Forum

Easis · Kettu Liittynyt: 21 Tou 2011 Viestejä: 145

Alkumietteitä...
Ajatus tästä roolipelistä lähti liikkeelle jo vuoden 2010 puolella, mutta nyt olen saanut viimein tämän RPG:n luotua. \o/ Älkää ihmeessä hätkähtäkö infotekstin pituutta!
LUE MELKO LOPUSTA RPG:N YHTEENVETO, NIIN SAAT IDEASTA PÄÄKÄSITYKSEN, ELLET HETI ALKUUN JAKSA KAHLATA KOKO INFOA LÄPI.

Otahan mukava asento ja avaa mielesi uusille asioille. Olet jo hyvin lähellä rinnakkaistodellisuutemme saloja...

Uusi ajanlasku on aloitettu. Ne, jotka ensimmäisinä olivat Maan kaikkivoipa laji, elpyivät vuosituhansien huomassa ja nousivat sukupolvien jälkeen lunastamaan omansa takaisin. Ihmiset kokivat tappion katkeroituneen, vuosisatojen takaisen uhan väijyessä. Niitä pitkiä vuosia värisytti ilmastonmuutos, Fernofer – Talvien Talvi –, sekä lopulta kaiken loppu ja uuden alku. Siivekkäät ovat tulleet takaisin.
Mutta kuten aina ennenkin... historia alkoi toistaa itseään.

Keitä ovat Enkelit?

Enkelit ovat aina olleet olemassa – jopa ennen ajanlaskua Ensimmäinen, ja näin ollen he ovat kaikkein vanhin ja kyvykkäin laji. Syntyperä ei ole täysin varma, mutta tarustoissa kerrotaan, että he syntyivät taivaanvalojen tuli- ja jääkehristä, kauneudesta, hurmeesta ja siitä olevaisuudesta, mitä alullisessa olemattomuudessa saattoi olla. Alkujumala Hokka vuodatti heihin omaa vartaan ja antoi pelkille kuvajaisille elämän.
Ulkomuodoltaan Enkelit siis ovat hyvin ihmismäisiä, mutta omistavat siropiirteisemmän olemuksen, sekä siivet. He taitavat magiaa ja kirouksia aina manauksiin asti, kukin yksilönkyvyillään. Mitä kyvykkäämpi Enkeli on, sitä useampi siipipari häneltä kuuluisi löytyä. Enimmäismääränä on tavattu kymmenen siipeä, eli yhteensä viisi siipiparia omistavia Enkeleitä. Tällaisten suurtaitajien harvinaislaatuisia ja erittäin kunnioitettuja yksilöitä kutsutaan ”Karmanenkeleiksi”. Useimmat Karmanenkelit ovat jo kuolleet, mutta elossa olevia kunnioitetaan suuresti ja he pääsevät yleensäkin pitkälle Glonin monarkiassa. (lisää ”Nykyhetki” -kohdassa)

Mitä tapahtui?

Ennen ajanlaskua Ensimmäinen Enkelit olivat Maan kaikkivaltias ja rauhanomainen laji. Eräänä päivänä syntyi siivetön ja täysin magiakyvytön ”Enkeli”, jota alettiin kutsua Siivettömäksi. Alkujaan tätä luonnonoikkua pidettiin suvaitsevaisten Enkeleiden keskuudessa pelkästään jännittävänä ja positiivisena sivistyksenä. Tästä alkoi uuden lajin historia.

Siivettömät yleistyivät, sillä heikkokykyisempien sukuhaarojen risteytyessä vahvempi magiaveri heikkeni välttämättä. Nuo omasivat vahvemman rakenteen kuin onttoluiset Enkelit ja johtamishalussaan polkivat pahaa-aavistamattomien esi-isiensä menneisyyden ruohonjuuritasolle. Vuosisatojen sortokausien aikana Enkelten yhteiskunta painui hiljalleen unohduksiin.

Vuosi vuodelta asiat muuttuivat. Siivettömät eivät osanneet hallita vahvuuksiaan: jopa maa kuihtui, taivas hämärtyi. Kolme vuosituhatta Enkelit elivät hyvin pieninä ja huomaamattomina yhteiskuntina, poissa vääristyneiden jälkeläistensä jaloista. Heidät tunnettiin korkeintaan enää yliluonnollisina olentoina monissa uskonnoissa ja myyteissä.

Lopulta itse rauha ja hyväntahtoisuuskin närkästyi ihmisen suurta tyhmyyttä, kun nuo tuhosivat elinympäristöään, ylpistyivät ja väärensivät syntyperänsä. He olivat nähneet, mikä Siivettömille oli tärkeintä, ja siihen he tulisivat kohdistamaan kostonsa. Vielä silloin oli useita Karmanenkeleitä, ja he kutsuivat tuulia ja auringonkehriä. He taktikoivat Maahan ilmastonmuutoksen. Auringon piti paahtaa talvellakin, sulattaa kristallihanget, jäätiköt ja ihmisten tunteettomat sydämet. Vuosien kuluessa samaan tapaan ihmiset hätääntyivät. Nuo kiinnittivät viimeinkin huomionsa eläinlajien suojeluun ja ympäristöön, mutta suurin osa jatkoi tuhotöitään. Tahallaan tai huomaamattaan. Loukkaantuneet Enkelit eivät lopettaneet suunnitelmaansa. Myrskyjen tuli nousta niin pohjoiseen kuin etelään. Maan loppuun luotiin viisi pitkää ja jäätävää talvea kestävä ajanjakso (Enkelten nimeämä Fernofer, Talvien talvi), joka kestäisi yhteensä kaksikymmentä vuotta. Sen seurauksena ilmaantuisi Glorranda, (Maan loppu, ihmisten vääristyneiden puheiden mukaan maailmanloppu), jonka tuli vain rappeuttaa ihmiskunnan voimavarat ja kuihduttaa viimeisinkin toivo heidän tulevaisuudestaan.

Vuonna 2250 Enkelit tekivät viimeisen ja ratkaisevan liikkeensä. Kykyjensä turvin he iskivät henkilökohtaisesti heikentyneeseen Maahan: painoivat mantereet mereen ja syöksivät vuoret ikivanhoilta sijoiltaan. Kaikki mitä siihen asti oli tunnettu, tuhoutui. Fernoferistäkin selviytyneet ihmiset kokivat joukkosurman.
Ihmisten tuhon jälkeen Enkelit saivat rauhan elämälleen ja alkoivat yleistyä. Tuhoutunut Maa oli jäätyneiden merten peitossa. Näkymää olisi voinut kutsua valkoiseksi alkutyhjyydeksi.

Mutta viimein, kun pilvimassojen läpi tunkeutui uuden maailman ensimmäinen auringonsäde, oli koittanut aika. Karmanenkelit ja muut kyvykkäät yksilöt nostattivat esiin uusia mantereita ja ”rakensivat” Maan uudelleen, palauttivat vuodenaikojen tasapainon ja jättivät maailmankaikkeuden viimein kiertämään omilla voimillaan. He antoivat voimansa ja loitsittuaan päiviä ja öitä, kuolivat. Heidän alkujumalalta saamansa vahva veri palautui kylmään maahan ja elvytti sen jälleen henkiin. Ne, joiden oli kerrottu ajanlaskuna Ensimmäinenkin nostaneet mantereet ja luoneet taivaan valot pimeästä, olivat uskomuksissa Hokkan, alkujumalan lapsia, nimiltään Pohjoinen, Etelä, Itä ja Länsi. Heidän kunniakseen jälleennimettiin suunnat kaikelle olevaiselle. Uudet eläinlajit syntyvät edeltäjistään. Planeetan nimeksi tuli ”Glon”, Uusi synty, erään silloisen johtoportaan Karmanenkelin nimen mukaan.

Millainen on ”nykypäivä”?

Enkelit aloittivat Glonin synnystä uuden ajanlaskennan, joka on nyt päätynyt vuoteen 540. Planeetalla on virallisesti kolme pientä mannerta.
Kaikilla mantereilla on oma monarkiavaltiaansa, jokaisella yksi kolmesta olemassa olevasta aikuisesta Karmanenkelistä pitämässä huolta sovusta ja yhteisymmärryksestä.
Historia kuitenkin alkoi hiljalleen toistaa itseään; Enkeleiltä salaa Fenertican mantereella asuu yhä ihmisiä, piiloutuneina. Kukaan ei tiedä uuden sukupolven ihmisten aikeista mitään. Ovatko he kenties Ensimmäisestä ajanlaskusta mahdollisesti selviytyneiden jälkeläisiä, vai Enkelten lapsia, Siivettömiä? Omien vanhempiensa piilottamia siinä pelossa, että heidän lapsensa surmattaisiin siivettömyytensä vuoksi? Sitä ei tiedä kukaan, sillä Fenertican Rauniometsiin ei yksikään Enkeli ole uskaltanut astua jalallakaan siellä elävien ihmissusien vuoksi.
Tyylisuunta on Enkelten mielen mukainen, ja he ovat omaksuneet itselleen entisen Maan romantiikan ajan pukeutumiseen kohdistuvan tyylisuunnan. (Koristeellisuus, viehättävyys, mekot, tunikat, hienostoasut.) Omanlaisia asusteita saa vapaasti keksiä, mutta ei mitään farkkuja. ;)
Kokonaisuudessaan ajanlaskusta Toinen tuli rauhan ja hyvän elämän aikaa Enkelten yhteiskunnassa. Mutta se asia, mitä jo luultiin olemattomaksi ja tuhotuksi, voi jälleen nousta varteenotettavaksi vastustajaksi...

Ihmiset, vainotut Siivettömät

Salaa ylimääräisiltä katseilta elää siis yhä edelleen ihmisiä, jotka ovat nykyisessä ajanlaskennassa jo unohtuneet miltei pelkiksi myyteiksi ja menneisyyden painajaiskuviksi. Enkelit uskovat vakaasti, että ainuttakaan ihmistä ei ole jäänyt jäljelle.
Ihmiset asuvat Fenertican mantereen lounaisrannikolla kylässään. Heidän elämänsä on kuin toinen ulottuvuus, jonne ei haluta päästää ylimääräisiä... eikä ketään myöskään päästetä pois. Kylän johtajana toimii pariskunta, joka on vakaasti sitä mieltä, ettei nykyisiltä sijoilta poistu kukaan. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin kapinamielistä kansaa Enkeleitä kohtaan. He muistavat varhaisaikojen kertomukset entisestä Maasta. Maailmasta, joka oli ihmisten. Enkeleitä pidetään pelkkänä uhkana, ja syytä onkin: Enkelten säännöissä muinainen olento, Siivetön, on kirjattu jo syntyessään syylliseksi Ensimmäisellä ajanlaskulla merkittyihin esivanhempiensa tekoihin. Jos Siivettömiä ilmestyisi, heitä vainoaisi vankeus tai kuolemantuomio.
Modernisoitunutta teknologiaa ei tämän pienilukuisen ihmiskansan keskuudessa ole, vaan he elävät samankaltaista aikakautta kuin ”ulkomaailman” Enkelitkin. Useimmat ihmisistä ovat lojaaleja ja myötämielisiä johtajaansa kohtaan; vaan mitä käy, jos jotkut uhkarohkeat yrittävät soluttautua Enkelten joukkoon? Se periaatteessa olisi mahdollistakin: osa Enkeleistäkin käyttää viittoja ja pystyy vetämään siipensä sen suojiin. Viittaan sonnustautunutta ihmistä voisi hyvin luulla Enkeliksi. Jotkut tahtovat ihmisvallan takaisin, joko sopua hieromalla, tai väkivalloin. Jotkut taas tahtoisivat vain muutoksen sorretulle elämälleen, ja elää rauhassa maailmassa, johon ovat syntyneetkin.
Näiden kahden kansan välit ovat tulehtuneet pahoin: syttyykö loppujen lopuksi sota vahvojen ihmisten ja enkelmaagien välille, vai ajautuvatko jotkut huomaamattaan salarakkauteen, paeten muuta maailmaa ja sen murhanhimoisia katseita? Pystyykö kukaan, enää mitenkään luomaan rauhan näiden kahden todellisuuden välille?

Ihmissudet

Ihmissusia Glonissa? Kyllä vain. He ovat kansa, joka on säilyttänyt nimensä myyteissä tuhansien vuosien ajan, mutta ovat kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkää tarinaa. Voisi oikeastaan todeta, että ihmissudet elivät samaan aikaan, kuin ensimmäiset Enkelitkin – silloisessa vanhassa maailmassa ennen ajanlaskua Ensimmäinen he olivat tuiki tavallinen laji.
Ihmissusipopulaation elämänkaari on ollut monivaiheinen, mutta se kulki suurin piirtein samaa rataa kuin tavallisten ihmistenkin: kun Enkelit närkästyivät ihmisiin, he närkästyivät myös tähän osittain ihmisen kaltaiseen lajiin. Sudet piiloutuivat metsiin kahden tulen välissä: toisella puolella varjostivat Enkelit, toisella ihmiset, jotka olivat vuosien vieriessä unohtaneet niin esi-isänsä kuin heidänkin lajinsa. Sellaisia ”petoja” kuin he, ei olisi ihmisten maailmaan kaivattu.

Kaikki sujui hyvin niin kauan, kunnes viimeinen isku koitti. Pitkä talvijakso Fernofer kuritti myös ihmissusia, mutta he selviytyivät paremmin kuin herkkänahkaiset ihmiset – niinkin hyvin, että säilyttivät joukkoluvustaan lähes puolet seuraavaan ajanlaskuun asti. Mutta missä nämä pedot elävät nyt? Olet ehkä jo ihmetellyt, miksi Enkelit eivät ole harhautuneet Fenertican mantereen lounaismetsiin, jossa nykyinen ihmisjoukko pitää majaansa. Juuri ihmissusien takia. Nykypäivänä ihmiset ja nämä pedot ovat melko hyvää pataa keskenään, onhan heillä ollut vuosisatojen aikana lähes käsi kädessä kulkenut kohtalo. Molemmat lajit ovat katkeroituneet Enkeleille, vaikka susikansa olikin pelkkä viaton ”väliinputoajalaji”, jota syytettiin ihmisten tekosista. Ihmissusien virallisin suojapaikka on juuri Rauniometsissä ihmisten keskuudessa: he ovat yhtä pelätty laji kuin ”Siivetönkin”. Lounaismetsät ovat siis turvattuja tämän Enkeleiden mielestä kauhistuttavan olennon ansiosta, eikä kukaan ole koskaan päässyt tarkistamaan, mitä muuta niiden puiden suojiin kätkeytyykään – ei ainakaan kokonaista kylää ihmisiä, eihän?

Muutosprosessi on yksinkertainen: ihmissusi voi hallita täysin muuntautumisensa susimuotoon, mutta ihmisruumiiseen vaihtaminen vaatii aamun ensimmäisten auringonsäteiden hyväksymisen. Lisäksi vain täysikuu muuttaa hahmon sudeksi ilman sen omaa tahtoa. Silloin suden vaistot ovat tarkimmillaan, ja luontainen saalistusvietti huipussaan. Itsekontrolli on silti yhä tallella.
Ihmissuden erottaa ”inhimillisemmässä” muodossaankin terävöityneemmästä purukalustosta ja kynsistä, sekä tietysti valtavista voimistaan jotka he usein hillitsevät hentoisempien ihmisten seurassa. Tämä laji ei ole niin vaistoton ja tunteeton, kuin mitä tarinoissa huhutaan – heillä on oma tahtonsa, jota he pystyvät hallitsemaan molemmissa muodoissaan. Susimuoto on kookas, ja olento kykenee helposti kävelemään takaraajoillaan kuin ihminen. Hiusten väri määrää suden turkinkin värin, ja tämä toistuu myös silmien kanssa. Ihmissusius periytyy tuleville jälkeläisille, mutta sen voi saada myös puremasta. (mikä on tosiaan melko harvinaista, sillä yleensä ihmissudet eivät tahdo aiheuttaa harmia ihmisille. ) Enkeleitä ei voi muuttaa ihmissusiksi, sillä heidän kehossaan on vahvaa magiaverta, joka ns. "suojaa" heitä. Mikään ei silti suojaa monisiipistäkään ulkoisilta ruhjeilta, mikäli ihmissusi päättää hyökätä. Magia on ainut turva raakaa voimaa vastaan. Yksi- ja kaksisiipisillä on kuitenkin melko heikko magiaveri - heidän kannattaa olla siis varuillaan ihmissusien suhteen, sillä he saattavat jopa omaksua ihmissuteuden puremasta.
Jos tällaisia tapauksia tulee, niin siivet eivät kuitenkaan säily Enkelhahmon susimuodossa. (;
Jos kuitenkin omistat ihmissuden ystävänäsi, on tuosta varmasti monenlaista apua: laji on lojaali, ja ystävilleen erityisen uskollinen. Se on myös nykyisen Glonin ainut laji, joka pystyy voimiensa turvin uimaan mantereiden välisten vesistöjen yli. Tämän yksilön vihamieheksi ei todellakaan kannata hankkiutua, sillä myös jonkin sortin äkkipikaisuus, pitkävihaisuus ja kostonhalu kyntävät usein osaltaan väkivahvan ihmissuden persoonan tietä.
Nykyään susikansaa johtaa sittemmin edesmenneen alfaparin ainut veriperillinen, 25-vuotias mies, joka ei ole vielä löytänyt itselleen vallanjakajaa.

Lisää Enkeleistä

Yksi keskeisimmistä asioista Enkelkansan keskuudessa on veren vahvuus. Kuten on jo mainittu, Enkelit uskovat että Karmanenkelit ovat saaneet verensä alkujumalalta. Sukujen risteytyessä veri heikkenee, toisin sanoen ”saastuu”. Tämä näkyy siipimäärän vähenemisessä, ja vaikuttaa sisäisesti mm. magiataitoihin ja ikään. Vahvaverisen suvun jatkuminen on taattu kolmen eri kuningaskuntasuvun liitoilla. Toisen ajanlaskun alusta lähtien on ollut tapana, että eri mantereiden kuningaskuntien lapset liittoutuvat aikuisiän saavutettua keskenään, ja nousevat ajallaan uudeksi hallitsijapariksi joko prinsessan tai prinssin kotimantereelle. Tarkemmin alempana.

Siipien määrä, ja magia niiden mukaan

Yksi siipi – Yksisiipisiä enkeleitä on todella harvassa, ja ehkä juuri he ovat luokka, joita toiset yleensä katsovat nenänvartta pitkin – pelätään, että heidän jälkeläisistään saattaisi tulla Siivettömiä. Siipi kasvaa siis lapaluiden välistä, yläselän keskeltä, ja se on oikeastaan melko viraton ”raaja”. Yksisiipinen ei voi lentää, saatikka kykene hallitsemaan juuri minkäänlaista magiaa. Ja jos siivestä ei muuta hyötyä ole, se ainakin takaa yhä heidän kansalaisuutensa.
Kaksi siipeä – Melko yleinen siipimäärä Enkelten keskuudessa. Yhden siipiparin omaavat Enkelit ovat magiassa melko kehnoja, mutta he osaavat silti aistia eri tunnetiloja ja kykenevät muihin psyykkisiin tekoihin, kuten kuvien tai yksittäisten sanojen lähettämiseen toisten mieliin, mutta kaksisiipiset ovat hyvin tervetulleissa muissa ”tavallisemmissa” töissä.
Neljä siipeä – Luultavasti yleisin siipimäärä. Toisen siipiparin löytyminen selästä merkitsee jo korkeatasoisempaa maagia. Nelisiipisenä voi päästä kuninkaan kaartilaiseksi ja muihin hovin töihin, jos on tarpeeksi pitkällä opinnoissaan. Usein nelisiipisetkin kuitenkin asuvat perheidensä kanssa, ja työskentelevät myös tavallisissa töissä.
Kuusi siipeä – Eli kolme siipiparia. Heillä on mahdollisuus kehittää taitojaan kirouksiin asti. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi harha-aistimuksien käsittely, musta magia (negatiivisen energian hallinta) jne.
Kahdeksan siipeä – Kahdeksansiipisiä on jo hyvin harvassa. He ovat erittäin kyvykkäitä magian ja sen alalajien hallinnan suhteen. Kahdeksansiipisten opintojakso kestää viisitoista pitkää vuotta, eli he valmistuvat täysimittaisiksi maageiksi 20-vuotiaina. Kahdeksansiipiset ovat kyvykkäitä manaukseen, eli sielujen käsittelyyn, mikä ei olekaan lasten leikkiä tai jokapäiväistä työskentelyä.
Kymmenen siipeä – Suurin siipiparimäärä on viisi, ja he ovat kaikista kunnioitetuimmat. Kymmensiipisiä on koko Glonissa tällä hetkellä neljä, ja heistä kolme on aikuisia. Kaksi miestä ja yksi nainen, ja he ovat kaikki saaneet arvoisensa aseman valtaistuimella. Neljäs Karmanenkeli on vasta kuusivuotias lapsi, Seymirin mantereen esikoisprinsessa. Huhutaan, että heidän valtansa on rajaton heti alkujumalan vallan jälkeen, vaikka nämä ”Karmanenkeleiksi” kutsutut eivät näytä taitojaan alamaistensa nähden kovinkaan useasti. He hallitsevat myös luonnonelementtejä. Kymmensiipiset tyytyvät mieluusti hallitsemaan puhtaalla energialla ja mahdollisimman ”passiivisesti”. Heidän periaatteenaan on, että magiaa ei tarvitse, eikä saa käyttää yksinkertaisimpiinkin tekoihin. Maailman täytyy pyöriä omin voimin, ja he puuttuvat siihen vain pakon edessä.

