut pieneksi himmeäksi hiillokseksi, josta lensi muutama pieni kipinä savupiipun kautta tanssimaan lumihiutaleitten kanssa talon ylle. Pienet himmeät kipinät hiipuivat hiljalleen, ja katosivat pimeyteen.

Mutta mitä tapahtui pojalle? Hän on nyt paremmassa paikassa. Kuka se vieras hahmo oli? Se oli hänen suojelusenkelinsä, joka vei pojan mukanaan. Nyt pojalla oli lämmin, eikä hänen tarvinnut enää murehtia lupauksista. Hän oli saanut yhden lupauksen, eikä hän enää muuta tarvinnut.
_________________
Paper airplanes, open windows. ♥

Alyana · Susi Liittynyt: 27 Maa 2011 Viestejä: 1108

Miksei tätä ole kommentoitu? :oo
No mutta, minä kommentoin (; En tosiaan ole mikään äidinkielinero, mutta koetan parhaani mukaan korjaillu/kommentoida. :--)

"Lupaus. Mikä se oikeastaan on? Pieni sana, joka on niin helppo rikkoa. Sen vuoksi olen joutunut pettymään liian monta kertaa, muihin, ja itseeni."
Tykkäsin tästä pätkästä erityisesti ja mulle tuli jotenkin mieleen jonkin elokuvan alku. Yksi asia vain jäi häiritsemään hiukan: pilkutus, joka näyttää omaan silmääni hiukan tökeröltä. :s En tiedä miten sen itse olisin laittanut, sillä en ole aivan 100 % varma, millaista fiilistä hait. (:

"Ulkonta kuului askellusta"
Tämä kuulostaa omaan korvaani jotenkin hassulta. Ulkonta? Olen nähnyt tämän vain muodossa "Ulkoa", mutta en tiedä jos muualla päin maailmaa on eri tavalla.

"Talon takassa liekki oli hiipunut pieneksi himmeäksi hiillokseksi, josta lensi muutama pieni kipinä savupiipun kautta tanssimaan lumihiutaleitten kanssa talon ylle. Pienet himmeät kipinät hiipuivat hiljalleen, ja katosivat pimeyteen. "
Itseä tuo "pieni"- sanan toista hieman häiritsi :s

"Hän oli saanut yhden lupauksen, eikä hän enää muuta tarvinnut."
♥ tykkään!

Ei mut on tämä mun mielestä aikas kiva. (: En tiedä, pitäisikö loppua sanoa onnelliseksi vai surulliseksi. Itse sanoisin haikeaksi. Periaatteessa.

Oon aika huono täs kommentoinnissa, mut toivottavasti tästä oli jotain iloa. (:
_________________
Annan menneisyyden viinin vuotaa mut kuiviin lattialle.

Neyca · Kettu Liittynyt: 19 Lok 2010 Viestejä: 281

Uppailen tässä pitkästä aikaa tauon jälkeen. ^_^

Mutta kiitos paljon kommentistasi! (: Tosiaan, kirjoitukseni on hieman tönköhköä, varsinkin, kun en ole kirjoittanut pitkiin aikoihin mitään. Ja joo, pilkutusta on tullut aika paljon, mutten saanut lauseita muuten järkevästi, joten pilkkuja sysäsin sinne sun tänne. Ja hups, tuo "ulkonta" sana tulee murteestani, se on jotenkin pujahtanut tarinaan. :---D Käynkin korjailemassa.

Hienoa, jos tykkäsit edes hieman. Kommentit muiltakin ovat sallittuja! (8
_________________
Paper airplanes, open windows. ♥

Aromaa · Kettu Liittynyt: 11 Mar 2011 Viestejä: 164

Ihana tarina. <3
Kerrompa nyt korjailuksi, että niin ja kuin tulevat erikseen. Huomasin tässä lauseessa kyseisen virheen:
"Sitä yksinäinen poikakin toivoi, ihan niinkuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan."

Kirjoitus muistutti minua ala-aste vuosistani kun olin aina yksin. Ihana kuitenkin. <3
_________________
Ehkeivät muut ole sanoneet tätä, mutta minusta olet lyömättömän upea. Wink

Neyca · Kettu Liittynyt: 19 Lok 2010 Viestejä: 281

^ Kiitos kommentista. Smile

Korjaan virheen.
_________________
Paper airplanes, open windows. ♥