Pariton määrä siipiä – Yksisiipiset mukaan lukien, myös kolmi- viisi- ja seitsemän- ja yhdeksänsiipiset Enkelit ovat melko harvassa. Heidän ulkomuotonsa herättää kuitenkin kiinnostusta muiden kansalaisten parissa. Kolmisiipisiltä kasvaa ”ylimääräinen” siipi kahden muun välistä, suurin piirtein samasta kohdasta mistä yksisiipisenkin siipi kasvaa. Käy siis maalaisjärkeen, että heidän magiataitonsa ovat kaksisiipisiä paremmat, muta eivät yllä nelisiipisten tasolle, jne. Keskimmäinen siipi on kuitenkin hyvä tasapainon tuoja lentäessä, ja kaikki parittoman siipimäärän omaavat Enkelit ovat yleensä ketterimpiä lentäjiä. (Yksisiipisiä lukuun ottamatta, tietenkin.)

Siipien värit ovat maanläheisiä. Mustasta valkoiseen ja eri ruskean, punertavan ja kellertävän sävyt ovat sallittuja myös kuviointien kera. Useimmiten siivet ovat puhtaan valkoiset.

Enkeleiden elinikä
Veren vahvuus vaikuttaa myös laajasti ikäkysymykseen.
Yksi- ja kaksisiipiset elävät suurin piirtein saman määrän vuosia kuin ihminenkin.
Neljä – kuusisiipiset elävät korkeintaan n. 150 vuotta.
Kuusi – kahdeksansiipiset korkeintaan n. 200 vuotta.
Yhdeksänsiipiset ja Karmanenkelit korkeintaan n. 300 vuotta.
Enkelit vanhenevat ulkoisesti kahdenkymmenen – neljänkymmenen ikävuoden paikkeille asti, ja silloin heidän ulkoinen vanhenemisensa lakkaa. Tämän vuoksi Glonissa Enkelit eivät pode vanhuuden vaivoja ruumiin ollessa ”ikinuori”. Enkeleiden yleisin kuolinsyy on vain yksinkertaisesti sielunvoiman sammuminen, ja kuollessaan Enkelin sielun uskotaan liittyvän alkujumalaan ja sitä kautta luonnonvoimiin.

Magian luokat ja hallinta

Olemassa olevan magian voi jakaa kolmeen luokkaan: alamagiaan, kirouksiin ja manauksiin. Erikoisempia ja harvinaisempia lajeja, joita ei virallisesti liitetä magiaan, ovat synnynnäiset kyvyt ja puhtaat alkuvoimat.
Magialahja tulee Enkelille synnynnäisenä. Mitä voimakkaampi on Enkelin veri, eli mitä enemmän hahmo omistaa siipiä, sitä suuremmat kyvyt hänellä on magian suhteen. Kukaan lapsi ei kuitenkaan hallitse magiaa kovinkaan hyvin – ei edes monisiipinen – vaan maagikoiden koulutus alkaa hovin kouluissa noiden täyttäessä viisi vuotta.
Magian käyttäminen kuluttaa aina tietyn verran maagin omaa energiaa, halliten täten sen, ettei taikuutta aleta käyttää liian heppoisista syistä. Maagit voivat kuitenkin vahvistaa voimiaan yhdistämällä mielensä ja käyttämällä ruumiidensa kokonaisvaltaista energiaa, kuten kymmenet Karmanenkelit tekivät nostaessaan merestä esiin Glonin kolme mannerta. Näin suuria tekoja ei nykypäivänä ole enää tehty, mutta periaate on sama: yhteistyössä on voimaa, myös magian käytössä. Magiankäytössä on kuitenkin oltava maalaisjärkeä: ei tule kajota liian suuriin voimiin, vaan pysyä oman mittapuunsa loitsinnassa. Magian perusideahan on, että maagi ottaa yhteyden ulkopuoliseen voimaan: jos maagin mieli on vahvempi, hän voi hallita kyseenalaista voimaa. Jos voima taas on suurempi, se vetää maagin voimavirtojen mukana, imee tuosta energian ja vakavimmassa tapauksessa tappaa, ellei Enkeli itse tajua katkaista magian virtaa.

Alamagia – Kaksi- tai useampisiipisiksi syntyneet pystyvät kehittämään taitonsa alamagian erilaisille asteille. Alamagia käsittelee mahdollisuutta psyykkisten tunteiden, mielialojen, sanojen, kuvien tmv. lähettämiseen ajatusten välityksellä. Mielenyhdistämisen voimin alamagian hallitsijat pystyvät näin ollen myös yhdistämään voimansa. Alamagia käsittelee siis suurelta osin pelkkiä mielenvoiman perusteita. Tämän asteen hyvin hallitseva kykenee korkeintaan liikuttelemaan pieniä esineitä ajatustensa voimalla ja pystyy lukemaan mieliä, mikäli kohde ei estä tätä suojaamalla ajatuksiaan keskittymällä johonkin tiettyyn asiaan. Heikommat maagit tarvitsevat kosketusyhteyden voimaan, johon tahtovat vaikuttaa. Kaikkien maagien koulutus alkaa alamagian hallinnasta.

Kiroukset – Kuusi- ja useampisiipiset voivat hallita tätä luokkaa. Kiroukset liittyvät vahvasti alamagiaan, ja sen käsittely vaatii kulmakivekseen vahvaa mieltä: jo senkin takia, että kiroukset käsittelevät mustaa magiaa ja negatiivisia energiamääriä. Siinä missä alamagialla vain käsitellään ja välitetään erilaisia ajatuksia ja psyykkisiä kokemuksia, kirouksilla niitä voi pistää toimeen myös fyysisessä mielessä. Kiroajat voivat soluttautua melko vaivattomasti toisten mieliin ja saada sen kautta aikaan muutoksia kohteen psyykkisessä tai fyysisessä olemuksessa. Mutta vaikka ensi kuulemalta voisi toisin luulla, tässä yhteiskunnassa kiroustaitojen käyttäminen vahingonaiheuttamiseen on rangaistava teko – ilman hyvää syytä, kuten puolustautumiskeinona jotakin uhkaa vastaan. Kiroajat pystyvät siis hallitsemaan negatiivisen energian ja mustan magian muotoja, mutta niitäkin hyvissä tarkoitusperissä. Heidät mielletäänkin yleensä parantajiksi, jotka pystyvät hakeutumaan mielensä avulla toisen ruumiiseen ja psyykkeeseen, löytämään sieltä pimeyttä huokuvan energian ja purkamaan sen harmittomaksi. Näin kiroajat esim. purkavat vakavia sairauksia, laskevat kuumetiloja ja poistavat hourailuja, painajaisia ja pelkotiloja. Itseään kiroaja ei kuitenkaan voi parantaa, sillä omaan mieleen ei voi vaikuttaa kuin ulkopuolisin voimin. Kiroajat valmistuvat koulutuksestaan n. neljätoistavuotiaina.

Manaukset – Manaajat ovat hieman pelättyjäkin hahmoja Enkelten yhteiskunnassa. Tämä magianlaji liittyy sielun kokonaishallintaan. Manaus on vaativa magianlaji, ja sitä ei voi suorittaa pelkällä mielenvoimalla: se vaatii sanoja ja mantroja, joita manaajat opiskelevat ulkomuistista. Manauksen ääneen lukeminen kuulostaa ulkopuolisen korviin lähinnä epämääräiseltä, toistuvalta muminalta. Manauksia osaavatkin lukea vain vahvaveriset, eli yli kahdeksan siipeä täytyy omistaa, että ymmärtää tätä ”puhdasta sielunkieltä”, jonka uskotaan olevan myös jumalien kieli. Manaaja työssään on melko hurja näky, jos ei ole tottunut näkemään ”sielunpuhujaa” tositoimissa: manaajan lukiessa mantraansa tuon silmät kääntyvät useimmiten ympäri, jättäen näkyville vain silmän valkoisen osan. Tämän on väistämätön tapahtuma, ja sen uskotaan johtuvan vain siitä, että manaaja ”katsoo” omaan mieleensä ja sieluunsa lukiessaan, eivätkä ulkopuoliset tekijät häiritse häntä. Taidokas, opintonsa loppuun suorittanut manaaja pystyy käsittelemään ympärillään olevia sieluja. Koska manaaja kykenee myös vetämään sielun irti ruumiista, voi manauksella myös tappaa sellaisen, joka ei osaa puolustautua sielunmagiaa vastaan. Jos manaaja ei taas päästä sielua karkuun otteestaan, kohde pysyy hengissä, mutta on kuitenkin sidonnainen sielunhaltijansa käskyvaltaan. Silti hekin käyttävät voimiaan vain hyvään.
Manaajaksi kouluttautuminen tuo opintoihin kuusi lisävuotta, eli he valmistuvat parikymppisinä.

Synnynnäinen kyky – Jotkut Enkelit voivat saada synnynnäisiä kykyjä, vaikka tämä on harvinaista. (Tätä on joskus havaittu myös ihmisten keskuudessa.) Siirtyyhän magiataitokin veren mukana, mutta tällaisia kykyjä ei pysty yhdistämään magiaan. Synnynnäistä kykyä pystyy hallitsemaan vaivoitta myös yksisiipinen, jos sellainen sattuu kohdalle. Tällaisiin kykyihin luetellaan yleisimmin mahdollisuus nähdä menneitä tai tulevia tapahtumia joko unissa tai yhtäkkisissä tilanteissa, jos hahmo esim. koskettaa jotakin tiettyä kohtaa, ja saa siihen väistämättömän mielenyhteyden. Kyky voi liittyä myös joidenkin ilmiöiden tai asioiden näkemiseen, jota toiset eivät näe. Jotkut saattavat tuntea jo kuolleiden läsnäolon, jotkut taas omistavat ns. lämpönäön, jolla voi erottaa elävät hahmot myös seinien, puunrunkojen jne. läpi tietyn matkan etäisyydeltä. Joillakin kyvykkäillä on herkistyneet aistit – mahdollisuuksia on useita. Jotkut kyvyt ovat piileviä, eivätkä kaikki kyvykkäät aina edes tajua omistavansa ”lahjaa”: useat pitävät erikoisuuttaan itsestäänselvyytenä, eivätkä pidä asiaa mainitsemisen arvoisena. Jokaisessa kuningasperheen hovissa toimii ainakin yksi ”unennäkijä”, jonka yksitoikkoiseksi pidettynä virkatehtävänä on nähdä unia tulevista tapahtumista, ja ilmoittaa niistä suoraan kuninkaalle.

Alkuvoimat (Elementtihallinta) – Vain Karmanenkelit hallitsevat alkuvoimia. Tämä selitetty aika laajapiirteisesti ”Kymmenen siipeä”-kohdassa. Alkuvoimiin kuuluvat siis luonnonelementit ja kaikkien voimien hallinta, mitä Glonissa on olemassa. He pystyvät ottamaan yhteyden luontoon ja vaikuttamaan siihen manausmaisilla mantroilla, mutta tätä tehdään harvoin. Jos Karmanenkeli joutuu muuttamaan jotakin luonnonkierrossa, hän turvautuu mitä luultavimmin toisiin alkuvoimien hallitsijoihin, ja he loitsivat yhdessä. Luonto on voimiltaan suurin, sillä sen oikeaksi hallitsijaksi mielletään alkujumala Hokkaa, kaiken olevaisen valtiasta. Liian suuriin voimiin kajoaminen vie varmasti hengen, oli kyse miltä magian osa-alalta tahansa.

Magialta puolustautuminen

Suoralta magialta voi puolustautua, osasipa sitä itse tai ei. Pitää vain ymmärtää idea: magialla pyritään vaikuttamaan ulkopuoliseen ruumiiseen. Ja mitä kautta maagikko sen pyrkii tekemään? Mielen ja psyykkeen kautta. Jos keskität ajatuksesi vain yhteen tiettyyn asiaan, vaikka muistoon tai sananparteen, ei maagikko pääse sitä syvemmälle. Magiantaitaja pyrkii silti luultavasti särkemään keskittymisesi kaikin mahdollisin keinoin: varsinkin manaajan voimat voivat tuntua pidättelemättömiltä. Vahva mieli on silti kehosi suojamuuri – älä siis anna keskittymisesi herpaantua, jos et ole hyvää pataa Enkeleiden kanssa mutta joudut silti heidän kanssaan kasvotusten! Varo silti ”epäsuoraa magiaa”: esineiden liikutteluun kykenevä voi yrittää singota jotakin sinua kohti. Silti luonto on luotettava ystäväsi; maa ei voi sortua allasi tai kivikasa käydä sinua vastaan... ellet sitten satu törmäämään Karmanenkeliin.

Maantiede, ilmasto ja kaupungit

KARTTA
Kartan yhteenveto

Koska kolmesta saarekkeesta koostuva manneralue (Seymir, Fenertica, Neggo) peittää hyvin pienen alan koko planeetan pinta-alasta, on varsin ymmärrettävää, että vettä on paljon ja kaikki olemassa oleva on sijoittunut vielä tähän päivään asti vain näille kolmelle mantereelle. Mantereiden pääkaupungeissa sijaitsevat hallitsijoiden hovit, linnat. Glonissa on muutama sisämeri, ja suurimman vesistön, Maailmankyyneleen, laineet lyövät mantereiden ulkorantoja.

Kesät Glonissa ovat lämpimämpiä, talvi taas hyytävän kylmä. Tätä tasaista kiertokulkua särkevät tietyt alueet, jotka sijaitsevat Seymirissä: keskimantereella oleva autiomaa on hyvin kuumaa seutua, eikä lunta sada siellä koskaan – hyvä jos sataisi edes vettä. Pohjoisosa taas on kylmää ja lumista seutua, josta lumi ei ole koskaan sulanut kokonaan edes kuumina kesäkuukausina. Tähän yhtyvät myös läntisen Kulmahammasvuoriston jylhät huiput.

Modernia teknologiaa ei Glonista löydy missään muodossa. Ei edes sähköä. Voitte kuvitella ympäristöksenne keskiaikaisen asuinseudun; mukulakivikatuineen päivineen. Ja miksi Enkelit eivät käytä hyväkseen sähköä ja muita keksintöjä – näkiväthän he ihmistenkin toimet ajanlaskuna Ensimmäinen? Kysymyksessä piilikin ehkä suurin syy. Sen sijaan, että he kuormittaisivat luontoa, arki rullaa omalla ruumiillisella työnteolla, ja usein myös magialla, joka ammentaa voimansa käyttäjästään.

Seymir
Päämanner nimeltään Seymir on suurin kaikista, ja Enkelten elinkunnan ja magian keskus.
Seymirin pääkaupunki nimeltään Glonin sydän, on rakennettu kuin suureksi aurinkokelloksi. Keskellä kaupungin toria on korkea tornimuodostelma, ja varjon langetessa siitä tiettyyn kaupunginosaan tietää melko yleistävästi vuorokaudenajan. Glonin sydämessä on myös mantereiden suurin kauppatori, jonne matkustetaan kaikilta mantereilta toripäiviä varten.
Tuulikelloja riippuu jokaisen kodin ovenpielissä, uskottaessa noiden tuovan onnea omistajilleen kaikkien kunnioittamalta, ja uskonnon ”pääjehulta” alkujumala Hokkalta. Seymirissä on monia muitakin kaupunkeja, joita voisi oikeastaan kutsua kyliksi kokoluokkansa vuoksi. Jalkapatikassa tai ratsukoilla kulkevat tiet mutkittelevat kylienkin välillä, mutta suuremmat karavaanitiet kulkevat aina kohti Glonin sydäntä.

Seymirin kuningasperheeseen kuulu kaksi Karmanenkeliä: kuningas ja prinsessa. Kuninkaan vaimo on kahdeksansiipinen oppinut ja taitava maagi. Kuningas on melko kovapäinen ja voimakasluontoinen, mutta onneksi tämän vastapainoksi ”talon naisväki” nostaa vaakaan harmonian ja hyväntahtoisuuden punnuksen.

Fenertica
Fenertica on pienin ja metsäisin manner, ja osaltaan senkin takia Enkelten keskuudessa melko vähälle huomiolle jäänyt alue. Ihmiset, joita Enkelit yhä muistelevat Siivettömien nimellä, asuvat siellä melko suurena, mutta tilanteeseensa nähden hyvinvoivana ryhmänä ihmissusien parissa. He joutuvat pitämään matalaa profiilia vainojen vuoksi, ja tähän asti ovat pystyneetkin salaamaan olemassaolonsa. Heillä on kuitenkin oma kyläjärjestelmänsä – kauppoineen ja hallitsijahoveineen päivineen – Fenertican lounaisrannikon aarnimetsikön suojissa, jonne ei ole tähän mennessä eksynyt yksikään keskimantereella sijaitsevassa, monarkiavaltaisessa pääkaupungissa elävä Enkelkansalainen.

Tämän mantereen kuningasperhe on kaikista suurin. Karmanenkelinä on kuningatar, ja hänen miehensä yhdeksänsiipinen kunnioitettu manaaja. Heillä on kolme lasta. Aikuisuuden kynnyksillä olevat kaksosprinssit ovat molemmat kahdeksansiipisiä, ja opiskelevat isänsä jalanjäljissä manaajan tehtäviin. On suunniteltu, että jompikumpi heistä tulisi saamaan vaimokseen Neggon prinsessan. Nuorin kuningasperheen lapsista on yhdeksänsiipinen kuopus, viisitoista jo iältään, mutta hänellekin on jo suunniteltu tulevaa morsianta. Nimittäin Seymirin kuningasperheen kuusivuotiasta Karmanenkeliprinsessaa. Liitto sinetöitäisiin molempien ollessa aikuisia, mutta vielä tässä vaiheessa vanhemmat kaksosveljet jaksavat härnätä pikkuveljeään asian suhteen, ja kilpailevat itse Neggon kuvankauniin prinsessan huomiosta.

Ihmisten symboli on piiloteltu, mutta jokainen kantaa sitä kuitenkin mukanaan. Jokainen saa lapsena tatuoinnin. Enkelit kaihtavat vaalean ihonsa ”tuhoamista” kuvin tai kirjoituksin, joten ihmisten keskuudessa ihoon piirretty merkki on vahva yhteenkuuluvuuden tunnetta lietsova tekijä. Myös osa ihmissusista on teetättänyt tatuoinnin merkkinä lajien välisestä ystävyyssuhteesta. Merkki tietenkin piiloutuu muutosvaiheessa sudenturkin alle – lyhytturkkisilla yksilöillä tatuointi saattaa hyvällä tuurilla kuultaa läpi.

Neggo
Tämä manner on tunnettu jylhästä vuoristosta, joka kiertää itärantaa koilliseen ja ulottaa meren kautta viimeisimmät vuorensa niin Seymiriin kuin Fenerticaankin. Vuoriston juureen jäävässä laaksossa on usein sateista Maailmankyyneleeltä puhaltavien merituulien vuoksi, ja tämän vuoksi erittäin kaunista ja rehevää. Monet viettävät tässä Mimir nimisessä vuoristokylässä ahkeraa maalaiselämää. Tiloja hoitavat matkustavat vähintään kerran viikossa vuoristosolaa pitkin itärantaan, ja lentävät / ostavat lautturikyydin Seymirin kauppatorille myyntitarkoituksissa. Solan varrelta poikkeaa eräs portaikkopolku suoraan korkeimmalle Gata-vuorelle, jonka päälle on rakennettu temppeli – kenenkäs muun kuin – Hokkan kunniaksi.

Neggon kuningasperhe on Seymirin tapaan kolmehenkinen. Hallitsijaparilla on kahdeksantoistavuotiaaksi varttunut tytär, yhdeksänsiipinen äitinsä tapaan. Hän on hyvin kaunis viehättävine vaatteineen ja pitkine hiuksineen. Monet hovissa työskentelevät nuorukaiset – ja toivottomia unelmoivat tavan kansalaisetkin – huokailevat hänen peräänsä, vaikka tietävät vallan hyvin, että prinsessa on jo luvattu Fenertican jommankumman kaksospojan morsiameksi.

Kulkuyhteydet
Kaikki mantereet ovat hyvin lähellä toisiaan: vahvimmat Enkelit lentävät niiden välillä. Varaa virheisiin ei ole, sillä rantojen välillä on vain muutama viestinviejille suunnattu levähdyskivi, joka nousee merestä terävänä ja korkeana kuin suden hammas ja jolle mahtuu vain yksi lepääjä kerrallaan. Lepokivien, ”sudenhammas-saarien” sijainnit kerrotaan vain ammatinedustajille, jotka tarvitsevat tiedon työnsä vuoksi. Muita kehotetaan ostamaan matka joltakulta lautturilta, jotka ajavat suuremmilla tai pienemmillä kajakeillaan eri mantereiden välillä edestakaisin. Neggon ja Seymirin välillä on myös maayhteys vuoriston muodossa, mutta se on hyvin vaikeakulkuista ja vähähappista aluetta korkeutensa vuoksi.
Paikasta toiseen kulkemisen voi hoitaa sitten yhdessä roolauksessa, ettei hahmon tarvitse vain hillua yksikseen, vaan saisitte helposti rooliseuraa! Ottakaa silti huomioon, että pitkät matkat ovat usein uuvuttavia; hahmonne ei voi kirmailla täysivirkkuna / loitsia yhtä taitavasti kuin täysissä voimissaan, jos se on juuri lentänyt (tai ihmissusi uinut) meren ylitse.

Eläimistö
Glonissa elää paljon samantapaisia eläimiä kuin Ensimmäisen ajanlaskun maailmassa. Lintuja ja nisäkkäitä, petoja ja saaliseläimiä. Osalla voi olla kuitenkin hyvinkin erilaisia piirteitä ”normaalista” poiketen. Muuten lintumaiselta eläimeltä voi löytyä esimerkiksi sarvet, jotkut lajit ovat saattaneet kehittyä ja inhimillistyä puhekyvyn tasolle asti. Tässä erikoisemmassa eläimistössä saatte käyttää hyvin vapaasti omaa mielikuvitustanne, eli hahmolle voi keksiä oman ”lemmikin” tai ratsun mielikuvituksensa syövereistä. Tällaisesta mieluusti myös oma kuva tai tarkka kuvailu. Pidetään kuitenkin jalat edes lähellä maanpintaa, mutta jätetään ne lohikäärmeet, griipit sun muut ”tutut taruolennot” sitten omiin piireihinsä, eikös juu – mielikuvitus kunniaan.

Yhteenveto!
♦ Tässä roolipelissä voit pelata Enkeleillä, ihmisillä tai ihmissusilla. (Tai vaikka jokaisella niistä)
♦ Roolipeli sijoittuu kauas tulevaisuuteen, jossa nykyinen Maa on mukautunut vain kolmeksi suhteellisen pieneksi mantereeksi, mutta ympäristö on palautunut 1700- luvun mukaiseksi. Ei elektroniikkaa / muita moderniuksia!
♦ Ihmisvalta on totaalisesti nuupahtanut.
♦ Magia on keskeinen osa Enkelhahmojen elämää, jotka ovat nykyisen todellisuuden johtava laji. Magiaa / parannusloitsuja ei voi käyttää itseensä: sillä vaikutetaan ainoastaan ulkopuolisiin asioihin. Magian käyttäminen kuluttaa aina hahmon omaakin energiaa, joten loputtomiin ei voi loitsia kukaan.
♦ Vallassa on kolme kuningasperhettä, jokainen omalla mantereellaan. Heidän linnansa ovat mantereiden pääkaupungeissa. (tarkistakaa kaupungit "kartan yhteenveto"-linkistä) Kuningaskunnat ovat hyvissä väleissä.
♦ Näin ollen ihmiset ja ihmissudet joutuvat elämään sorrettua hiljaiseloa, koska Enkelit pitävät heitä itsekkäinä ja tuhoavina lajeina. Nämä kaksi lajia ovat tottuneet elämään yhdessä ja ystävystyneet. Enkelit tietävät ihmissusista, mutta uskovat vakaasti tuhonneensa ihmiset.
♦ Ihmissudet elävät suht. pienessä laumassa metsässä, joka on ihmiskylän ympärillä. Jotkut ovat hankkineet asunnon ja työpaikan kylästäkin. Heitä on suurinpiirtein saman verran kuin ihmisiä. Ihmissusius on periytyvää, mutta sen voi saada myös puremasta, vaikka tätä tapahtuu todella harvoin sillä ihmissudet eivät yleensä tahdo aiheuttaa hankaluuksia ihmisille.
♦ Vaikka kartta on suht. laaja, paikasta toiseen kulkemisen voi hoitaa yhdessä roolauksessa, ettei hahmon tarvitse vain hillua yksikseen, vaan saisitte helposti rooliseuraa. Yritetään vaikka tuputtaa hahmoja esim. pääkaupungin suuntaan, jne. Hahmoja ei tarvitse myöskään hypyttää ”yöksi takaisin kotiin” – voihan se jäädä uuteen kaupunkiin vaikka löytämänsä uuden tuttavuuden luokse / hakea sijaa paikallisesta majatalosta.
♦ Jotenka sitä dramaattisuutta saa luoda eri hahmojen välille! x)

Pelaamiseen liittyen

☆ Tässä roolipelissä pätevät kaikki tämän sivuston ja normaalit roolipeleihin liittyvät säännöt. Vakava kiroilu, K-18 materiaali, autohitit, muchaukset sun muut voi suosiolla unohtaa.
☆ Hahmojen kuvien suhteen toivon, että kuva piirrettäisiin itse. Pelkkä tarkka kuvailukin riittää vallan hyvin.
☆ Ei mitään kahden lauseen pelauksia, vaan kirjoitetaan ajatuksen kanssa. Kun tekstissä on kuvailuja elävöittämässä, sitä on myös mukavampaa lukea ja vastaaminen on palkitsevampaa.
☆ Ajan kulku pelissä on useissa paikoissa kiistelty kysymys. Olen itse kokenut toimivaksi roolipelin vauhdin mukaisen pelaamisen. Tunnit ja päivät siis eivät pyöri reaalimaailman mukaan, vaan pelaajat saavat itse seurata roolipelin tilannetta ja pitäytyä ajan tasalla roolipelin vuorokaudenajan suhteen. Tämä mahdollistaa myös jännittävien yökohtausten pelaamisen. Sen sijaan vuodenajat vaihtuvat sen verran hitaalla tempolla, että voimme pelata samaa vuodenaikaa, mitä reaalimaailmassa. Jos pitää taukoa ja tippuu kärryiltä, voi aina kysäistä kanssapelaajilta.
☆ Saat luoda kuinka monta hahmoa tahansa, mutta katso, ettet jätä yhtäkään heitteille.
☆ Pelistä saa vapaasti pitää taukoa kun tarve vaatii, mutta ilmoitathan asiasta.
☆ Jos aikeinasi on pelistä eroaminen, olisi kunnioitettavaa, jos pelaisit hahmosi luontevasti ulos keskeneräisistä rooleista. Sama myös pidempien taukojen kanssa, ettei vastapelaajan tarvitse jäädä odottamaan.

Se niistä muodollisuuksista. x) Tunkekaa vaan reippaasti hahmojanne kasvotusten, että ilmaantuu erilaisia suhdekiemuroita. Käytetään kaikki vain puhdasta maalaisjärkeä, niin jokaisella on mukavaa ja saadaan mielenkiintoinen peli pystyyn!

Liittyminen ja hahmokaavakkeet

Tiedot on silmäilty läpi ja roolipeli kiinnostaa? Mahtavaa, tervetuloa mukaan!
Kysymyksiä saa rohkeasti esittää jos jokin asia jäi vaeltamaan sinne alitajuntasi pohjalle.
Laatu ratkaisee aina loppupelissä – hahmotietojen ei tarvitse olla minkäänlaisia itsetutkiskelevia romaaneja ellet niin tahdo. Riittää hyvin, että puhut riittävästi olennaista asiaa.
Rohkeasti rustaamaan!

Enkeli:
Nimi:
Ikä: (Ulkoinen ja todellinen ikä)
Skp:
Kuningaskunta ja asuinkaupunki: (Seymir, Fenertica vai Neggo + kaupungin nimi)
Asema / Työ: (Onko hahmosi hovissa vai tavallisemmissa töissä? Mielikuvitusta vain kehiin. Enkeli voi olla parantaja, unennäkijä, ennustaja, manaaja tmv. kykyjensä mukaan. Hän voi olla opettaja tai opiskelija, maanviljelijä tai lautturi. Melkein mikä tahansa virka käy.)
Kyvyt: (Millaisia voimia hahmosi hallitsee? Voit pälyillä kohtaa ”Magian muodot ja hallinta”. Mainitse tässä myös hahmosi siipien määrä.)
Luonne:
Menneisyys:
Muuta: (Kenties ääninäyte, tunnareita, lemmikeitä tai muita hahmoosi liittyviä pikku yksityiskohtia?)
Kuva: (Itse tehty, kiitos.)
Kuvaus: (Kirjoita kuvaus, vaikka olisit piirtänyt kuvankin. Ole tämän kohdan kanssa erityisen tarkka, jos et kuvaa omista.)
Roolaaja:

Ihminen:
Nimi:
Ikä:
Skp:
Asema / Työ: (Seppä, kauppias, ihmissusitulkki? Vaihtoehtoja on paljon. Ihmiset voivat olla myös esim. pestautuneita johtajiensa sotilaiksi Enkelten hyökkäyksen varalta. Hahmosi voi yrittää koota itselleen kaartin, joka lähteen tutkimaan Enkelten asuinsijoja salaa johtajiltaan, tmv. Perinteikäs talonpoikaiselämäkin käy.)
Luonne:
Menneisyys:
Muuta: (Kenties ääninäyte, tunnareita, lemmikeitä tai muita hahmoosi liittyviä pikku yksityiskohtia?)
Kuva: (Itse tehty, kiitos.)
Kuvaus: (Kirjoita kuvaus, vaikka olisit piirtänyt kuvankin. Ole tämän kohdan kanssa erityisen tarkka, jos et kuvaa omista.)
Roolaaja:

Ihmissusi:
Nimi:
Ikä:
Skp:
Asema / Työ: (Lauma-asema. Johtaja, saalistaja, pentu/lapsi, tavallinen laumalainen? Ihmissudet ovat myös hyvää pataa useimpien ihmisten kanssa, joten he voivat ihmismuodossaan työskennellä ihmiskylässäkin normaaleissa ammateissa, ja myös asua tässä kylässä. Useimmat pitävät silti enemmän arvossa metsäympäristön seikkailuelämää.)
Luonne:
Menneisyys:
Muuta: (Kenties ääninäyte, tunnareita, lemmikeitä tai muita hahmoosi liittyviä pikku yksityiskohtia?)
Kuva: (Itse tehty, kiitos. Pelkkä ihmishahmo riittää, susimuodon voi kuvailla.)
Kuvaus: (Kirjoita kuvaus, vaikka olisit piirtänyt kuvankin. Ole tämän kohdan kanssa erityisen tarkka, jos et kuvaa omista.)
Roolaaja:

Hahmot ja pelaajat

Tänne merkitsen kaikki pelissä mukana olevat hahmot omistajineen.
Tästä näet myös ne tärkeät hahmot, jotka ovat olemassa jo pelin kulmakivinä. Ole hyvä ja varaile heitä mikäli hahmo on vapaana. Perusvaatimuksenahan on, että tiedät, mitä heistä on aiemmissa teksteissä kerrottu ja pystyt mukautumaan siihen. Perustiedot alempana.
Vaikka kukaan ei heillä pelaisi, ovat nämä hahmot silti aina olemassa. Roolipelaajaa vailla olevia ”kulmahahmoja” liikutan tarvittaessa minä, mutta vain silloin, jos ohjaat toisen hahmon juttusille sen – esim. kuninkaan – kanssa. Ja ropen ylläpitäjälle tämä valtuus juuri siitä syystä, ettei hahmolle tule hämmentäviä persoonallisuuksia, ja kuka tahansa voisi puhua kansojen johtohahmojen suulla, ja pönkittää tämän turvin oman virallisen hahmonsa asemaa.
Napsikaa nämä hahmot äkkiä, osalle heistä on jo valmiuksia vaikka minkälaisiin suhdekiemuroihin – nopeat syövät hitaat! (;
Hahmot ilmoitetaan järjestyksessä: Hahmon etunimi (+ mahd. kuvalinkki) , Roolipelaaja

Seymirin kuningasperhe:
Kuningas (Karmanenkeli) – Vapaa
Kuningatar (Kahdeksansiipinen) – Vapaa
Prinsessa (Karmanenkeli, ulkoinen ja todellinen ikä 6v) – Vapaa

Fenertican kuningasperhe:
Kuningas (Yhdeksänsiipinen) – Vapaa
Kuningatar (Karmanenkeli) – Vapaa
Kaksosprinssi 1 (Kahdeksansiipinen, ulkoinen ikä 19v, todellinen ikä x) – Varattu, Easis
Kaksosprinssi 2 (Kahdeksansiipinen, ulkoinen ikä 19v, todellinen ikä x) – Vapaa
Kuopus prinssi (Yhdeksänsiipinen, todellinen ja ulkoinen ikä 15v) – Vapaa

Neggon kuningasperhe:
Kuningas (Karmanenkeli) – Vapaa
Kuningatar (Yhdeksänsiipinen) – Vapaa
Prinsessa (Yhdeksänsiipinen, ulkoinen ikä 18v, todellinen ikä 105v) – Chizu, Rukitazuka

Ihmisten johtohahmot:
Johtava mies – Vapaa
Johtava nainen – Vapaa
Hallitsijaparin tytär (17v) – Seyára, Easis

Ihmissusien alfapari:
Johtava uros/mies (25v) – Vapaa
Johtava naaras/nainen – xxx (Se, johon ihmissusijohtaja rakastuu. Ei olemassa ainakaan ropen alkuun)

Muut hahmot:

Enkelit:
Edel, Easis
Semeran, BlackFang
Skrofagus, BlackFang
Uriélle, Yokiro
Celina Khárel, Africca
Koji, Rukitazuka

Ihmiset:

Ihmissudet:
Michael, Rukitazuka
Feyra, Zaali25

------
Copyright-oikeudet

Tämän roolipelin idea ja toteutus – tähän kuuluvat siis kaikki tekstit ja kuvitus – ovat minun, Easiksen luomia.
Hahmojen tiedot kuuluvat ommistajilleen, samoin niiden kuvien oikeudet ellei toisin mainita.
Näin ollen tästä roolipelistä ei kopioida / nyysitä / levitellä ulkopuolelle ideoita saatikka kuvia internetin perussäännön, tekijänoikeuslain nojalla.
Kunnioitetaan toistemme työtä ja vaivannäköä!

Seikkailuntäyteisiä roolipelihetkiä Glonissa,
toivottaa Easis! :--)

Rukitazuka · Peura Liittynyt: 29 Syy 2010 Viestejä: 6291

Liityn !
Tähän on hahmojen tietojen paikat varattu >83

-----------------------

Nimi: Princess Chizu Ulaine
Ikä: Ulkoisesti 18-vuotias, mutta oikea ikä on siinä 105vuoden pinassa
Skp: Nainen
Kuningaskunta ja asuinkaupunki: Neggo ja asuu Nardenissa, kuningasparin palatsissa.
Asema / Työ: Neggo kuningasparin prinsessa.
Kyvyt: 9 siipinen ja omaa synnynnäisen kyvyn, kuulee joskus kuolleiden henkien kuiskauksia tuulen mukana yms. Sitten opiskelee vielä maausta.

Luonne:
There's nothing you can do
To keep it out
There's nothing you can do
Just scream and shout
Saying
I'm, so lucky lucky
I'm, so lucky lucky
I'm so lovely lovely
I'm so lovely lovely

Tämä nainen on oikea päivänsäde, iloinen kuin peipponen ja hänen päiväänsä on hyvin hankala pilata, koska siihen tarvitaan paljon että hänen suupielensä valuisivat alas. Chizu yleensä hyppelee siellä täällä iloisena hyräille, eikä kovin mieluusti ole sisällä kahvilla vanhempiensa kanssa, mutta ei hän halua kuitenkaan solvata prinsessa velvollisuuksiaan. Positiivisuutta siis piisaa ja hän koittaa miellyttää aina muita kaikin mahdollisin tavoin. Kohteliaisuutta ja käytöstapoja totta kai prinsessalla pitää olla eli tämä prinsessa ei osota mitenkään mieltään missään vaan käyttäytyy kuten prinsessojen kuuluu. Häneltä löytyy paljon puheliaisuutta ja monesti hän huomaakin höpöttävänsä kuin papupata. Lapsenmielinen hän on ja tuntuu ettei hän koskaan aikuistu, tällä en meinaa sitä että hän käyttäytyisi ihan lapsellisesti vaan että hänellä on lapsekas mielikuvitus ja hän tykkää pitää hauskaa, muutenkin hän ottaa ilon irti joka hetkestä. Tämän naisen sydäntä on vaikea saada itselleen, koska hän on ne kokonaan antanut sydämensä eläimille, joista hän pitää todella hyvää huolta. Luonnonläheisyyttä löytyy aika paljonkin, monesti hän kulkeekin metsässä ja kuuntelee puiden huokailuja, jotka kertovat tarinoita runomuodossa. Chizu mielellään puhelee muiden kanssa, mutta hän ei ymmärrä miksi muut eivät kovin mielellään juttele hänen kanssaan vain kuningasperheet juttelevat Chizun kanssa ja palvelusväki voi vaihtaa pari sanaa. Varmaan se johtuu siitä että Chizu on kuninkaallinen ja kuninkaalliset harvoin puhuvat rahvasväelle ja rahvasväki voi pelätä kun heille puhutaan.
On Chizulla huonot puolensa, kukaan ei ole täydellinen. Surullisena kun hän on niin hän ain silittelee lemmikkejään ja tuijottelee hiljaisena kaukaisuuteen, eikä viitsi puhua kenelle mitään ja muutenkin hän on silloin aika synkkä ja ajaa muut pois tieltään. Mutta harvoin hän onneksi on surullinen ja vihastuessaan hän koittaa purkaa vihan tunteensa hakkaamalla esim. tyynyä. Pienoinen näsäviisastelu on kans pahe Chizulla, koska hän joskus näsäviisastelee ja liikaakin, joten se voi ottaa paljonkin päähän. Välillä tulee kans sellaisia ihmisiä vastaan, joille Chizu iisastelee ja eikä ole yhtään kohtelias, mutta hän pyrkii olemaan viimeiseen asti oikein kunnollinen.

Lyhyesti:
Pirteä, seurallinen ja hihhuloiva enkeli, joka kohtelee kaikkia mahdollisimman tasa-arvoisesti ja tälle prinsessalle on opetettu pöytä- että käytöstavat.

Lisää voi selvitä ropessa ~ !

Menneisyys:
Laughing through the day
Thinking you are never boring

Syntyi kuninkaalliseen perheeseen ja selästä löytyi yhdeksänsiipeä. Hänellä oli synnynnäinen lahja, hän pystyi kuulemaan kuolleiden henkien kuiskailuja. Tämä tyttö lapsi oli vaaleatukkainen heti synnyttyään, mutta kun hän syntyi hänellä oli punaiset hiukset, jotka vaalentuivat blondeiksi. Hänen tulevaisuutensa heti päätettiin, kun hän oli 3-vuotias. Hänet päätettiin naittaa Fenertican kaksosveljille, jotka olivat tyttöä vuoden vanhempi. Tyttö oli heti syntymästään yhtä hymyä vain, hän jokelteli iloisesti eikä paljoa itkenytkään. Hänet oli tarkoitettu iloiseksi kuin peipponen. Chizun vanhemmat tarjosivat tytölle hyvän elämän, ei liian hemmoteltu muttei liian ankara ja niinpä heidän opeissa kasvoi Chizusta pirteä neitokainen, joka pukeutuu värikkäästi ja muutenkin rakastaa kaikkea söpöä. Karkkeihin Chizu ihastui heti ensi maistamisellaan, niitä hän on hamstrannut itselleen vaikka vanhemmat ovatkin koittaneet kieltää sen.
Sulhoja ei ole näkynyt, vaikka monet toivoisivat saavansa prinsessan käden niin Chizu ei siltikään ole vienyt ajatustakaan millekkäään prinsseille yms. Hän vain elää huoletonta elämäänsä, välillä unohtaen kaikki asiat mitä prinsessana pitäisi tehdä yms.

Muuta:
- Ääni
- Ei ole kiinnostunut seurustelusta, joten hän ei osaa kovin ajatella suhteuta rakkauskannalta.
- Rakastaa kaikkea värikästä ja söpöä, sen tulette huomaamaan ropen aikana.
- On karkkiholisti, jos näin voisi sanoa eli monesti kotona että vapaa-ajalla mussuttaa karkkia, mutta ei sentään ole paisunut karkin mussutuksesta pullamössöksi vaan muistaa liikkuakkin.
- Koittaa kohdella kaikkia tasapuolisesti ja joskus unohtaa että on prinsessa ja miten prinsessan pitää käyttäytyä.
- Haaveilee omasta maatilastaan, mutta se nyt ei oi tulla kuuloonkaan prinsessalla sellaiset työt eivät voi hänelle kuulua.
- On jo aika pitkällä manauksen taidosisa, mutta niissä riittää vielä hiomista ja paljon.
- Arvostaa kovasti vanhempiaa eikä mielellään tutoa heille pettymystä, mutta jos totta puhutaan hän ei tällä hetkellä haluaisi kenenkään kanssa naimisiin vaan elää vapaasti koko elämänsä.
- Rakastaa käsitöitä ja monesti hän näperteleenkin jotain käsillään esim kaulahuiveja yms. Hän toivoisi olevansa myös joku käsityöläinen, mutta ei sille mitään voi jos on se mit äon.
- Motto voisi olla: ' Relax and take it easy ' ja ' Don't worry be happy '. Nuo laulut toimivat kans tunnareina Chizulle kans tuo Lucky biisi ylempänä.
- Omistaa kehnon vastustuskyvyn, joten sairastuu aika helposti.
- Sateisilla säillä viettää päivät sisällä kirjoja lukien taikka tehden käsitöitä, koska ei mielellään mene sateella ulos kun siivet eivät kestä kovin kastumista.

Lemmikit
Omistaa monia lemmikkejä ja lemmikit ovat hyvin lähellä sydäntä. Monesti olkapäällä voi näkyä keikkumassa orava, jota hän yksinkertaisesti kutsuu Kurreksi. Kurrella on monesti kaulallaan esim. joku pinkki rusetti tai muuta vastaavaa. Myös omistaa kaksi kissaa, joide nimet on Flex ja Mix, Flex on väritykseltään raitainen kissa. Raidat ovat äriltään tummanruskeat että vaaleanruskeita riatoja on näkyvissä. Mix on kokonaan vitivalkea, mutta sen silmänympärys on pikimusta. Omistaa vielä pupumaisen hahmon, jonka nimi on Yuki. Yuki on kuin pupu chibikoossa, se on pyöreä ja korvat ovat kaksikertaa sen ruumiin kokoiset ja jalat ovat lättänät. Sillä on usein pääsään pinkkirusetti ja otsassa on pinkki helmi. Väritykseltään Yuki on musta. Vielä ratsukin löytyy, jota käyttää silloin tällöin, mutta antaa ratsun juosta apaana metsissä. Ratsu on itivalkea vähän vivahteita pinkin väristä ja tämä ratsu on ykisarvinen eli sarvi keskellä otsaa. Ratsun nimi on Mark ja sillä on kultainen harjas.
Eläimet ovat siis tämän naisen läheisin asia.

Huone
Oletko joskus haaveillut suuresta huoneesta, jonka seinät on maalattu pinkeiksi ja koko huone on täynnä isoja pehmoleluja että pieniäkin ? Noh, tällä prinsessalla haaveet käyvät todeksi, nimittäin hänellä on suuri huone, jonka seinät ovat pinkkivalkeat. Seinää koristaa pari kaunista muotokuvaa maalausta tytöstä. Pisimmällä seinällä on ovi, joka johtaa käytävälle ja sitä vastapäisellä seinällä on suuret ja leveät ikkunat, jotka tuovat koko huoneeseen valon. Ikkunan eteen voi vetää suuret samettiset verhot, jotka ovat vaaleanpunaiset. Ei haittaa vaikka kaatuisit, koska huoneen lattia on täynnä pehmoleluja, joten jos kaadut niin vastaanotto on pehmeä. Oikealla seinustalla on suuri ns. prinsessasänky, joka on parillinen eli aika leveä. Sängyn päädyistä nousee tolpat, joista laskeutuu sitten verhot sängyn ympärille. Sänky on puinen, mutta sen lakanat ovat vaaleanpunaiset ja oikein pehmeät muutenkin koko sänky on ihanan pehmeä että väkisinkin uni tulee siinä. Verho sängyn ympärillä on läpinäkyvä ja se on pinkki väriltään. Samalla seinustalla millä sänky on suuri vaatekaappi, joka on myöskin pinkki. Kaappi sisältää oikein värikkäitä vaatteita ja söpöjä sellaisia. Toisella seinällä on puinen kirjoituspöytä ja sieltä löytyy myös lipasto, että pari arkkua. Oven puoleisella seinältä löytyy kirjahylly ja työpöytä, jonka päällä on ompelutarvikkeita eli neuloja, lankoja, kankaita.
Lisää huonetta voi selvitä ropessa, mutta täydellinen prinsessahuone tämä on !

Kuva:

Tuossa kon kuva puvusta mitä yleensä käyttää ja puku on väriltään vaaleanpunainen, mutta Chizulta löytyy samanlaisia pukuja eriväreissä.

Klick
Kasvokuva Chizusta, EI KOPIOINTIA TEIN ITSE SEN. Jos kopioit siiselit syö sinut >w< Chizulla on sitten tosiaan heiman vaaleampi tukka kuin kuvan väritys kertoo, skanneri vähän vääristeli värejä :I
Tässä sama kuva, mutta ei ole väritetty ~
Tuo päässä oleva hattu, koittaa näyttä äbaskerin tapaiselta ja tuo pinkki juttu harteilla on tavallaan pieni söpö viitta, jonka voi nähdä Chizun päällä silloin tällöin.

--- Myöhemmin tulee lisää kuvia ---

Kuvaus:
Aloitetaanpa ihan pituudesta ja painosta pituutta on se 160cm ja on aika keveä rakenteeltaan, kuten enkelit tuppaavat olemaankin, mutta painoa ei ole saatu kuitenkaan selville. Kasvonpiirteet ovat aika söpön pyöreät ja pienet hymykuopatkin on poskilla. Suupielet ovat aina hymyssä ja valkoinen hammasrivistö voi vilahdella. Hänen silmänsä ovat suuret ja toiveikkaan näköiset, myös hyvin iloisetkin. Niiden väritys on suklaanruskeat. Hiukset ovat kauniit ja pitkät ne ovat väriltään vaaleat, jotka näyttävät joskus melkein valkoisilta. Hiukset yltävät noin keskiselän korkeudelle ja ne ovat aika tuuheatkin. Etuhiukset ovat suorat, mutta ne on yleensä laitettu sivulle etteivät valuisi silmien eteen. Hiukset ovat latvoista hieman kiharalla, mutta muuten ne ovat aika suorat vain kihartuvat kauniisti latvoista. Selästä lähtee kaksi suurta että kaunista ja siroa siipeä, joita peittää pitkät valkoiset sulat, jotka eivät ikävä kyllä kesät hirveänä kastumista eli eivät ole ihan vedenpitävät, joten sateisilla säillä hän viettää aikansa sisällä. Siipien keskeltä lähtee vähän pienempi siipi, joka on ehkä puolet pienempi kuin nämä valtavat siivet. Keskellä oleva siipi tuo hieman tasapainoa neidon lentämiseen. Suurten siipien alapuolella on kolme paria pieniä siipiä, jotka ovat ehkä 50cm mittaisia vain. Joidenkin siipien kärjessä on vähän mustaa, mutta pääosin ne ovat valkeat untuvapeitteiset. On kaikin puolin sirorakenteinen kuin höyhen. Siro ja lyhyt tyttö, jonka kasvot että hiukset luovat kaiken söpöyden. Siivet ovat aika valtaisat Chizun vartaloon nähden, joten ne tuottavat vähän ongelmia.

Pukeutumistyyli eroaa aikalailla muista, koska tämä neiti pukeutuu hyvin värikkäisiin vaatteisiin, mutta yleensä hän suosii kirkkaanpinkin sävyisiä vaatteita. Yleensä hänen päällään on kauniita prinsessamekkoja, jotka ovat röyhelöisiä. Ne yleensä ylettyvät polvien kohdalle ja nämä mekot luovat lisää söpöyden tunnetta prinsessassa. Joskus hän kävelee avojaloin tai jotkut hienot saappaat jalassaan, myös jotain läpsyköitä voi nähdä jaloissa. Jotain asusteita voi olla päällä ja monestikin hänellä on kaikenlaisia asustuksia. Lisää vaatteista voi selvitä ropessa !

Roolaaja: Rukitazuka

--------------------------

Nimi: Michael Preydon
Ikä: 20-vuotias
Skp: Mies
Asema / Työ: On ihmiskylän prinsessan henkivartia

Luonne:
I was cruel and unkind cause one of us had to draw the line
I couldn't give that things you want so here's your key, I think we're done

You made your mark and you scarred my heart
But it all goes away, goes away, goes away
Cried in vain, tried to end the pain
But it all goes away, goes away

Rauhallinen ja hyväsydäminen mies, joka mielummin välttää tappelut, mutta ei kuitenkaan ole sellainen nynny joka aina pakoilee tappelutilanteissa. Hän pitää todella hyvää huoltaan pikkusiskostaan, Emilystä, eikä anna tuolle tapahtua mitään pahaa ja hän on lellinyt pikkusiskonsa aika piloille, ostamalla kaiken mitä tuo halusi. Hän ei kuitenkaan välitä siitä vaan antaa Emilylle maailman parhaimman elämän mitä voi antaa ja työntää aina Emilyn asiat etusijalle. Ikävä kyllä Emily on kiintynyt liikaa veljeensä, koska tuo ajaa kaikki naiset pois veljensä seurasta ja muutenkaan tuo ei halua että heidän elämään tulee muita henkilöitä kuin he kaksi vain. Michael ei tietenkään älyä tätä että Emily häätää muita seurasta pois, eihän veli nyt voi uskoa että enkelimäinen siskonsa tekisi mitään pahaa. Vaikka Michael voikin vaikuttaa hyväuskoiselta dorkalta, niin voin sanoa että hän ei usko kaikkea niinkään helpolla, häntä on vaikea saada vakuttamaan joistain asioista.
Ikävä kyllä Michaelilta löytyy kans se puoli, milloin hän näyttää kylmät ilmeettömät kivikasvonsa ja on todella hiljainen ja ehkä hieman tympääntynytkin. Tämä puoli tulee esille silloin kun hän on tuntemattomien seurassa tai oikeastaan hän vetää uuden roolin itselleen kun hän ei ole enään pikkusiskonsa seurassa. Hän on silloin kylmä ja kivikasvoinen, hieman tylykin ja eikä vastaa kovin ystävällisesti, mutta ei hän kuitenkaan kovinkaan aggressiivinen silloin ole. Tämä kivikasvoisuus johtuu menneisyydessä tapahtuneista asioista, hän haluaisi perua kaiken ja elää tavallisena ihmisenä eikä pitää ihmissuden kirousta yllään. hän myös vaivaantuu / hermostuu hyvin herkästi kun joku utelee ihmissusisuudestaan.

I can't escape this hell
So many times I've tried
But I'm still caged inside
Somebody get me through this nightmare
I can't control myself

So what if you can see
The darkest side of me
No one will ever change this animal I have become
Help me believe it's not the real me
Somebody help me tame this animal

Omistaa huonon puolensa, joka tulee aika hyvin esille tuossa laulunsanoissa. Eli omistaa eläimellisen puolensa, jolloin on julma ja ajattelematon. Hän voi tehdä sellaista, mitä katuu jälkeenpäin. Mutta tällaista vain tapahtuu kun mies on todella vihainen tai kun häntä ärsytetään liikaa susimuodossaan, koska menettää aika helposti susimuodossa kontrollin j saattaa alkaa riehua päättömänä ympäriinsä, joten suosittelen varovaisuutta kun hän on susimuodossaan. Silloin hän on hyvin arvaamaton ja saattaa hyökätä kurkkuun kimppuun, jos on koinkin verenhimoinen. Silloin tuntuu että miehellä on jotain vinksahtanut päässään kun tuolla tavalla riehuu, mutta se oi johtua suurimaksi osaksi menneisyydestä tai nälästä tai surusta / vihasta. eli hänen sisimmässään elää oikea verenhimoinen peto, joka voi joskus päästä vahingossa irtaalleen ja silloin on leikki kaukana, koska hän varmaan tappaisi kaikki. Näin on kerran käynyt, mutta se kävi onneksi sen verran syrjäisessä paikassa että kukaan ei saanut koskaan siitä tietää.

Lisää ropessa !

Menneisyys:
That it's too late to apologize
It's too late
I said it's too late to apologize
It's too late

Michael syntyi köyhään perheeseen Fenertica saarelle, jotka asuivat metsä uumenissa ja ihmiskylään oli kävellen noin 15minsan matka. Heillä ei ollut ratsuja ja eikä äidillä ollut työpaikkaa, isä kävi työskentelemässä linnassa ja sai siitä mukavasti palkkaa, niin että sai perheen elätettyä. Ylimääräinen raha säästettiin pahan päivän varalle eikä Michael saanut kuin pari räsyistä käytettyä lelua. Michael kasvoi 10-vuotiaaksi ja heidän perheeseen syntyi uusi lapsi, tällä kertaa tyttö. Ikävä kyllä Michaelin äiti kuoli synnytykseen ja isä oli lähtenyt erään rikkaan naisen perään, joten Michael oli yksin pikkusiskonsa kanssa. Onneksi hänen tätinsä kuuli asiasta ja riensi auttamaan kasvatuksessa, täti kuitenkin muistutti Michaelia joka päivä ‘ Muista poika, en ole täällä ikuisuuden, kukaan ei ole ikuisuuden luonasi. Opetan sinulle kaiken hyödyllisen ja pian lähdet töihin ja jäät huolehtimaan pikkusiskostasi yksin. ‘ Michael ei koskaan halunnut että tuo päivä koittaisi, mutta 15 vuoden vanhana täti löysi itselleen miehen ja lähti tuon mukana kylään asustelemaan. Michael jäi huolehtimaan 5 -vuotiasta pikkusiskostaan parhaansa mukaan. Hän teki töitä eräässä leipomassa ja kantoi pikkusiskoaan sinne mukanaan. Eräänä päivänä kuitenkin tapahtui jotain… Michael oli kauan ollut erään kauniin tytön ystävänä ja oli tunteet päässeet heräämään nuorukaisessa. Nuorukainen päätti kertoa tunteista tytölle, jolla näytti olevan samoja tunteita, ikävä kyllä kävi niin että tuo tyttö oli vain käyttänyt Michaelia hyväkseen. Juuri kun Michael sai änkytettyä tunteensa tuolle tytölle, niin tyttö paljastikin hampaansa ja puraisi miestä kaulalle. Siitä hetkestä alkaen Michael sai totutella ihmissuden elämään eikä se helppoa ollut, koska hän ei osannut hallita tunteita ja voimiaan ja välillä hän ahdingossa muuttui sudeksi ja palautui takaisin ihmiseksi vasta aamulla.
Kun poika oli 17-vuotias niin hän lähti vähän seikkailemaan metsissä jättäen siskonsa tädilleen kylään. Poika saapui merenrannalle ja hän ajatteli mennä uimaan, mutta ennen kuin hän ehti veteen asti niin hän näki rannalla samaisen tytön, johon hän oli aiemmin ihastunut. Tyttö oli yhäkin kaunis kuin aamuiset päivänsäteet, mutta tällä kertaa tytön seurassa oli outo miesjolla oli uljaan näköiset siivet. Vai että oli tyttö alkanut viekotella tuotakin miestä. he näyttivät onnellisilta ja suhde taisi olla aika salainen, kun näin syrjässä kuhertelivat. Ei Michael kestänyt nähdä tuota ja hän alkoi ylireagoida liikaa… pian se tapahtui hänen tunteensa purkautuivat voimalla ja hän muuttui sudeksi ja hyökkäsi siksi miehen sen jälkeen naisen kimppuun ja tappoi kummatkin. tappaminen ei siihen jäänyt, paikalle oli tullut pari poikaa onkimaan ja Michael tappoi nuokin, koska parempi se oli ettei kukaan näkisi tapahtunutta ja kielisi jollekin tästä. Lähistöltä kuului myös iloista puhensorinaa ja susi jolkutteli katsomaan, metsässä oli pieni leiri, jossa oli tytön perhe leiriintynyt viettämään päiviään. Michael ajatteli että parempi nuokin tappaa kuin jättää eloon, koska he saisivat kuitenkin tietää tyttärensä murhaajasta. Tapettuaan perheen, hän raahasi kaikki ruumiit meriveteen ja antoi niiden seilahtia kauas pois. Ikävä kyllä ne eivät seilanneet kovin kauas vaan viereiselle Neggo saarelle, joka oli siivekkäiden omaava saari. Noh, siivekkäät eivät tietenkään tykänneet kun ruumiiden seasta löytyi heidän heimoonsa kuuluva 6 siipinen siivekäs, joka oli ollut viestinlähettäjä hommissaan. Siivekkäät selvittivät aika nopeasti että tapoista oli vastuussa ihmissusi, mutta he eivät saaneet selville kuka se oli. Ei ainakaan vielä… Saapa nähdä miten nyt tulee käymään, saako enkelit Michaelin käsiinsä vai elääkö mies elämänsä loppuun asti ilman kertomatta tapausta kenellekään ?
Michael elää tämän salaisuuden kanssa yhä ja on saanut töitä oikein kuningasperheeltä, nimittäin hän toimii prinsessan henkivartijana ja tekee parhaansa saadakseen palkkansa eikä aio tehdä ollenkaan virheitä.

Muuta:
- Omistaa pikkusiskon (10-vuotias ja sille haetaan roolijaa ! ), jonka on hemmotellut liian piloille ja hankkii tuolle kaiken mitä tuo haluaa, koska ei halua nähdä tuota surullisena.
- Ääni kuuluu kohdassa 0:35-0:40 eli tuo aika matala ja komea ääni, myösääntä kuuluu välillä taustallakin. Myös 1:41-1:53 kohdassa kuuluu miehen ääntä.
- Rahaa miehellä ei riitä oikein muuta kuin ruokaan ja vaatteisiin eli ylimääräiset huvit tulevat liian kalliiksi miehelle.
- Ei usko koskaa enään rakastuvansa, on kahlinnut sisimpänsä lukkojen taakse.
- Ei ole kellekkään kertonut että on murhannut ihmisiä/ihmissusia että yhden enkelin.
- Jos haluaa miehen sydämen valloittaa, niin voin sanoa että siihen vaaditaan paljon aikaa että vaivaa. Hän itse ei edes ajattele ketään sillä tavalla että voisi johonkin rakasua.
- Tunnarit löytyvät luonteesta ja menneisyydestä.

Koti
Omistaa talon metsästä, josta on kylään matkaa sen verran että kun kävelee niin menee 15minuuttia. Talo on puinen elikkä melkeinpä tavallinen puutalo, jossa on pieni terassi. Taloa ympäröi metsä ja talon piha on täynnä vihertävää ruohoa / sammalta ja kukkiakin on kesäisin. Terassin portaat kun nousee ylös niin eteen tulee puinen ulko-ovi, jossa on vanhanajan koputin keskellä ovea. Oven kummallakin on ristikko ikkunat, joiden sisäpuolella on kukkaiset verhot. Ikkunoita on yhtensä talossa 7, kaksi kummallakin talon sivulla ja yksi talon takaseinällä. Ikkunat oat neliskanttisia ja suht isoja, hyvin valo pääsee niistä tulvimaan sisälle taloon. Taloon astuessa voit nähdä koko melkein koko talon sisällön. Eteinen on aika pieni ja sinne mahtuu juuri hyvin kahden ihmisen ulkovaatteet. Eteisestä tullessa ulos on kummalkin puolen ovet, jotka johtavat huoneisiin. Isompi huone on Emilyn huone ja ovessa on kaikkia prinsessa julisteita sun muita tyttömäisiä asioita, huone on siis oikealla. Vasemmalla puolen on hieman pienempi kokoinen huone, joka kuuluu Michaelille. Kun menet huoneiden ohi pääset suureen tilaan, jossa on keittiö ja olohuone samassa tilassa. Keittiö on vasemmassa peräkulmassa ja olohuone on koko tilan levyinen. Olohuoneessa on kirjahyllyjä, kirjoituspöytiä, sohvia, pari räsyistä nojatuolia, matot ja pari kaappia. Keittiö osuudessa on keittiötasokkeet ja yläkaapit. Myös ruokapöytä ja siihen kuuluvat tuolitkin löytyvät keittiöstä eli keittiössä on kaikki mitä keittiössä kuuluukin olla. Keittiön viereisellä puolen on sitten pesuhuone / vessa.
Michaelin huone on siis pieni kokoinen ja se on oikeastaan aika rotankolo. Huone on kuin pommin jäljeltä, vaatteita sillä sun täällä ja tuntuu ettei pääse kulkemaan huoneessa ilman että astuu jonkun tavaran päälle. Huoneeseen mahtuu juuri ja juuri aatekaappi, sänky, joka on aika huonokuntoinen ja yöpöytä. Myös räsyinen seinähyllykin löytyy, mutta se on rävähtänyt puoliksi alas.

Kuva
klick, kuvasta kiittäkäämme tuttinen - jäsentä :)
-- Lisää saattaa tulla --

Kuvaus
Pituutta mieheltä löytyy 185cm ja painoa on tavallisen miehen verran. Lihaksia kyllä löytyy, mutta hän ei pahemmin niitä muille näyttele. Iho on aika ruskettanut ja näkee että tämä mies on tehnyt töitä ruokansa eteen. Hänellä on pieni parran alku leuassa, mutta hän koittaa pitää leukansa mahdollisimman karvattomana. Hänellä on vahvat ja jykevät kasvonpiirteet ja silmien väritys on tummanvihreä. Hänen hiuksensa ovat tummanruskeat, joissa voi nähdä mustia raitoja. Hiukset oat lyhyet ja pystyyn vedetyt, eli aika tavalliset miehen hiukset. Hänen vartalonsa on aika roteva, muttei hän sentään ole mikään kaappi. Kasvoilla on tuttujen / ystävien seurassa lämmin hymy, joka voi hurmata naisen kuin naisen. Mutta tuntemattomien seurassa hymyä ei näy, vaan on ilmeettömät ja kiviset kasvot, jolloin hän enimmäkseen pelottaa muita pois luotaan. Omistaa pari korvakorua ja käsivarsissa on jotain tatuointeja, muttei kerro niistä enempää. Ihmissutena omistaa terävät hampaat että kynnet. On oikeastaan aika komean näky, vain aatteet tuottavat pettymyksen ,koska hänellä ei ole varaa maailman hienoimpiin vaatteisiin, joten vaatteet ovat vähän räsyisiä.
Vaatteina yleensä käyttää t-paitoja ja jotain farkuntapaisia hosuja. monesti vaatteet ovat räsyiset ja muutenkin huonokuntoiset mutta minkäs teet kun ei ole parempaakaan varaa. Ei juurikaan käytä mitään kummallisia vaatetusta, vaan ihan tavallisia vaatteita ja kaulassakin voi joskus näkyä pari kaulakorua. Lisää vaatetuksesta ropessa !

Sutena ollessaan on rotevankokoinen ja hyvin isokin myös, että pelottava. Hänen silmänsä ovat saman väriset mitä ihmismuodossa, eli tummanihreät ja hänen turkkinsa on tummanruskea, melkeinpä se näyttää mustalta. Todella vihastuessaan tuntuu että tuo kasvaisi kokoa ainakin hän tulee pelottavammaksi.

Roolaaja: Rukitazuka

-----------------

Nimi: Koji Byrodoks
Ikä: 18-vuotias ulkoisesti ja oikea ikä on jotain 20 vuotta
Skp: Mies
Kuningaskunta ja asuinkaupunki: Fenertica, Endoria
Asema / Työ: Toimii oppipoikana suutarin liikkeessä, yleensä saa vain putsata kenkiä ja siivota paikkoja.
Kyvyt: Omistaa yhden siiven vain, joten hänen ei edes kannata herätellä toiveita suurista voimista. Eli ei omaa juurikaan mitään voimia.

Luonne:
Peter is young
He tries to talk but no one listens to him
Everybody’s busy living and dying
Not thinking bout what they’re doing

Hiljainen ja ujo poika, joka ei uskalla sanoa mihinkään vastaan. Hän vain tekee kaiken mitä käsketäänkin. Suloinen poika hän on ja hyvä luotto ystävä, mutta hän ei vain enään omista omaa tahtoa ja etkä koskaan kuule hänen sanovan ‘ haluaisin tehdä näin… ‘ tai ‘ olen sitä mieltä.. ‘. Hän vain menee muiden mukaan eikä tuo omia mielipiteitä esille. Pojalle kaikki on tärkeämpää kuin hän itse, kaikki muut ovat etusijalla hän on siellä viimeisellä sijalla jos edes pääsee millekkään sijalle. Koko luonne johtuu menneisyydestä ja hänen yhdestä siivestä, hänelle ollaan ilkeitä ja pidetään miestä kuin jonain roskana. Hän on oppinut sen ettei kannata kenellekään ryppyillä, parempi vain että pidät suusi supussa ja nyökyttelet. Hän vaikuttaa kaikin puolin yksinkertaiselta enkeliltä, jolla ei ole mitään omaa tahtoa. Hän on kuin nukke, jota ohjaavat näkymättömät narut taikka jokin robotti, jolla ei ole tunteita tai mitään. Niin, hän on aika tunteeton tai hän ei ainakaan itke melkein koskaan, hän kyllästyi itkemiseen. Naurunpoikastakaan ei kasvoilta löydy enään, sekin lähti kurin mukana. Ainoa minkä kasvoilta saattaa nähdä on avuton ja pelokas ilme, ehkä myös hätääntynyt taikka ahdistunut. Yleensä noita tunteita kasvoilla on, mutta yleensä hän vain tuijottaa jalkojaan ilmeettömänä. Oikeastaan hän elää koko ajan pelossa, hän pelkää että joku lyö tai että hän mokaa jotenkin. Koji tekee kaikki työt varovasti ja mahdollisimman huomaamattomasti, niin ettei saisi toruja tai mitään töistään.
Entäpä minkälainen Koji oli ennen tätä ? Noh, siitä on monia vuosia, joskus 3-vuotiaana Koji oli oma itsensä ja silloin hän oli iloinen että rohkea pikkupoika, joka juoksi muiden kylän lasten kanssa pihalla. Sitten alkoikin kova kuri ja muut lapset älysivät, että Kojilla oli vain yksi siipi ja tuo oli aliarvoinen eli häntä piti mulkoilla ja eikä tuollaisten kanssa saanut leikkiä. Eli syvällä, syvällä, syvällä, syvällä, syvällä sisimmässä Kojia odottaa se iloinen persoona, joka odottaa vapauttajaansa, mutta jotta sen persoonan saa esille niin se vaatii paljon aikaa ja rakkautta, tosirakkautta. Kuka tietää, jos Koji törmää joku päivä henkilöön, joka muuttaa pojan elämän täysin ja antaa tuon iloisen persoonan tulla esille.
Sitä päivää odotellessa, rope saa näyttää Kojin luonteen paremmin !

Menneisyys:
When Peter is nine,
His teacher tells him that this planet is dying
That someone needs to put an end to it all
And so when Peter comes home
He tells his mom

I’m going out in the world to save our planet
And I ain’t comin back until she’s saved
I’ll walk my way to see the King and parliament
If they don’t help I’ll do it by myself

Pikku Koji oli vahinkolapsi ja hän syntyi Fenertica saarelle, siivekkäiden kylään nimeltään Endoria. Hänen isänsä oli kaksisiipinen mies, joka oli rakastuntu salaa toiseenkin naiseen kuin häneen vaimoonsa. Mies liehitteli tuon salaperäisen naisen itselleen ja lopulta tapahtui vahinko, että nainen tulikin raskaaksi. Naisella oli ollut myös kaksi kaunista ja siroa siipeä, mutta jostain kumman syystä Koji syntyi yksisiipiseksi. Se oli suuri häpeä kummallekin vanhemmista eikä mies halunnut että nainen kertoisi mitään kellekkään ja eikä nainen tykännyt lapsista, joten koji päätettiin hylätä. Niinpä se hylättiin vuorille, josta hänet löysi eräs ihmisnainen. Ihmisnaisen nimi oli Emily, hän oli hyväsydäminen eikä tahtonut mitään pahaa pikkuiselle ja sitä paitsi hän oli aina toivonut lasta itselleen. Nyt hän oli saanut sen ja hän piti sitä Jumalan lahjana. Hänellä oli kyllä mieskin, nimeltään Marcus ja eipä Marcuskaan pannut pahakseen että tuli outo lapsi perheeseen. Ikävä kyllä siipi hieman vaivasi vanhempia, mutta he päättivät kasvattaa lapsen silti, koska eivät he halunneet hylätä lasta. He kasvattivat siis Kojin ja antoivat tuon leikkiä pihalla muiden ihmislasten kanssa, mutta siiven eh käskivät pitää piilossa eikä siitä saanut kertoa kellekkään. Onneksi siipi ei kasvanut juurikaan vaan jäi hyvin pieneksi, niin se oli helppo pitää se paidan sisällä piilossa. Hyvin salaisuus pysyikin piilossa, kunnes pojalla tuli 15 vuotta täyteen ja hänellä oli yksi tosi hyvä ystävä, joka oli nimeltään Carolin, jolle Koji oli kertonut kaiken paitsi siiven olemassaolon. Koji päätti kertoa ystävälleen siivestä niin ettei heidän välillä olisi mitään salaisuuksia. Kuitenkaan Carolin ei ilahtunut tiedosta vaan järkyttyi ja meni jo kaikille kertomaan asiaa, vaikka Koji kuinka estelikin. Kojin vanhemmat lähettivät pojan hätäisesti matkoihin ja sanoivat että poika kyllä löytäisi erään kylän, jossa olisi samanlaisia kuin hän. Koji oli hämmentynyt, mutta hän lähti pakomatkalle ja päätyikin kotikyläänsä Endoriaan. Kylä oli täynnä kaunis Sipisiä ihmisiä ja Koji ihasteli kylää ympärillään unohtaen siipensä viitan alle piiloon, jonka takia hän sai katseita. Lopulta eräs mies tuli puhuttelemaan Kojia ja tiedustelemaan missä tuon siipi olisi, kun Koji näytti siipensä hän sai makeat naurut mieheltä ja niin myös muilta ympärillä olevilta. Koji otti asian eka aika kevyesti, mutta kun hän alkoi asettua paikoilleen hänen iloisuus ja tarmokkuus laski roimasti, kun hän sai joka päivä haukkuja ja kiusaamisia niskaansa, vain pienen vaivaisen siipensä takia. Hänen oli opeteltava elämään ja hän hitaasti veti kuoren oikean luonteensa päälle, niin että hänestä tuli hiljainen poika, vaikka ennen nehän oli ollut iloinen ja täynnä elämän iloa, nykyään hän istuu surkeana suutarin puodissa hommissa. Koji löysi töitä siis suutarilta, joka on aika ankara oppipojalleen eikä päästä tuota helpolla minnekään. Pojan selkä on täynnä arpia, jotka ovat tulleet siitä että suutari kurittaa poikaa aina kun hän tekee virheen, joten Kojin elämä ei ole ruusuilla tanssimista vaan aika surkeaa. Hän toivoo että voisi palata ihmiskylään, mutta hänet varmaan möyhennettäisiin siellä.

Muuta:
- Ääni kuulostaisi tältä
- On kasvissyöjä, joten liha ei pojalle maistu
- monet sekoittavat hänet ihmiseksi pienen siiven takia
- Pojan lempipuuhaa on samoilla metsässä ja kiikaroida eri lintuja, hän monesti piirteleekin niitä piirrustusvihkoonsa ja muutenkin on ahkera piirtäjä

Kuva:
-- Tulee jos on tullakseen --
Kuvaus:
Vaaleahiuksinen poika katsoo sinua varovaisesti vaaleansinisillä silmillään. Hänellä on pituutta vain 160cm ja hän saa aina katsoa muita miehiä ylemmäksi, monesti he naureskelevatkin miehelle. Mies on aika heiveröinen, eli ei paina kovin paljoa ja muutenkin luut. Hänellä ei ole kovin paljoa lihaksia siis, eli voimakkuutta hänestä ei löydy. Miehen kasvot ovat söpön pyöreät ja hänen ihonsa on pehmeä. Vaaleansinisten silmien katse on ystävällinen ja ohuilla huulilla pilkahtaa pienoinen hymy. Hänen hiuksensa ovat tuuheat ja muistuttavat hieman Justin Bieber kampausta. Hän on oikeastaan oikein suloinen poika, eikä tunnut olevan aikuistunut sitten pikku pojasta yhtään, mutta se tekeekin hänestä suloisen syötävän. Pienoinen siipikin erottuu selästä. Siiven pituus on vain 20cm ja se on erittäin heiveröinen, eikä mikään upea. Se näyttää aika kynityltä ja raukalta. Siiven väritys on puhtaanvalkoinen, mutta sillä Poika ei pysty lentämään, se vain kerää naurut hänen niskaansa.

Koji pukeutuu aika vaatimattomasti, hän laittaa jotkut housut ja t-paidan päälleen. Siinä se sitten oli, toki jotkut kuluneet kengätkin hänen jalassaan on, mutta ei hänellä ole oikein varmaa muuhunkaan. Hän säilöö kuitenkin samettista tummanpunaista viittaa mukanaan, koska joku päivä hän vielä karkaa ihmiskylään ja alkaa asustella siellä. Mutta mitenkään näyttäviin vaatteisiin poika ei pukeudu ja hänen vaatteiden väri maailma on aika tummansävyisää. Vaatteissa on usein reikiä taikka repeämiä, eli mitkään eivät ole uusi vaan kaikki ovat käytettyjä ja kuluneita.

Roolaaja: Rukitazuka
_________________
I sit and talk to God... And he just laughs at my plans.

Guess-* · Susi Liittynyt: 10 Tou 2011 Viestejä: 2665

Katsotaan liitynkö. Jos saan hahmoon inspiksen niin luultavasti joo, mutta sitten ajatus töppää tuohon, että kuva pitää tehdä itse, koska en ole ollenkaan hyvä piirtämään. Ja pelkkä kuvailu ei riitä, kun en kovin tarkasti ole hyvä selittämään, mutta katsotaan nyt.
_________________
We stand on the Edge.

Easis · Kettu Liittynyt: 21 Tou 2011 Viestejä: 145

Ruki, sinä nopsakka ihminen. :D Kiitus kannustuksesta tämän ropen kanssa, ja tervetuloo mukaan! :3
Guess, toivottavasti päätät kuitenkin liittyä. (: Ainahan voit kysellä, tahtoisiko juku piirtää hahmosi. Ajattele asiaa mielikuvituksenkäytön kannalta- ei tarvitse etsiskellä sopivaa kuvaa, vaan voit tehdä hahmosi ulkonäöstäkin aivan mieleisesi. :>

Tiedän, info on todella pitkä (alkuvaroitus x) ) mutta toivottavasti jaksatte silti sitä silmäillä! =3

/ Omat hahmoni ilmestyvät myöhemmin tähän viestiin.
-------

Nimi: Seyára Isamir Verceria
Lempinimi: Sey
Ikä: 17
Skp: Nainen
Pituus: 155cm
Asema / Työ: Hallitsijaparin tytär ihmiskylässä.

Luonne: Seyára Isamir Verceria, hallitsijaparin esikoinen, ei pidä nimestään, eikä liioin virkanimestäänkään. Monta kertaa hän saa olla lausumassa nimeään korostetusti ”Sejira”, takelteleville kaartilaisille tai virkamiehille, ja yhä uudestaan nuo saavat kavahtaa hänen paheksuvaa, kylmää hymähdystään. Kuten jo tästä olettaa saattaa, Seyára on voimakastahtoinen nuorinainen. Sen luonteenpiirteen mukana tullut tulisuus ei kuitenkaan ole synnynnäinen, itsekeskeinen ominaisuus. Velvollisuudet ovat vain repineet hänet lapsuusajan huolettomuudesta nopeasti jaloilleen, ja pakottaneet ajattelemaan tarkemmin sitä kurjuutta, missä ihmiset todellisuudessa elävät. Hän kapinoi tiukasti vastaan sitä ajatusta, että ihmiskansan kohtalona olisi maailman tappiin asti kyräillä Rauniometsien luotaantyöntävässä jylhyydessä, pienessä kylässään suurempien valtojen vuosisatoja kestäneen katkeruuden alla. Hän on usein poikkiteloin vanhempiensa päätäntävallankin rattaissa: nuo korostavat juuri sitä hiljaiselon merkitystä, ja painottavat hänelle aina vakaasti, ettei kenelläkään heistä ole asiaa Enkelten yhteiskuntaan, eikä kukaan rajan toiselta puolelta saisi tulla heidän asuinseuduilleen. Ne näkymättömät rajat Fenertican lounaismetsän ja muun maailman välillä ovat olleet, ja tulisivat olemaan visusti kiinni. Ja sekös on asia, mikä saa nuoren valtiattarenalun kihisemään itsekseen.

Seyára on päättäväinen, tarkkasilmäinen ja jopa hieman tyhmänrohkea tavoitellessaan itselleen ja läheisilleen tärkeitä asioita ja arvoja. Kiivastuessaan hän on usein jo menossa, ennen kuin on päättänyt päämääräänsä, tai sanonut jotain miettimättä puheidensa seurauksia. Ärtyisänä tämä nainen ei pidättele terävää kieltään tai murhanhimoista katsettaan, mutta väkivaltaisuuksiin asti ei vielä kukaan ole saanut Seyáraa yllytettyä. Rauhallisemmissa tilanteissa hän on kylmänrauhallinen, eikä monikaan ole nähnyt hänen hymyilevän. Diplomaattisuuksien taakka painaa paljon nuorilla hartioilla, varsinkin silloin kun kansana on sukupuuton partaalta noussut kansakunta, joka pelkää henkensä edestä olemassaolonsa paljastumista. Siksi Seyára pakenee aina tilaisuuden tullen velvollisuuksiaan, jotka yrittävät liikutella häntä perinteiden mukaan kuin sätkynukkea. Hän karkailee silloin tällöin ratsunsa kanssa metsikköön tai läheisille vuorille, miettimään ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Hänen nuoressa mielessään kytevät suuret suunnitelmat, jotka kyntävät rauhan ja tasa-arvon tietä. Hän on siis määräilevä ja arvonsa tunteva persoona, mutta aidosti kiinnostunut ympärillä pyörivästä maailmasta. Kova maailma ja hänen koko elämänsä ajan ilmassa väijynyt alistuneisuuden tunne on ajanut Seyáran rakentamaan ympärilleen suojamuurin niitä vastaan, jotka yrittävät lannistaa häntä hänen valitsemallaan tiellä. Mutta todellisuudessa sen kovan ulkokuoren suojissa piilottelee herkkä sydän, joka ei uskalla rakastaa siinä pelossa, että se maailma, joka häntä on sortanut syntymänsä vuoksi, särkisi myös ne kauniit unelmat jotka kukkivat vain hänen sisällään.

Menneisyys: Seyára syntyi syksyllä, lämpimän sävyiseksi kuihtuneeseen maailmaan, joka odotti pakkasten ja lumimyrskyjen saapumista. Se päivä määräsi hänen kohtalonsa: hän oli syntynyt Siivettömäksi, ihmiseksi, kansansa hallitsijaparin ensimmäiseksi ja ainoaksi jälkeläiseksi. Ja kasvaessaan hän sai asemansa mukaisen koulutuksen. Hän opiskeli vuosia vanhan kotiopettajansa avustuksella kansansa historiaa ja muita oppiaineita, varttuen aikakauteensa verraten sivistyneeksi naiseksi. Ja jokaisena elinpäivänään Seyáralle taottiin päähän erityisesti yhtä tiettyä asiaa: Enkeli olisi vihollinen, maailma hänen asuinmetsänsä rajojen ulkopuolella olisi vihollinen, viholliseksi sai hyvällä omallatunnolla luetella jokaisen, joka ei olisi heidän kansaansa, ja vihollista tuli pelätä. Mutta jostain syystä hän ei pelännyt tuota kummallista siivekästä kansaa, josta ihmiset olivat historiakirjojen mukaan polveutuneet. Ei, jollakin tapaa hän näki noissakin inhimillisyyttä, mutta samalla vihasi noita suunnattomasti. Vihasi niitä, joita hän ei koskaan ollut kohdannut, mutta jotka silti määräsivät häntä ja hänen periytyvää kansaansa piilottelemaan maailman synkissä helmoissa. Niiden vuosien aikana hänelle kehittyi suoranaiseksi pakkomielteeksi tavoite tehdä asialle jotakin. Hänen päättäväisyyttään pidättelevät kuitenkin arvovaltansa mukanaan tuomat velvollisuudet ja suojelevaiset vanhemmat... sekä hänen synnynnäinen ”sairautensa”. Seyáralla on aina ollut heikko sydän, mikä ei soisi hänen rehkivän liikoja. Myös suuret järkytys- tai säikähdystilanteet voivat saada kohtauksen aikaan. Hän on kuullut Enkelkansan ”parantajista”, muttei uskalla, eikä kykene katkeruutensa yli edes toivomaan itselleen pelastusta sen kansan suunnalta. Mutta ehkä hänen sairautensa onkin yksi suuri osatekijä siinä, miksi Seyára on niin kiivas ja päättäväinen ”maailmanpelastaja-persoona”. Hän tahtoo saavuttaa päämääränsä, tai ainakin yrittää sen tavoittelua kaikin voimin, ennen kuin aika päästäisi hänestä irti.

Muuta: Seyáran yksi tärkeimmistä kumppaneista ja sieluntovereista on hänen oma ratsunsa, joka on lajiltaan Vuorikiipijä. Laji on suurikokoinen, vuoristo-olosuhteisiin tottunut lintu. Sillä on vahvat, pitkät ja teräväkyntiset jalat jotka soveltuvat vaikuttaviin harppauksiin ja saaliseläinten kaatamiseen. Terävä nokka ja ”hakapintainen” kieli ovat myös tyypillisiä suurriistansyöjän piirteitä. Pyrstön pidemmät sulat tuovat tasapainoa vaikeakulkuisilla jyrkänteillä. Suojakuviointi on myös oivallinen: ruskea-valkoinen sulkapeite on vuoristossa kelvollinen, ja ainoa poikkeus tästä värijärjestelmästä on silmänympäristön oranssinvivahteet. Vaikka lintu nukkuisi, muut petoeläimet eivät useinkaan rohkaistu hyökkäämään itse linnun, tai sen kaataman saaliin kimppuun näpistysaikeissa: sävy luo illuusion siitä, että linnun silmät olisivat jatkuvasti auki. Laji tavataan lähes aina laumassa. Se on myös kehittyneempi lintu kuin Ensimmäisen ajanlaskun sulallinen: laji ymmärtää puhetta, vaikkei osaakaan itse tuottaa sitä.

Seyára kasvatti Vuorikiipijänsä munasta asti. Hän oli löytänyt sen vuorenjuuresta: muna oli luultavimmin vierinyt pois korkeammalla olevasta pesästä. Se olisi tuskin koskaan kuoriutunut ilman jonkinlaista suojaa. Kuoriuduttuaan lintu sai nimekseen Yaggaris, omistajansa kutsumana Yaku. Nyt lintu on kolmevuotias, eli melko nuori. Se on vasta ¾ siitä koosta, minkä kokoiseksi lintu tulee kasvamaan saavutettuaan aikuismittansa. Säkäkorkeus tällä hetkellä on 1,6m, siipien kärkiväli miltei 6m ja huippunopeus ”laukassa” 70km/h. Kokonaisuudessaan lajissa on jonkinlaista albiinoverta, sillä nokka ja kynnet ovat pigmentittömät, ja silmät poikkeuksetta verenpunaiset. Niskassa oleva töyhtö on myös suuri tunnetilan tulkitsija, kun se joko on painautuneena vihaisesti niskanmyötäiseksi, tai törröttää hyväntahtoisesti pystyssä. Vuorikiipijät osaavat myös lentää, mutta Seyára ei ole vielä saanut Yakua nousemaan ilmaan samaan aikaan, kun hän on sen selässä. Siksi hän yrittää harjoittaa lintua päivittäin, koska sillä tulisi olemaan suuri osa hänen suunnitelmissaan. Hän tarvitsee lintua ”omiksi siivikseen”.

Hallitsijaparin tyttären oikeudella Seyáralle on ”suotu tärkeä oikeus”: hänen kintereillään juoksee aina henkivartija, ihmissusinuorukainen – mikä ärsyttää tulisieluista naista suunnattomasti. Hän on kertonut ties kuinka monta kertaa vanhemmilleen pärjäävänsä ilman vartijaa: hänhän on jo miltei toistakymmentä! Mutta heikon sydämensä ja jääräpäisyytensä vuoksi hänen vanhempansa ovat katsoneet parhaaksi, että vartija pitää heidän tytärtään silmällä. Ja nuorukainen hoitaa tehtävänsä moitteitta, yrittäessään seurata kaitsettavaansa minne tuo ikinä meneekin. Ja Seyáran täytyy myöntää: kylmäkasvoisesta susikansan pojasta on Yakun rinnalla muodostunut hänen tärkein ystävänsä ja tukensa, vaikkei hän näytäkään tuolle kiintymystään muuta kuin turhan piikittelevillä sanoillaan ja puhuttelevilla katsahduksillaan.

.:ÄÄNINÄYTE:. (tulee)

Kuva: Seyára ja Yaku
Kuvaus: Ensimmäinen asia mikä Seyáraan vilkaistessa osuu silmiin, ovat ehkä tuon huolitellut vaatteet. Nainen on myös melko lyhyeksi lueteltava, mutta siroudessaan varsin keijumaisen ulkomuodon omaava. Enimmät vaatekerrat kuitenkin piilottavat hänen olemuksensa ja antavat hieman ”lihaa luiden ympärille”. Pituutta löytyy 155cm, ja on siis ikäisiään usein lyhyempi. Hänellä on smaragdinvihreät, katseita keräävät silmät, joissa pilkahtelee jatkuvasti lujatahtoisuus ja kesyttämättömyys. Hänen hiuksensa ovat vaaleat ja silkkiset, yltävät suorina suurin piirtein alaselkään asti. Naisella on kapeat, siropiirteiset ja vakavat kasvot. Jalat ovat muuhun ruumiiseen verraten melko pitkät, mutteivät kuitenkaan suhteettomat.

Hänen tatuointinsa on yläselässä, lapaluiden ja niskan välillä. Siihen on kuvattu nupustaan auennut, sini-musta ruusu. Kaikissa muodollisissa tilaisuuksissa hän joutuu paljastamaan sen käyttämällä paljasselkäisiä vaatteita ja nostamalla hiuksensa ylös. Vaatteidensa väreinä hän suosii pääosin punaista ja valkoista, mutta syvyyttä tuova musta ja yksityiskohtainen kullan vivahde ovat myös aina mahdollisuuden tullen mukana. Vyöt, soljet ja remmit ovat myös suosiossa, mutta usein hän joutuu unohtamaan ne ja pynttäytymään kansanperijälle tyypillisiin mekkoihin, silkkeihin ja pitseihin. Vaan heti kun hän saa omaa vapaa-aikaansa, ylimääräiset kangaskerrat vaihtuvat paljon mukavammalta tuntuviin tunikoihin, hän laskee hiuksensa vapaiksi ja karkaa metsäretkilleen kuin kuriton lapsi – nuori vartija perässään.

Roolaaja: Easis

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆

Nimi: Edel
Ikä: Elänyt 72 vuotta, ruumis parikymppisen tasolla.
Skp: Mies
Pituus: 190cm
Kuningaskunta ja asuinkaupunki: Seymir, Glonin Sydän
Asema / Työ: Arvonimeltään ”oppinut”. Hän toimii Seymirin hovin kirjastonhoitajana, ja palvelee kuningasperhettä neuvonantajana.

Kyvyt: Edel on kuusisiipinen, ja suorittanut jo mahdollisuuksiensa veroiset kiroajan opinnot. Hän taitaa kirouksen ja negatiivisen energian hallinnan. Hän on erityisen taidokas välittämään ja hakemaan tietoa ja aistimuksia kanssaeläjiensä psyykkeestä, ja pystyy mielensä voimalla havittelemaan tietoa kaikesta elollisesta. Tällaisen mahtavan tiedonkeräyskykynsä ansiosta hän onkin yksi hovin taitavimmista oppineista, joka osaa perustella kantansa aina niin taitavasti, ettei kovinkaan moni uskalla lähteä kyseenalaistamaan hänen tietoisuuttaan, saatikka lähteä väittelemään hänen kanssaan.
Edel hallitsee myös parantajantaitoja, vaikkei se ylläkään yhtä suurille tasoille kuin hänen sisäinen mielenhallintansa ja tunteenkäsittelytaitonsa.

Luonne: Miehen nykyinen luonne pohjautuu lähes tyystin hänen pitkään hovikoulutukseensa. Hän on elänyt koko elämänsä kunnioituksen, suurien arvonimien ja etikettien keskellä. Ei siis ihme, että Edel itsekin on julkisivultaan ryhdikäs ja kunnioitusta herättävä persoona, joka palvelee kuningastaan, kuningatartaan ja esikoisprinsessaa niin työnsä kuin omanarvontuntonsa vuoksi. Hän pitää arvossa kolmea luonteenpiirrettä: arvokkuutta, tietämystä, sekä itsekuria. Edel hillitsee itsensä tiukimmissakin tilanteissa, ja vetää kylmäkasvoisuutensa ja nokkeluutensa turvin yleensä pisimmän korren. Hän viihtyy mielenkiintoisissa keskusteluissa aina kun hänellä ei ole virkatehtäviä, ja kekseliäisyytensä nojalla mies mielletään usein käveleväksi tietosanakirjaksi.

Mutta tämä oli vasta kultakutrimme arkisin olemus. Rauhallisemmissa tilanteissa ja hovin ulkopuolella oppinut osaa ottaa rennostikin, ja nauttii varsin tyytyväisenä alempiarvoisten kunnioitusta. Hän rentoutuu joko kirjojensa ääressä suuressa hovin keskuskirjastossa, tai tyypillisen miehekkäästi pääkaupungin hyvämaineisissa kestitysravintoloissa siemailemassa hillitysti Fenerticalta tuotuja ”Etelän viinejä”. Vaikka Edel ei sitä ulospäin paljastakaan, hänellä on hyvin kesyttämätön sielu. Hän pakenee fyysisen maailman arkisia kuormituksia mielikuvitukseensa ja kirjoihinsa, mikä toisaalta tekee hänestä moniulotteisen persoonan. Hän ei ole siis niin ”kaavoihin kangistunut jurottaja”, miltä saattaa vaikuttaa, vaan myös halukas kokemaan uusia tunteita ja elämyksiä, jos saisi siihen vain mahdollisuuden nykyisessä rutiinien tahdittamassa työssään.

Menneisyys: Edelin lapsuudenkoti on Seymirin länsiosassa, Fernoferin autiomaan tuolla puolen. Hän tottui elämään läntisessä, pienessä merenrantakylässä jossa pukeuduttiin värikkäisiin aavikon vaatteisiin, ja naiset suojasivat kasvonsa hunnuilla. Lännessä kukki ainainen kesä, kun lähettyvillä olevan autiomaan raja kuumensi kalantuoksuisen satamailman, ja Maailmankyyneleeltä puhaltavat merituulet pitivät rantaseudun ikirehevänä. Hän syntyi nelisiipisille vanhemmille, joten nuo pitivät poikansa monisiipisyyttä Hokkan suurena lahjana. Jo tämän ”lahjansa” vuoksi Edelille alettiin tuputtaa jo nuorena oppipojan paikkaa Glonin Sydämen hovissa. Hänen vanhempansa olivat kuitenkin kiireisiä töissään, ja tarvitsivat hänen nuoria käsiään avuksi arjen askareisiin. Siksi Edel ei päässyt oppilaaksi viisivuotiaana, kuten olisi ollut tapana, vaan joutui odottamaan vuosia ennen kuin kasvoi tarpeeksi vanhaksi lähteä ylittämään autiomaata omin nokkinensa. Hän lähti matkaan kaksitoistakesäisenä, ja aloitti opintonsa samana vuonna Glonin Sydämessä. Koska hänellä ei ollut sukulaisia tai muita asuinpaikkamahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla, nuorukainen sai jäädä asumaan hoviin.

Edel varttui ja suoritti kiroajanopintonsa loppuun ollessaan 21-vuotias. Siihen mennessä hän oli jo huomannut omat vahvuutensa, ja alkoi niiden turvin uurtaa uraansa nopeasti. 26-vuotiaana mies oli jo kuningasperheen täysvaltainen neuvonantaja, ja on toiminut siinä virassa tähän päivään asti. Hänen elämässään ei ole siis tapahtunut hätkähdyttäviä muutoksia – lukuun ottamatta Lukkoa (lue ”Muuta” kohdasta) joka toisaalta pönkitti hänen arvovaltaansa, mutta soi hänelle samalla elinikäisen vastuun, jonka vuoksi hän joutuu kahlitsemaan kaikki muut tunteensa, paitsi läpipääsemättömän rauhallisuuden.

Muuta: Edelin ollessa kolmekymppinen, Seymirin pääkaupunkiin tunkeutui muinainen aavikkoseudun peto. Se herätti pelkällä ulkomuodollaan puolustusvalmiutta ja kauhua kaikkialla kaupunkia, ja aiheutti valtaisia tuhoja riivittyään tiensä pääporttien läpi keskuskaupunkiin. Edel lähetettiin viiden muun kiroajan ja kahden manaajan kanssa taltuttamaan tuota väkivahvaa olentoa, ja aluksi manaajat iskivätkin sen kimppuun perinteikkäin mielenhallintakeinoin. Edel tutki pedon mieltä etäämmältä, kauhistuneena lopputulokseensa: hän ei tuntenut olennon omaa psyykettä. Sen tyhjässä mielessä sykähtelivät vain tismalleen samat tunteet, kuin vähän matkan päässä itkevällä, pelokkaalla pikkutytöllä, ja olentoa vastaan käyvällä puolustusvalmiilla manaajalla. Tämä myös aiheutti sen, ettei kukaan mielenhallitsijoista päässyt käsittelemään olennon mieltä: sitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Edel tunsi aavikon kansan tarut ja mytologiat, ja niihin kuului myös selvästi muinainen olento, Lukija. Ja hänen kuulemansa tarinat tuosta ”luupanssarisesta hirviöstä, joka eli kanssaeläjiensä sielunenergialla ja tunteilla”, ei voinut istua mihinkään muuhun olentoon paremmin. Ja pelkkien tarinoiden pohjalta Edel päätteli, mitä tuli tehdä.

Hän ehti vain henkäistä syvään, raivatessaan tiensä kuhisevan Enkeljoukon läpi ja hätistäen kauemmas hämmentyneitä kiroajia ja manaajia. Nuo väistyivät hänen tieltään mykistyneinä nuorukaisen kylmäviileydestä ja huokuvasta rauhallisuudesta, kun tuo kääntyi kiljuvan, punasilmäisen pedon puoleen levollisena kuin peilityyni järvi. Olento puski päänsä hänen lähelleen, avasi sapelihampaisen kitansa ja tutki hänen ruumistaan monihaaraisella kielellään. Edel joutui kamppailemaan pitääkseen pelon väreet poissa mielestään. Hän piti silmänsä suljettuina, ja hengitti hitaasti ja rauhallisesti veren kirvoittamaa ilmaa. Ja hitaasti pedon silmien väri häipyi purppuran kautta kirkkaaseen sineen, rauhallisuudentunteeseen, jota se imi nuorukaisen kautta valtaisaan kehoonsa. Ympäriltä kuului helpottuneita huokauksia.

Se oli päivä, jolloin hän ei ollut tajunnutkaan harteilleen nostamaansa vastuuta. Lukijaa ei saatu lähtemään kaupungista millään ilveellä: jostakin syystä se palasi aina takaisin pääkaupungin vilinään, sillä se janosi tunne-energiaa, jonka voimin se eli. Ja loppujen lopuksi olento jätettiin Edelin vastuulle – ainoan, joka osasi olla rauhallinen missä tilanteessa tahansa, ja pitäisi samalla pedon tyynenä. ”Lukija kirjastonhoitajalle”, toiset olivat lohkaisseet ironisesti, ja Edel oli hymähtäen hyväksynyt kohtalonsa.

Lukija on siis vanha aavikkoseudun laji. Se vaikuttaa ”luurankomaiselta” pedolta, vaikka todellisuudessa olento omistaa vain omaperäisen, pelottavan panssarin joka kestää minkälaista ilmastoa tahansa. Sitä on lähes mahdotonta vahingoittaa fyysisesti, sillä pedon ulkokuoressa ei ole mitään mihin viiltää haavaumaa. Sillä ei ole edes silmäluomia, vaan sen neljää silmääkin peittää lasimainen, kova pinta. Ainut heikko kohta onkin ehkä Lukijan kovan kuoren nivelkohdissa.

Entä mistä olento on saanut nimensä? Peto elää toisen olentojen sielunenergialla, jonka ohessa se myös imee kyseisen elollisen tunteet itseensä ja käyttäytyy sen mukaan. Kieli toimii herkkänä tuntopäänä, joka tunnustelee ja ”maistelee” lähellä olevien elollisten auroja. Viha, pelko, katkeruus ja muut negatiiviset tunteet muuttavat sen silmät punaisiksi, kun taas rauhallisuus, hilpeys ja kiintymys kristallinsinisiksi. Mustat silmät merkitsevät Lukijan unenomaista tilaa, ja ajavat ummistettujen luomien asemaa. Tämän ”tunnelukunsa” vuoksi Lukija onkin yleensä paljon tuhoa tuottava ilmestys. Lähes aina sen kohtaavat tuntevat pelkoa terävähampaisesta, elävältä kuolleelta näyttävästä ulkomuodosta – ja kun Lukija tuntee pelon, se mieluummin hyökkää kuin pakenee. Toisaalta pelottava ulkomuoto on olennon elinehto – riistaeläimetkin pelkäävät sitä, minkä turvin Lukija osaa hyökätä: ja saa konkreettista saalista syödäkseen.

Lukijan ruumiinrakenne on pitkänomainen, ja kokonaisuudessaan melko kömpelö: se ei osaa juurikaan lentää, eikä myöskään uida (jos joutuu veteen, kävelee mieluummin pohjaa pitkin), ja nopeat käännähtämiset eivät ole sen valtavan ruumiin alaa. Mutta Lukijan tapauksessa voima ja haavoittumattomuus korvaavat suurelta osin ketteryyden. Sillä on nelisarvinen ja -silmäinen pää, kuusi jalkaa ja neljä repalenahkaista siipeä. Sen ruumista peittävät piikit ja hammasmaiset sirpit. Olento ei tarvitse elääkseen mitään muuta kuin toisten sielunenergiaa: konkreettinen saaliskin on sille vain luontainen, muttei välttämätön tarve. Sitä ei voi tappaa polttamalla tulessa, sillä liekitkään eivät pure Lukijan luunkovaan kuoreen. Olentoa ei voi myöskään hukuttaa vedessä, sillä se ei tarvitse ilmaa hengittämiseen. Sillä ei ole sydäntä pumppaamassa happea ja varta eteenpäin, koska sielunenergiaa kuljettavat hermostot korvaavat moiset ”heikkoudet”. Jos yrität katkaista Lukijan kielen, se kasvaa muutamassa tunnissa takaisin kuin sisiliskon häntä – vain nopeammin, ja uuden haarauman kera. Ainut keino surmata Lukija on tappaa olennon senhetkinen energianlähde – joka useimmiten olet sinä itse.

Edel nimesi Lukijansa Lukoksi – koska ”se on jatkuvasti hänen tiellään”. Nykyään hän on kuitenkin tottunut elämään ikivanhan otuksensa kanssa, ja toisaalta myös jotenkin kiintynyt siihen. Se kuitenkin rajoittaa hänen tekemisiään, sillä hän ei saa kokea poikkeavia tunteita, ettei Lukijakin samalla ärsyyntyisi ja ryhtyisi tuhotöihin hänen ailahtelevuutensa vuoksi. Se aiheuttaisi varmasti suuria tuhoja, kuten nelisenkymmentä vuotta sitten. Tämä yksilö on kaksitoista metriä pitkä, mutta säkä vain metrin. Lukijalla kun tunnetusti on hyvin matalat jalat muuhun kokoonsa verraten. Nykyään Lukon voi löytää valtavasta kirjastosta, tai seurailemasta omistajaansa kivenkovat nivelet napsahdellen ja kalisten.

Kuva: Edel ja Lukko
Kuvaus: Edelin aristokraattinen olemus hallitsee hänen jokaista hillittyä elettään, ja yltää aina kaunopuheisuuteenkin asti. Hänen sulava askelluksensa on ryhdikäs, ja miehen pysähtyessä arvokkaan tai vähemmän arvokkaan kansalaisen eteen hän seisoo sirosti asennossa kuin sukeltaja, joka on aikeissa hypätä korkeimmalta kalliolta syvimpään mereen. Hänen pitkä vartensa on näin ollen hyvin sirorakenteinen ja ”tanssijamainen” – eihän oppinut ole lähes koskaan tehnyt mitään, mikä rasittaisi hänen fyysistä ruumistaan liiaksi. Siksi hänen liikkeensä ovat kevyet ja kissamaiset; kuin painovoimalla ei olisi hänen ruumiiseensa vaikutusvaltaa.

Edel omaa pitkän, oljenvaalean hiuskuontalon jonka hän mitä useimmiten punoo letille tai kahlitsee silkkinauhalla taakse. Tuskin mikään voisi häiritä neuvonantajaa enempää, kuin silmille pyrkivät suortuvat hänen lukiessaan! Miehellä ei kuitenkaan ole mitään aikomusta leikata pitkää tukkaansa, sillä hän pitää sitä eräänlaisena arvomerkkinään.
Silmät miehellä ovat kirkkaat ja räiskyvät kuin smaragdit, ja niiden katse on yleisilmeeltään tutkaileva ja pureva. Kirjaimellisesti luihin ja ytimiin asti pureutuva katse – joka tarkastelee myös keskustelukumppanin mieltä ja psyykettä raudanlujalla otteella – saa heikkohermoisemmat usein vääntelehtimään kiusaantuneina hiljaisten hetkien aikana, jolloin Edel tyytyy täysin kylmänrauhallisena vain pohtimaan toisen elämänarvoja ja miettimään itsekseen syntyjä syviä. Niiden jalokivisilmien takana sykähtelevää tajunnan virtaa ei usein pysty käsittämään kukaan muu kuin hän itse – lukuun ottamatta hänen suuria valtiastaan ja valtiatartaan, sekä kunnioitettua alkujumala Hokkaa – tietenkin. Hän siis kunnioittaa henkeen ja vereen ylempiarvoisiaan. Silti miehen pohdiskeleva asenne, joka ei jätä huomiotta pienintäkään ratkaisevaa yksityiskohtaa, säihkyy selvästi hänen arvoituksellisista silmistään. Ne silmät osaavat varmasti olla myös mitä lempeimmät ja täynnä rakkautta, jos hän joskus vielä saa ”alkujumalaltaan suostumuksen” (kuten Edel itse asian toteaa) rakastaa jotakuta koko mielellään, sydämellään ja ruumiillaan.
Siipiä tällä Enkelillä on kolme paria, tyypillinen määrä kiroajalle. Jokainen sulka on samansävyinen kuin hänen hiuksensa, ja ne loistavat auringonvalossa kuin kultaiset kehrät. Alin siipipari on jostakin syystä lähes kaksi kertaa pienempi kuin edeltäjänsä, mutta Edeliä se ei haittaa laisinkaan: yksi pienempi pari sinne tai tänne, siivet todistavat silti hänen verensä vahvuuden eikä ainoallakaan ole siihen nokan koputtamista.

Miehen iho on lähes yhtä kalpea kuin keskipäivän kulossa säihkyvät hankiaiset, vaikka hän suojaakin sen usein tummilla vaatekerroilla ja viitoilla – asukokonaisuuksien tummuus toimii säpsähdyttävänä vastakohtana hänen muun ruumiinsa värittömyydelle. Toisaalta se myös suojaa hänen kehoaan auringonpaisteelta aina kun hän kuljeskelee hovin ulkopuolella, ja hänen kalpeutensa on varsin ymmärrettävää, jos sattuu tiedostamaan että Edel on tähän asti viettänyt suurimman osan elämästään sisätiloissa – lukuun ottamatta tietenkin lapsuuttaan. Lapsena nuorukaisella oli länsimantereen tapaan aavikon satamakansan mukainen kauniisti ruskettunut iho, mutta elinympäristö muokkaa eläjänsä kaltaisekseen. Edelillä on tavanomaisen, mustan puvustuksensa lisäksi useita koruja, joihin hän sonnustautuu tuodakseen entistä vakuuttavammin julki arvonsa ja asemansa. Yksi näistä koruista on Seymirin rubiinisormus, jonka hän on saanut neuvonantajan asemansa vuoksi itse kuningattarelta. Toiselta nimeltään tämä moraalisesti miehelle kallisarvoinen sormus kantaa jopa nimeä ”Valtionsormus”.

Miehen säpsähdyttävää vaaleutta rikkoo vain yksi arpi, jonka Lukko aiheutti monia vuosia sitten. Se tosin johtui hänen omasta äkkipikaisuudestaan: mies oli silloin vielä suhteellisen kokematon tunteidenhillitsijä, ja pieni vikatikki tavanomaisesta rauhallisuudesta hänen kimmastuessaan eräälle ärsyttävälle kaartilaisnousukkaalle, oli miltei koitunut hänelle kohtaloksi. Hänen selkänsä takana tavanomaisesti jököttänyt Lukija oli reagoinut hänen tunteisiinsa kiivaana, ja hyökännyt lähimpänä olevaa kohti ärtymyksestä kiljuen: ja sattumoisin pedon kynsien ja hampaiden tiellä sattui olemaan juuri Edel. Silloin hän oli pelännyt tosissaan, mikä oli yllyttänyt sielutonta petoa entisestään repimään ja raastamaan hänen ruumistaan. Pahoin runneltuna hän vaipui lopulta tajuttomaan tilaan, mikä rauhoitti hetkessä valtiaansa verta sylkevän pedon. Se samainen mies, jonka vuoksi Edel oli ärtynyt, pystyi kuitenkin viimein riuhtomaan miehen pois rauhoittuneen olennon luota ja viemään sairashuoneelle. Manaajat pitivät huolta hänen sielustaan, samalla kun parantajat elvyttivät hänen ruumiinsa ja alkoivat parantaa lukuisia arpia. Nuo paransivat hänen ruhjeensa, mutta yhden arvistaan Edel vaati säilyväksi: sen nähdessään hän muistaisi aina, miten hänen kuului käyttäytyä. Hän ei saisi näyttää mitään tunteistaan, ei yhtäkään, niin kauan kuin hänen ”sielunsa ruumiillistuma” olisi hänen taakkanaan. Muuten se aiheuttaisi valtavasti vahinkoa joko hänelle tai hänen läheisilleen.

Roolaaja: Easis

☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆

Nimi: Veryl Dathos
Ikä: Ulkoinen vanheneminen loppui 19 -vuotiaana, mutta on nyt vasta 27. Eli melko nuori manaaja kyseessä.
Skp: Mies
Kuningaskunta ja asuinkaupunki: Fenertica, Endoria
Asema / Työ: Toinen kaksosprinsseistä Fenertican kuningasperheessä.

Kyvyt: Veryl on opiskellut isänsä, Fenertican monarkiakuninkaan jalanjäljissä täysmittaiseksi kahdeksansiipiseksi manaajaksi. Hän valmistui muutama vuosi sitten, ja on huomannut vahvimmaksi osa-alueekseen sielujen käsittelyn ja manausmantrojen lukemisen. Vaikka mies onkin nuori, hänellä on vahva mieli ja erityisen hyvä muisti. Hän muistaa pitkiäkin sananparsia ja osaa lukea loitsunsa ääneen muutaman läpilukukerran jälkeen. Hän pystyy irrottamaan minuutensa, eli sielunsa ruumiistaan, ja vaeltamaan elävänä henkenä fyysisessä maailmassa, ja myös aiheuttamaan siinä konkreettisia muutoksia. Tätä hän ei kuitenkaan viitsi tehdä usein, sillä sielun irrotessa hänen todellinen kehonsa vaipuu horrosmaiseen tilaan, ja sielun palatessa takaisin, ”henkimuotona” tehdyt toimitukset palautuvat fyysisen rasituksen muodossa ruumiiseen.
Myös esineiden ja asioiden liikuttelu ja luominen on Verylistä erittäin kiinnostavaa, ja hän harjoittaa tätä kykyään ahkerasti. ”Luominen” käsittelee lähinnä kykyä koota jonkinlainen konkreettinen asia tai olento ympärillä olevasta energiasta ja muista hiukkasista, johon hän sitten puhaltaisi eräänlaisen hengen, joka on pelkkää sielunenergiaa hänen omasta kehostaan. Tällä tyylillä Veryl pystyy luomaan vain pieniä elollisia, kuten pikkunisäkkäitä tai tavallisia kasveja vaikka se onkin jokseenkin työlästä. Joka tapauksessa nuorukainen on kyvystään erityisen ylpeä - harjoittelu on tuottanut tulosta.

Luonne: Tämän kuninkaallista verta olevan miehen persoonaa ohjastaa pettämätön hyväntuulisuus. Lähes aina hänet näkee viehättävä hymy kasvoillaan kuljeskelemassa joko hovissa tai mantereen pääkaupunkiseudulla. Tämä persoonallisuus on avoin sekä luotettava niin virka- kuin vapaa-ajallakin. Todella puheliaana siivekkäänä Veryl tietää sopivat välit liverrellä kohteliaisuuksia tai kylvää humoristisuutta, ja siksi nuoren manaajan seurassa viihtyy lähes kuka tahansa. Niin miehet, naiset kuin eläimetkin – suvaitseva perheen esikoinen ei jätä ketään huomiotta. Miehelle on helppo puhua, sillä hän keksii keskusteltavaa lähes mistä tahansa asiasta, eikä koskaan anna kiusallisen hiljaisuuden laskeutua. Vaikka hän vaikuttaakin totaalisen huolettomalta ja vaarattomalta, on Verylilläkin omat tehtävänsä manaajan virassa. Negatiivisen energian mukauttaminen puhtaaksi, sekä sieluilla pelaaminen on hänen erityisalaansa. Hän myös harjoittelee sapelinkäyttöä, ja harjoittelumielessä järjestetyissä kaksintaistelukisailuissa on ehkä ainoa mahdollisuus nähdä hänen vakavoituneet, ankarasti keskittyneet kasvonsa.
Oikeasti keskittymistä vaativissa tilanteissa tämänkin nuorukaisen kasvot ovat siis selvä vakavuuden perikuva. Sama pätee tilanteissa, joissa hän pyrkii ajamaan omaa tai ystäviensä etua selviä väärinkäsityksiä vastaan. Hän ei ole tappelupukari, vaan pyrkiikin alkujaan selvittämään riidanpoikasen leppoisan asenteensa saatoissa, ja löytämään ratkaisun joka olisi molemmille osapuolille mieluinen.
Kuten olettaa saattaa, tällainen persoona kuuluu itsevarmalle nuorukaiselle. Veryl onkin todellinen naistenmies: vaikka hän onkin mantereen korkea-arvoisimmasta suvusta, hän kumartelee ja luovuttaa charmikkaita kohteliaisuuksiaan jokaiselle vastaantulevalle neitokaiselle. Mutta nämä ovat vain ystävämielisiä kohteliaisuuksia sen rinnalla, miten hän kohtelee Neggon prinsessaa. Hän on totaalisesti iskenyt silmänsä viehättävään naiseen, ja tuntee veljensä rinnalla asemansa uhatuksi. Hän tekeekin siksi kaikkensa voittaakseen paikkansa enkelinaisen sydämestä... Varsinkin, ennen kuin hänen kaksoisveljensä ehtisi ensin. Iänikuisen pirteyden alle kätkeytyy silti paljon syvällisempi puoli kuin moni hänen tunteva saattaisi uskoakaan. Häntä ei saa helposti loukkaantumaan sanoista, mutta teot ovat aivan toinen juttu. Mitään karmaisevaa ei Verylkään hyväksy, vaan pyrkii pitämään itsensä kuin läheisensä kaukana maailman pahuudelta. Tällaiseen taktikoivaan turvallisuuspunkkerin ylläpitoon hän onkin varsin erikoistunut, ja osaa pysyä etäällä ikävistä tapahtumista, tyrkyttäen itsesuojeluvaistoa muillekin – erityisesti ’tulevalle puolisolleen’.

Menneisyys: Suloisten kaksospoikien syntymä Fenertican kuningasperheeseen kiiri nopeasti jokaisen valtakuntalaisen korviin, ja mantereen ulkopuolelle. Veryl ja hänen veljensä olivat valtiasparin ensimmäiset lapset, ja he saivatkin paljon huomiota ja rakkautta osakseen. Nuorukaisesta varttui manaajanopintojen saatoissa aikuinen mies, joka sai kasvatuksensa ohessa persoonaansa mukaan paljon niin arvovaltaisuutta, kuin myös hyväntuulisuutta ja itsevarmuutta. Hän sai myös pikkuveljen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen huolehtivaisen luonteensa siivellä. Teini-ikäisenä poika matkusteli paljon, perheensä kanssa tai vartijakaartien seurassa. Nuorukainen oli oikea seikkailijaluonne, ja reissasi niin Kulmahammasvuoristossa kuin Idän autiomaantakaisilla rannikkoseuduilla. Nykyään ne päivät ovat jo jääneet taakse, ja jättäneet nuorenmiehen mieleen vain mukavat muistot. Hän tahtoi asettua aloilleen, ja jäi pysyvästi kotihoviinsa harjoittamaan kykyjään ja suorittamaan opintonsa loppuun. Hän harjoitti taitojaan myös fyysisemmällä puolella, nimittäin miekkailussa.
Verylistä kasvoi siis monarkistisessa, rakastavassa ja ehkä hieman paijailevassakin valtapiirissä kunnioitettu ja energinen persoona, jota on vaikea saada suuttumaan. Hän on siis todella suvaitsevainen siivekäs, joka ei näe pahuutta edes esi-isiensä lapsissa, siivettömissä. Hän näkee tuon myytteihin painuneen lajin vain väärinymmärrettynä kansana, joka olisi tarvinnut hellävaraisempaa ohjastusta entisaikaisessa Maassa. Mutta Veryl on vain yksi enkeli niiden kaikkien joukossa, joka uskoo vakaasti, että ihmislaji on jo kuollut niin sanotusti ”sukupuuttoon”. Valta ja vastuu ovat nousseet hänelle ehkä hieman päähänkin, vaikkei se paljoa näy hänen ulkoisessa olemuksessaan. Hän kohtelee samanarvoisesti kaikkia – oli kyseessä niin tavan kansalainen tai sitten kuninkaan sotilasyksiköiden upseeri. Ainut asia mistä tämän saattaisi huomata, on se, että hän todella tahtoo olla jonkin mantereen tuleva kuningas. Mutta on miehellä tähänkin aivan puhtaat syyt: Veryl on korviaan myöten ihastunut Neggon prinsessaan, ja koska hän ei ole Fenertican kuningasperheen ainoa esikoinen, hänen veljellään on samanlainen oikeus viedä prinsessa vihille. Tällainen kilpailutilanne on ajanut hänet aivan äärimmäisyyksiin, ja nuorimies tekeekin parhaansa saadakseen prinsessalta huomiota osakseen. Nykyään hän ravaakin kahden mantereen väliä edestakaisin yhtä hanakasti kuin mehiläinen ravaa kotipesän ja ketokukan luona, harjoittaa magiataitojaan ja ahertaa muissa askareissaan näyttääkseen olevansa hyvä ja ahkera sulhasehdokas. Hän on siis innokkaan asenteensa kanssa aivan kuin pikkupoika, mutta haaveilee jo hääpäivistä, sitoutumisesta ja että saisi omistaa elämänsä jollekin. Veryl on myös mahdottoman kärsivällinen, pinnaa riittää kilometrikaupalla ja nuorukainen on periksiantamaton päämäärätaistelija. Hänestä pääsee eroon vain selkeästi torjuvilla sanoilla tai teoilla, joita urhoollinen kukkaisprinssimme ei ole onnekseen vielä saanut osakseen. Vaan miten mahtaisi käydäkään, jos hänen sydämensä särkyisi? Sitä päivää ei kukaan varmaan tahtoisi nähdäkään.

Muuta: Verylillä ei ole lemmikeitä tai ratsuja, vaikka hän eläintenkin seurassa viihtyy. Hän ei vain näe tarvetta olla yhdenkään elollisen ”omistaja”, eikä tarvitse ratsua koska jaksaa taittaa matkansa omin voimin. Hänen aktiivista persoonaansa tasoittaa silti yksi rauhallisempikin harrastus. Hän arvostaa luontoa ja sen antimia kaikin puolin, ja kotihovissaan miehellä onkin mahdollisuus pitää yllä omaa sisäpuutarhaa. Se on hyvin kaunis paikka kaartuvine lasikattoineen ja pikku elollisineen, ja hyvin omaperäinenkin, sillä Veryl on harjoittanut siellä jo vuosia pienimuotoista luomiskykyään. Jokainen kasvi, tekoaltaassa uiva kultakala, tai värikässiipinen päiväperhonen on hänen mielensä jälkeä. Oivallinen paikka opiskelulle, meditaatiolle tai pelkälle rentoutumiselle. Se on nuorukaisen omaa reviiriä, jonne eivät ulkopuoliset niin vain pääsekään. Paikka on kuin hänen konkretisoitu sielunsa: värikäs ja eloisa, mutta samalla kauneudessaan tasapainoinen ja miellyttävä.

.:ÄÄNINÄYTE:.

Kuva: Veryl (Siivet kuvailtu erikseen)
Kuvaus: Soljuva, matalapainoinen nuoren miehen ääni on jokaisen korville pirteydessään hyvin kutsuva. Jokaisesta sanasta kuultaa läpi hänen hymyilevä luonteenpiirteensä. Veryl puhuu paljon ja hänen kantavan äänensä kyllä kuulee suuremmankin väkijoukon keskeltä, jos hän tahtoo saada äänensä kuuluville. Mikään hissuttelija tämä siivekäs ei olekaan. Pähkinänruskeat silmät seurailevat rauhallisina, mietteliäinä kaikkea ympärillä pyörivää, eivätkä jätä mitään huomioimatta. Hän on niitä miehiä, joista näkee, että he ovat laajalti matkustelleet mantereita ja nähneet monenlaisia asioita: joiden tyynen katseen pohjalla näyttää kuvastuvan jotakin siitä ihmeellisestä, mitä se on nähnyt. Eräs niitä miehiä, johon on vahvasti personoitunut suvaitsevaisuus ja pelkäämättömyys. Hymyilevien huulten välistä pilkistelevät valkoiset hampaat ovat kirkkaita kuin helmet. Aurinko on maalannut hänen vaalean ihonsa kauniin päivettyneeksi niiden matkojen aikana, jotka hän lentää meren ylitse tapaamaan ihastustaan. Selästä kasvavat kahdeksan kuparinsävyistä ovat karaistuneet ja vahvistuneet pitkien matkojen saatoissa, yltäen levitettyinä kolmen metrin kärkiväliin, ja lepäävät loppuosan ajastaan kauniisti laskostettuina nuorukaisen selällä. Punertavat hiukset, joiden latvukset taittuvan lähes illuusiomaisesti mustan syvään kontrastiin, saavat monet epäilemään mahtaako moinen olla miekkosen oikea hiusväri laisinkaan, vai pelkkä magialla luotu silmänkääntötemppu. Mutta puhdasta ja aitoa tässä nuorukaisessa on jokainen sentti 180cm pitkässä varressaan, jota pukee usein vihreän ja ruskean sävymaailmat. Miekkaa hän kantaa selällään vain harjoitellessaan kenttäharjoituksissa, sekä varmuuden varalta aina lähtiessään matkoilleen. Koristeltu sapelinhuotra asettuu siipien väliin täydellisesti. Melkoinen esikoisprinssi Veryl onkin, vaikkei hän tarkkaakkaan kovinkaan ulkonäköään. Puolipitkät hiukset ovat aavistuksen pörrössä, pukupaitojen kaulukset on joskus napitettu vähän miten sattuu ja soljet kiinnitetty omaperäisesti. Helmiä, nyörejä ja muuta pikkurihkamaa saattaa roikkua hauskoina pikku yksityiskohtina jossakin tunikankulmassa, ja ryhdikkään rempseä kävelytyyli ei aivan ole omiaan kurinalaiselle valtakunnanperijälle. Mutta pienen vallattomuuden antaa aina anteeksi suloinen hymynpoikanen, eikö vain?

Roolaaja: Easis

Dior-* · Ilves Liittynyt: 10 Tou 2011 Viestejä: 776

Mutta siis liittymässä jokatapauksessa olen ja tähän tuleepi tiedot. :3

_________________________________________________

PERUSTIEDOT

Nimi Eleonora Marhita
Kutsutaan Useimmiten Elea
Ikä noin 18 vuotta
Sukupuoli Nainen
Asema / Työ Kauppias
Roolaaja Dior

Ääninäyte

_________________

LUONNE

Vaikka menneisyyttäni lukiessaan voisi kuvitella, että olen sisäänpäin kääntyvä ja pelokas. Vihaisin muita ihmisiä ja itkisin helposti. Hakisin tukea vain lemmikistäni. Mutta ei, asiat eivät ole lainkaan näin. Oikeasti olen hyvin ystävällinen, kiltti, rohkea ja avulias. Tutustun mielelläni muita ja kunnioitan muiden yksityisyyttä. En siltikään ole koko ajan uusia tuttavuuksia ja ystäviä etsimässä, tai siinä toivossa että joku mukava mies astuisi nenäni eteen, ja eläisimme lopun elämämme iloisesti loppuun. En todellakaan. Oikeastaan, miehet eivät liiemmin edes kiinnosta minua. Pikemminkin mietin omaa lemmikkiäni, Psychoa. Jos en ystäviä saa, ei se maailmaani oikeasti kaada. Onhan minulla aina oma olentoni, josta huolehtia ja joka pitää minulle aina seuraa.

Voisinkin kertoa hieman tarkemmin, miten suhtaudun Psychoon. Rakastan sitä suuresti. Se oli paras ystäväni alusta alkaen. Olento on pelastanut henkeni pariin otteeseen, näyttääkseen että todella välittää minusta. Psycho on tämän ansiosta myös lojaali ja uskollinen ystävä. Se menettäisi mielellään henkensä, jos sen kautta pelastaisi minun henkeni. En tietenkään antaisi sen tapahtua. Psychosta on tullut liian tärkeä minulle, välillä jopa tuntuu että se on osa minua. Tietenkin se kuulostaa typerältä, mutta jos kahden henkilön välillä syntyy katkaisematon side, tuntuu että he olisivat yhtä. Varjelen ja suojelen Psychoa siten, että en anna muiden nähdä sitä. Ehkä hyvien ystävieni kyllä ja niiden, jotka käyvät kimppuuni, yrittäen tappaa minut. Kyllä heille. Mutten muille. Uskoisin sen aiheuttavan liian suurta ongelmaa, häiriötä ja sekasortoa. Vaikka olento onkin hyvin ystävällinen, ei sen ulkonäkö auta tai edistä asiaa. Suurikoko ja suuret kynnet … Ei kovin vakuuttava ystävällisyydestä. Sen takia olen pistänytkin Psychon vaeltelemaan metsiin, sieltä hän myös löytää ruokansa itselleen. Minulta löytyy tietenkin aina hieman lihaa urokselle, jos se sitä tarvitsee. Enhän nyt niin huono lemmikin omistaja ole. Psycho ei niinkään ole ratsuksi tarkoitettu, mutta tarvittaessa sen selässä pystyy matkaamaan. Kaksikin henkilöä olennon selkään mahtuu.

Rohkeutta … no, sitä minulta ei puutu. Uskallan sanoa vastaan kelle tahansa. Oli sitten kyseessä minua paljon suurempi ihminen, ihmissusi tai enkeli. Uskallan myös puolustaa läheisimpiäni, oli kyse mistä tahansa. Joskus joudun rohkeuteni, tai uhkarohkeuteni, takia ongelmiin. Yleensä selviän niistä itsekin, mutta välillä joudun kutsumaan apuun Psychon. En nimittäin halua vielä menettää elämääni, onhan minulla vaikka mitä koettavaa vielä. Tässä samalla voisi nyt kertoa avuliaisuudesta, kun melkein samasta asiastahan on kyse. Eli pelkäämättä henkilön luonnetta, autan kaikkia. Jos toinen inttää vastaan, sanomalla ettei tarvitse apua, vaikka on pahasti haavoittunut. Autan silti. Johonkin sisimpääni on jäänyt, että muita pitää auttaa ennen kuin on myöhäistä. Ehkä tämä tapa on jäänyt siitä, kun koko perheeni olen menettänyt. Ehkä en aina auta iloisuutta puhkuen ja hymyillen, mutta autan silti. Eikö se ole tärkeintä?

En ole ehkä mikään puheliain ihminen. Tai kyllähän minä puhun hyvässä seurassa reilusti, mutta en ole koko ajan sanomassa asioita väliin, tai vastaamassa kysymyksiin. Puhun erittäin paljon vain silloin, kun minulla oikeasti on jotain tärkeää sanottavaa. Jos haluan purkaa sydämestäni asioita tai jos olen halunnut sanoa jo pitkään jotain, tietenkin minä puhun silloin paljon. Vähän ylikin ehkä. Mutta muuten otan rauhallisesti, puhuen sen verran mikä tuntuu hyvältä. Tämä ei siltikään tarkoita sitä, ettenkö nauraisi ja viettäisi hyvää aikaa. Tietenkin nauran, hymyilen ja vietän hyvää aikaa, kunhan seura on siihen sopivaa. Ei ole lainkaan kyse siitä. Mielestäni on vain turha puhua liikaa, kuin leikkien kaikki tietävää.

Suutun välillä helpommin ja välillä pinnani kestää pitkää. Ehkä se riippuu asiasta, mistä on kyse. Suuttuessani joko haukun ihmisen maanrakoon tai sanon jotain muuta lamaannuttavaa. Jossain tapauksissa yritän fyysisesti vahingoittaa suututtajaani sekä pahimmissa tapauksissa Psycho tulee paikalle. Yritän aina hillitä raivoani, ihan toden teolla. Sillä en pidä suuttumisesta, en varsinkaan siitä jos itse olen kyseessä. Se on vain turha tapa satuttaa muita, tai aiheuttaa pahoja fyysisiä vahinkoja. Mutta onhan tietenkin typerä aiheuttaa toisille reaktio, missä he suuttuvat. Eli toisin sanoen, suututtaa muita. Anteeksi annan helposti, joskus ehkä liiankin helposti. Sillä jotkut saattavat vain huijata olevansa pahoillaan, eikä se sitten helpota tilannetta lainkaan. Psycho onnistuu aina välillä rauhoittamaan minua. Sillä se ei pidä ihmisten, enkelten tai ihmissusien vahingoittamisesta. Joskus se onnistuu, mutta joskus ei. Jos syvimpiä tunteitani on loukattu, edes lemmikkini rauhoittelu ei auta.

En niinkään ole miesten perään. He eivät vain jostain syystä kiinnosta minua paljoakaan. Ehkä Psychon takia. Siinä olennossa on tarpeeksi miestä minulle. Ja tietenkin miehet saattaisivat vahingoittaa lemmikkiäni, luullen auttavansa minua. Eikä minua kiinnosta komea ulkonäkö tai lihakset. Pikemminkin hyvä luonne, luotettava, ystävällinen, avulias ja rakastettava mies on mieleeni. Juuri sellainen joka ei kaihda Psychoa, joka auttaa minua ja joka ei katsele muiden naisten perään, toivossa löytää parempi nainen. Ehei, sellaista herraa en rinnalleni toivo. Ja jotenkin tuntuu, että toivomiani miehiä on hyvin harvassa. Joko he piilottavat oikeat tunteensa erinomaisesti, tai sitten kaikki ovat oikeasti samanlaisia, kaksinaamaisia pettureita. Enkä todellakaan halua menettää yhtäkään henkilöä, joka on alkanut merkitä minulle enemmän.

Enemmän minusta paljastuu roolipelin aikana.

_________________

MENNEISYYS

Synnyin täällä melko rikkaalle pariskunnalle. Vanhemmillani oli jo valmiiksi kymmenvuotias poika, mutta he olivat aina toivoneet tyttöä, eikä siksi isoveljeni Arthur ollut saanut tarvitsemaansa hoivaa. Minun synnyttyäni vanhempani keskittyivät kokonaan minuun. Lellivät minua ja tuntui siltä, etteivät he edes muistaneet Arthuria. Ollessani viisivuotias, äitini kuoli. Hän oli sairastanut jo kauan tuntematonta sairautta. Häntä yritettiin auttaa, lääkärit kävivät monesti äitini luona, katsomassa hänen tilaansa. Mitään ei ollut siltikään tehtävissä, tuntematonta sairautta vastaan ei voitu näillä menetelmillä taistella. Tiedettiin, että enkelit luultavasti pystyisivät auttamaan, mutta eihän heiltä uskallettu apua kysyä. ” Isä, miksi enkelit eivät auta äitä ? ” , ” Miksi äitiä ei viedä enkelten luokse ? ” , ” Tuleeko äidistä nyt enkeli ? ”. Kysymys virtani painoi isäni mieltä. Tietenkin hän olisi halunnut viedä vaimonsa enkelten luokse parannettavaksi, mutta he olivat maageja ja luultavasti vihasivat meitä. Eihän heihin voisi luottaa. Isäni myös yritti saada minut ymmärtämään, että äidistä ei tulisi sellaista enkeliä. Ei äitini jäisi maanpinnalle kertomaan muille, että emme ole niin pahoja mitä he luulevat. Hän olisi taivaassa, odottamassa meitä.

Täytettyäni kymmenen vuotta, isoveljeni lähti talosta. Hän oli aina ollut vaisu, myös äidin kuoleman aikaan. Hän ei ollut kysynyt mitään tai yrittänyt auttaa. Pikemminkin hän oli vain pysynyt omassa huoneessaan, odottanut milloin äitiä ei enää olisi. Tuntui tyhjältä asua vain isän kanssa kotona. Kukaan muu ei ollut pitämässä seuraa, kun isä vietti pitkät päivät työpaikallaan. Jouduin olemaan yksin kotona ja sen takia olinkin aina kadoksissa, kun isäni palasi kotiin. Isälleni sanottiin aina, että jos karkaisin vielä kerrankin, he eivät palauttaisi minua. Pitäisivät miestä liian huonona isänä. Eräällä kauppareissulla isäni sitten törmäsi mystiseen viittamieheen. Hän puhui jotain liskosta, jonka hän haluaisi myydä. Lisko olisi ystävällinen, helppo hoitaa. No tietenkin isäni kiinnostui viitamiehen tarjouksesta, liskostahan voisi tulla hyvä ystävä minulle. Miehen sanojen mukaan lisko oli ystävällinen ja kiltti. Mutta se ei muistuttanut liskoa, pikemminkin raptoria ja lohikäärmettä. Olennon aikaisempi omistaja ei tiennyt, mikä olento oli, mutta tiesi sen olevan lojaali lemmikki. Isäni sitten käytti vähäiset varansa lemmikkiin, vain sen takia, että pysyisin kotona. Ja että hän saisi pitää minut. Olentoa hän ei virallisesti ostanut minua, pikemminkin itselleen. Hän ei voinut luottaa vieraaseen liskomaiseen lihansyöjään kunnolla.

Ystävystyin olennon kanssa, mutta joka päivä isäni silti pelkäsi, että jossain vaiheessa sen maltti pettäisi ja se tappaisi minut. Ehkä sen takia isäni nimesikin sen Psychoksi. Ollessani sitten 15 vuotta, isäni luotti Psychoon tarpeeksi ja uskalsi antaa sen omakseni. Olinhan olennon paras ystävä ja pari kertaa se oli minut pelastanutkin. Isäni oli perehtynyt Psychoon ja etsinyt niin hyvin tietoa, mitä oli löytänyt. Kesti lähemmäs vuotta, ennen kuin isäni oli löytänyt luotettavaa tietoa lemmikistäni. Hän kertoi, minkälaisia ne olivat yleensä, ja kuinka vanhoiksi ne eläisivät. Isäni lupasi kertoa lisää myöhemmin. Mutta kuukausi kului ja isäni kuoli. En itse asiassa edes tiedä mihin. Hänet löydettiin vain metsästä raadeltuna. Ajatus siitä, että olin menettänyt isäni, raastoi sydäntäni. Hänhän oli pitänyt minusta huolta ja ostanut Psychon, vain sen takia että hän saisi rakastaa ja pitää minut vielä monta vuotta. Tietoni lemmikistäni jäi vähäiseksi ja yritin löytää jotain kirjaa tai paperia, missä mahdollisesti lukisi tieto siitä. Mutta en löytänyt mitään. Eniten minua kauhistutti mihin lähtisin asumaan ja mihin laittaisin Psychon. Sitten mieleeni tuli isoveljeni. Arthur. Hän ottaisi minut varmasti luokseen asumaan.

Niinpä täytin 17 vuotta ja olin asunut noin vuoden Psychon kanssa Arthurin luona. Isoveljeni kuoli myös tuntemattomaan sairauteen. Ja itse epäilen, että sairaus oli sama kuin äidillänikin. Oireet olivat nimittäin lähes samanlaisia. Olin menettänyt koko perheeni 17 vuodessa. Ei kovinkaan mukava asia. Isoveljeni jätti talon minulle ja lemmikilleni. Muistoksi hänestä, kun kovasti emme viettäneet aikaa yhdessä. Samaisena vuonna etsin myös työpaikan itselleni ja nopeasti löysinkin tieni erään vanhemman naisen korukauppaan. Hän etsi apulaista, sillä vanhuudeltaan ei enää niin paljoa työtä jaksanut tehdä. Sain paikan ja vähäisillä rahoilla, mitä palkaksi olen saanut, olen elättänyt itseni ja Psychon. Lemmikkini tietenkin saa useimmiten ruokansa luonnosta, lihansyöjä ja metsästäjä kun on kyseessä. En ole kumminkaan etsinyt parempaa työpaikkaa, sillä rauhallisissa työpaikassa viihdyn hyvin. Erilaiset huhut painavat mieltä, mutta ne olen yrittänyt painaa villaisille. Typerät ihmiset keksivät typeriä huhuja. Olenkin asunut nyt näin noin vuoden, viihtynyt ja surrut. Yrittäen jaksaa elämässä eteenpäin.

_________________

ULKONÄKÖ

[url=]Eleonora[/url]

_________________

MUUTA

Äänestäni erottaa helposti espanjalaisen aksentin. En tiedä mistä se on peräisin, uskoakseni sukujuurissani ei ole mitään, mikä aiheuttaisi aksentin. Ehkä se on vain … tullut. Jotkut, hieman hullummat persoonat, ovat epäilleet minua enkeliksi aksenttini takia. Mutta mitäs se siihen vaikuttaa olenko ihminen, enkeli vai ihmissusi. Ja toiseksikin, en pidä viittoja johon piilottaisin siipeni. Enkeli en siis todellakaan ole. Yleensä huomautankin asiasta, jos joku siihen vetoaa.

Olen siis kauppias, mutta en omaa kauppaa omista. Oikeastaan olen töissä eräällä vanhemmalla, todella mukavalla, naisella. Myymme kauniita ja erikoisia koruja. Niitä ei ihan jokaisessa kaupassa tai rihkama kojussa tulekaan nähtyä. Kaupan oikean omistajan mies on tehnyt korut käsityönä, sen takia ne ovat erilaisia. Kauppa käy silti melko huonosti erilaisten huhujen seuraamana. Jotkut ovat kertoneet kylillä, että korut sisältäisivät mustaa magiaa, enkelten voimia. Huhut ovat silti perättömiä, eikä niitä pitäisi kuunnella, mutta monet tekevät juuri päinvastoin. Minut tunnistetaankin monesti eripaikoissa ja heti alkaa keskustelu siitä, mitä oikeasti olisin. Kestän sen yleensä, mutta jos tarpeeksi hermoilleni käydään. No, siitä ei selvitä ihan niinkään helposti.

Monet tuntuvat vihaavan enkeleitä, vain sen takia mitä he tekevät meille. Mutta oikeastaan, minä pidän heitä mielenkiintoisina. Erilaisuus ei ole aina pahaksi, enkä sen takia haluaisi vahingoittaa heitä. Oikeastaan pyrin hankkimaan enkeleitä vain ystäväksi ja luottamaan meihin ihmisiin sekä ihmissusiin. Toisinaan kyllä, minä vihaan heitä, mutta pyrin nielemään vihani ja ymmärtämään näitä magian omaavia olentoja. Sama asia pätee ihmissusiin. Ja heidän kanssaan tulemmekin useimmiten paremmin toimeen. Olemmehan lähes samanlaisia olentoja. Olen kuullut monia arvosteluja siitä, miten suhtaudun enkeleihin. Heitähän pitäisi vihata, he vihaavat meitä. Mutta oikeastaan en pysty tuntemaan vihaa niin kauniisiin ja mielenkiintoisiin olentoihin. He vain tarvitsevat ymmärrystä.

Omistan raptorimaisen olennon. Psychon. Psycho on urospuolinen ja muistuttaa suuresti raptorin ja lohikäärmeen risteytystä. Mutta sen äännähdyksistä tulee myös mieleen jonkin sortin lisko. Kokoa olennolta löytyy, korkeus, tai säkä, on hieman päälle 2 metriä ja painoakin on ihan riittävästi. Psycho on erittäin nopea ja vahva, kiitos suurten ja vahvojen jalkojen. Ensi näkemältä olento näyttää kovin luisevalta, vaikka painoa on, ja heikolta. Mutta jos tarpeeksi härnää urosta, saa tuntea sen voiman. Jokaisesta jalasta löytyy suuret kynnet, aivan kuin raptoreiltakin. Ja pää on lohikäärmemäinen. Psycho omistaa erinomaisen hajuaistin ja sen takia se löytää aina luokseni, jos se kaipaa seuraani. Ja kuulokin on erittäin hyvä, se pystyy kuulemaan noin kilometrin päähän jos sitä huutelen. Ja yleensä uros myös ääneni kuulee, koska se viihtyy lähelläni, vaikka harvemmin näyttäytyykään. Päästä löytyy myös sarvet, jotka vain ikään kuin koristavat sen suurta olemusta. Luovat lisää pelkoa vastaantulijoihin. Suun sisältä löytyy monta, sapelin terävää hammasta. Ne ovat melko lyhyitä, mutta silti suuren puruvoiman kanssa aiheuttavat suurta vahinkoa. Silmät ovat yötaivaan tummat, kaukaa katsottuna ne näyttävät jopa mustilta. Vaikka voisi kuvitella, että Psycho omistaisi liskomaisen nahan, siltä löytyy turkki. Harjaksesta ja hännästä löytyy hieman enemmän turkkia ja muualta se on hieman lyhyempää. Päävärinä toimii tummanruskea, mutta sen lisäksi löytyy myös tummanharmaata. Harjas ja häntä ovat tummanharmaita ja loput ruskeaa. Hännältä löytyy pituutta, se on nimittäin lähemmäs kolmeametriä jo. Hieman alle silti. Ehkä se ei näytä niin pitkältä, vaikka onkin. Ystävänä Psycho on lojaali ja luotettava. Se ei koskaan petä minua ja on aina auttamassa minua, tarvitsinpa apua vaikka vesisangon kantamisessa. Pyrin pitämään urosta silti piilossa, piilossa muilta. Monet pitävät sitä pahana, enkelten riivaamalta paholaiselta. Mutta sitä se ei ole. Psycho ei aiheuta harmia ja kuuntelee uskollisesti käskyjäni. Jos siis ei halua tuntea uroksen hampaita tai kynsiä itsessään, ei kannata käydä minun tai sen päälle. Ikää urokselta löytyy 10 vuotta, eli se on hyvin nuori, nimittäin se voi elää parhaimmillaan jopa 70 vuotiaaksi asti. Sain Psychon isältäni, joka tietää, tai tietäisi, siitä enemmänkin, mutta en saanut tietää siitä paljoakaan, koska isäni kuoli pian sen jälkeen, kun oli Psychon minulle antanut.

Asun pienehkössä talossa hieman kauempana ”ydinkeskustasta”, todella lähellä metsää. Näin on helpompi viettää aikaa Psychon kanssa, aiheuttamatta mekkalaa. Taloni on puinen ja sisältää kolme huonetta. Kaksi makuuhuonetta sekä oleskeluhuoneen. Keittiökin tietenkin löytyy, sekä pesuhuone, jossa samassa on vessa. Makuuhuoneet eivät ole kovinkaan suuret. Molemmista löytyy sänky, yksi kaappi ja hyllyjä. Sekä minun huoneestani löytyy yöpöydän kaltainen pöytä. Toinen huoneista kuului ennen veljelleni, joka liiemmin kuoli. Huone on pysynyt samanlaisena, minä veljeni sen piti, eli siistinä ja puhtaana. Pyrin pitämään myös oman huoneenikin ja koko huushollin mahdollisimman siistinä, sillä en viihdy tunkkaisessa ja sekasortomaisessa kodissa. Oleskeluhuoneessa on yksi sohva ja pari nojatuolia, sekä yksi kirjahylly. Kirjoituspöytäkin löytyy täältä. Kaappeja tilassa ei ole, koska kaikki tarvittava on säilössä veljeni makuuhuoneessa. Kirjoja minulta löytyy paljon, kaikki liittyen jonkin kaltaisiin taikoihin ja muuhun mystiseen. Keittiössä on kaappeja missä säilytän ruokiani, pieni ruokapöytä sekä tietenkin ruuan lämmitysvälineet. Sekä muut tarvittavat. Pesuhuone on siisti ja melko suuri, sieltä löytyy suihkutila ja muut normaalit jutut. Nyt voisi kertoa, missä paikat sijaitsevat. Eteisestä tultua, pitää kääntyä oikealle, jos haluaa päästä makuuhuoneisiin. Mutta vähän ennen makuuhuoneita sijaitsee pesutila. Jos taas haluaa päästä oleskelu tilaan, pitää jatkaa eteisestä suoraan. Ja jos haluaa päästä keittiöön, niin oleskeluhuoneesta sinne pääsee kahdesta paikasta. Koska keittiön ja oleskeluhuoneen välissä on ikään kuin ”katkaistu” väliseinä, joka ei erota keittiötä kokonaan muusta kodista, niin siinä on myös kaksi kohtaa mistä keittiöön pääsee. Kotini kuulostaa tyhmältä selitettynä, mutta oikeasti se on oikein viihtyisä ja nätti paikka.

✖ Äänessä on espanjalainen aksentti, joka on helposti huomattavissa.
✖ Tekee työtä vanhemman naisen korukaupassa.
✖ Pitää enkeleitä kiinnostavina, eikä pelkää tai vihaa heitä.
✖ Omistaa Psychon, raptorimaisen olennon, urospuolisen.
✖ Asuu pienehkössä talossa, aivan metsän vieressä.
✖ Tunnari

- - -
_________________
We're out of piggies.

Easis · Kettu Liittynyt: 21 Tou 2011 Viestejä: 145

Dior, aivan mahtavaa! :D *tervetulofanfaari*
Ja minä piirtelen mielelläni, mutta nyt ei valitettavasti ole järin aikaa. Kesätyöt painavat päälle. (Olen hidas piirtäjä... ) Jos kuitenkin jaksaisit rustata hahmollesi sopivan mittaisen kuvailun, niin pistän tuon ehdotuksen korvan taakse ja ehkä jossain vaiheessa piirrustan hahmollesi kuvan, vaikka en tässä vaiheessa voi luvata mitään. ^^'
Mutta tosiaan, suuri kiitos ja tervetuloa! :)

aoi · Peura Liittynyt: 19 Tam 2011 Viestejä: 5334

Siis hei täähän on aivan mahtavan oloinen rope! :o Mutta valitettavasti en nyt voi liittyä, on paljon kirimistä jo näissä kolmessa ropessa, joissa jo olen. Onnea ja pitkää ikää kuitenkin! c(; ♥

- -

Nimi: Dal Shább
Ikä: 25v.
Skp: Mies / Uros
Asema / Työ: Alfauros
Luonne:
Menneisyys:
Muuta: (Kenties ääninäyte, tunnareita, lemmikeitä tai muita hahmoosi liittyviä pikku yksityiskohtia?)
Kuva: -
Kuvaus:
Roolaaja: aoi
_________________
They see me rolling, they hating.

Easis · Kettu Liittynyt: 21 Tou 2011 Viestejä: 145

Aoi, kiitos silti kovasti kommentistasi! On todella mukavaa saada palautetta. :)
Jos vain aikaa / innostusta joskus riittää, niin tähän ropeen on aina avoimet ovet! (;

Dior-* · Ilves Liittynyt: 10 Tou 2011 Viestejä: 776

Easis, ei haittaa lainkaan. :--) Uskoinkin ettet ehtisi. Kaikilla on kesällä
aika paljon tekemistä nimittäin. ; ) Mutta joo, yritän rustailla hyvän
kuvauksen tai pyydellä, jos joku muu jaksaisi. n __ n
_________________
We're out of piggies.

Empty · Susi Liittynyt: 22 Maa 2010 Viestejä: 3207

Vooi vitsi. Kyllä näitä mahtavii ropeja tulee nyt yhteenputkeen paljon. :---D Jos mä millään innostuisin huomenna istumaan koneella tarpeeks nii liityn kyllä mukaan. :3

--

Nimi - William Growantey
Kutsumanimi - Will
Ikä - 20 vuotta
Skp - Mies
Lauma-asema / Työ - Saalistaja
Roolaaja - Empty

Luonne - William on luonteeltaan hyvin kylmä. Hänet kun tapaat ensimmäisen kerran näet edessäsi selvästi uhkaavan vaarallisen miehen. Tuon koko olemus on varma ja rohkea, joten miehen kanssa kannattaa olla varuillaan.

Menneisyys -

Muuta -

Kuva -
Kuvaus -
_________________
It plays who isn't afraid.

Easis · Kettu Liittynyt: 21 Tou 2011 Viestejä: 145

Dior, juups. :) Innokkaita piirtäjiä on varmasti, kannattaa ehdottomasti kysellä!

Empty, mahtavaa olisi jos liittyisit! Mitä enemmän hahmoja, sitä parempi.~ Saataisiin oikein kunnon yhteiskunta ja suhdekiemuraverkosto tänne. :'D Mikäli suinkaan olet liittymässä, niin tervetuloa mukaan. :)

Reena-* · Susi Liittynyt: 20 Maa 2011 Viestejä: 2376

Saatan liittyä, jos saan hahmoon inspiksen. ^.^'

___________________________________________

"Hän ei ole se jota kutsut Päivänsäteeksi."

Cailyn Neyara
Ikä: ▫▫▫ 17v
Skp ▫▫▫ Nainen
Asema / Työ ▫▫▫ Kauppias

PUHEÄÄNI Kate, vaalea susi
LAULUÄÄNI Jasmine

Luonne

Menneisyys

Muuta

Kuva ▫▫▫

--KUVAUS--

Roolaaja ▫▫▫ Reena
_________________
She dreams of running away.

Empty · Susi Liittynyt: 22 Maa 2010 Viestejä: 3207

No mä ajattelin taas kerran tehdä ihmissuden. :D Tuli vaan mieleen, kun juuri sain nuo melko pitkät ropen tiedot luettua, että onko ihmissusia mukana pelissä kuinka paljon? Siis onko niitä yksi suuri lauma, vai onko yksinäisiä mukana? Ajattelin, että jos enkeleillä on kuninkaat ja muut eli niitä periaattessa satoja niin kuinka paljon ihmissusia on? :--) En kyllä tiiä ymmärsinkö nyt aivan väärin, mutta kaipa tajusin ropen idean kuitenkin kohtalaisen hyvin. (: Enkeliä en ajatellut ainakaan ihan heti luoda, kun niiden tekeminen vaatiikin hieman mietintää enemmän. :D
_________________
It plays who isn't afraid.

Easis · Kettu Liittynyt: 21 Tou 2011 Viestejä: 145

^ Ihmissusilla on oma johtajansa, eli hekin elävät laumaelämää ihmiskylää ympäröivässä metsässä + osa voi asustella ihan itse kylässäkin. Voi olla tietysti yksilöitä, jotka eivät tahdo kuulua laumaan - se on hahmon oma valinta.^^ Ja määrää en tosiaan tarkemmin ole tainnut mainita, mutta koska ihmissudetkin ovat ns. "sorrettu laji", niin heitäkään tuskin kovin paljon on, mutta kuitenkin ehkä hieman enemmän kuin ihmisiä. (;
Hyvä kun kysyit! Heitelkää vain kysymyksiä, vastailen ihan mieluusti. x) Teksti voi olla pituudessaan epäselväkin.

Ja Reena, ei muuta kuin inspiksen metsästykseen! (; Tervetuloa mukaan iloiseen joukkoon, jos keksit hahmosen.^^

BlackFang · Peura Liittynyt: 16 Hei 2010 Viestejä: 5732

Ha! kun pääsen kotiin teen tiedot tähä ropee... mikä sääli sinänsä ku joudu odottaa koko päivä, mutta aion silti liittyä.
_________________
Nothing is true... everything is permitted.