| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Snowrider CREW

Liittynyt: 19 Lok 2006 Viestejä: 783
|
Lähetetty: To Hel 17, 2011 10:32 pm Viestin aihe: I hate everything about you [One-shot] |
|
|
Huom! Tämä on täysi tositarina. Kommentoikaa ihmeessä. Kursivoinnit ovat lyriikoita Three Days Gracen "I hate everything about you"-kappaleesta. Vastaan parhaani mukaan mieleenne juolahtaviin kysymyksiin.
---
Seisoin kirkkaalla pihalla, männyn varjossa. Joka puolella seisoskeli lapsia pienissä ryhmissään. Tuijotin valkoisia lenkkitossujani epäonnekseni juuri silloin, kun ystäväni vilkutti minulle. Kati tönäisi olkapäätäni kevyesti havahduttaakseen minut ajatuksistani ja nostin katseeni. Olin tuntenut hänet ensimmäiseltä luokalta asti, ja olimme yhä nyt viidennelläkin parhaita kavereita. Tytön likaisenkeltaiset hiukset, samansävyiset kuin omani, ja kuluneet farkut sekä Hello Kitty -paita eivät olleet muuttuneet minnekään vuosien aikana. Aivan kuin olisimme yhä ensimmäisellä luokalla.
Vaihdoimme pikaisesti kuulumiset, olimmehan sentään tavanneet lähes joka päivä kesälomalla. Opettajamme, nuori nainen, jonka ruskeat hiukset oli sidottu tiukalle nutturalle, kävi ohimennen merkitsemässä meidät oppilasluetteloonsa ja pyysi meitä siirtymään luokkaan. Hymyilin nähdessäni upouuden 5A-kyltin luokkamme ovessa. Tosiaan, olinhan jo viidennellä. Astuimme tilavaan luokkaan, jossa oli pari tusinaa pulpettia siisteissä jonoissa. Seinillä ei enää ollut pajunkissataulujamme viime keväältä, vaan ne ammottivat tyhjyyttään. Muut olivat jo paikoillaan, yhdeksän poikaa ja kuusi tyttöä.
Silmääni pisti vieras tyttö kauimmassa kulmassa. Tytöllä oli kiharat, vaaleat hiukset, vaaleanpunainen T-paita ja veryttelyhousut. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä, joten päättelin hänen olevan uusi oppilas. Kati jäi ovelle puhumaan erään kaverinsa kanssa, joten jouduin lähestymään vierasta yksin. Kävelin muina naisina tämän pulpetin vierelle ja etsin kiivaasti katseellani puheenaihetta. ”Vau, onko nuo Converset?”, kysyin teeskennellen tietämätöntä ja osoitin hänen kenkiään. Hän hymyili leveästi ja paljasti valtavat jyrsijänhampaansa. ”Joo, on ne. Mä oon Noora”, hän sanoi ja tarjosi kättään. Puristin sitä ja istuin viereiseen pulpettiin.
Every time we lie awake
After every hit we take
Every feeling that I get
But I haven't missed you yet
Every roommate kept awake
By every sigh and scream we make
All the feelings that I get
But I still don't miss you yet
Noora osoittautui todella mukavaksi tytöksi. Parasta oli kuitenkin, että hän tuli toimeen myös Katin kanssa, joten en joutunut valitsemaan parhaan ystäväni ja uuden tuttavuuden väliltä. Emme saaneet selville, miksi hänet oli sijoitettu meidän kouluumme, kun hän kerran asui koulun oppilasalueen ulkopuolella. Opettajamme oli kovin mielissään, kun tyttö oli löytänyt ystäviä. Jopa hänen kovettuneet kasvonpiirteensäkin ilmeisesti saivat aikaan hymyn.
Ystävästyimme nopeasti ja kaikki tuntui täydelliseltä ensimmäisen kuukauden ajan. Jokin kuitenkin ilmeisesti napsahti tytön päässä. Eräänä päivänä hän lintsasi koulusta ja oli sanonut meille olevansa sairas. Muutamakin luokkatoverimme oli tosin nähnyt hänet sinä päivänä kaupungilla jäätelö kädessä. Hän jäi yhä useammin kiinni valheista, kunnes eräänä päivänä Kati ja minä teimme vaikean päätöksen. Annoimme hänen valita joko meidän tai valehtelun väliltä. Hän ilmeisesti valitsi valehtelun, sillä ei enää tullut luoksemme välituntisin.
Only when I stop to think about it
I hate everything about you
Why do I love you
I hate everything about you
Why do I love you
Every time we lie awake
After every hit we take
Every feeling that I get
But I haven't missed you yet
Olimme tyytyväisiä, vaikka luonnollisesti tuntuikin vähän oudolta seisoskella välituntisin ilman häntä. Hän vaikutti hyväksyneen asian ja ymmärtäneen virheensä. Olin kuitenkin typerä, kun tuudittauduin turvallisuudentunteeseen. En vielä silloin arvannut, että tulisin katumaan sitä loppuelämäni.
Rauha ja hiljaisuus jatkui helmikuun puoleenväliin saakka. Oli aivan tavallinen maanantai-aamu, lunta tuiskutti taivaan täydeltä. Kiipeilimme Katin ja hänen ystävänsä Siirin kanssa koulun suurimmalla lumivallilla. Käänsin selkäni kavereilleni ja kurkistin alas reunalta. Pudotusta oli ihan mukavasti, olihan sentään ennätysluminen talvi. Katin kiljaisu herätti minut todellisuuteen. Käännyin kannoillani ja näin Nooran, vain muutaman sentin päässä minusta. Ehdin hengähtää kauhuissani, mutten reagoida mitenkään.
Tyttö tönäisi minua kovakouraisesti. Olin niin lähellä reunaa, etten millään kyennyt välttämään putoamista. Mätkähdin kovaäänisesti vasemmalle kyljelleni, suoraan kovan jääköntin päälle. Näin silmäkulmasta jonkin putoavan. Huusin kivusta, kun Nooran hyppäsi jalat edellä kylkeni päälle. Kuulin muutaman epävireisen rusahduksen ja naurua. Kovaäänistä naurua. Hän laskeutui päältäni ja potkaisi vatsaani. Ruumiini oli tulessa. Oksensin jotain punertavaa ja näkökenttäni sumeni sekunti sekunnilta. Lopulta kaikki pimeni.
Only when I stop to think about it
I hate everything about you
Why do I love you
I hate everything about you
Why do I love you
Only when I stop to think
About you, I know
Only when you stop to think
About me, do you know
Heräsin ensimmäisen kerran pukuhuoneessa. Ympärilläni häälyi monia kasvoja ja joku huhuili nimeäni. Olin juuri aikeissa vastata, kun kaikki peittyi jälleen pimeyteen. Havahduin vasta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen ja kuulin tasaista piippausta. Olin luonnollisesti sairaalassa. Hoitaja taputti olkaani, kun huomasi minun heränneen ja hymyili rohkaisevasti. ”Olet onnentyttö, se oli kahdesta sentistä kiinni”, hän sanoi. Minulta oli murtunut kolme kylkiluuta ja ne olivat vahingoittaneet keuhkoani vakavasti. Myöhemmin sain kuulla, että jos isku olisi kohdistunut kaksi senttiä ylemmäs, olisin kuollut.
I hate everything about you
Why do I love you
You hate everything all about me
Why do you love me
I hate
You hate
I hate
You love me
I hate everything about you
Why do I love you
En palannut kouluun moneen kuukauteen, en uskaltanut. Pelkäsin, että minua satutettaisiin jälleen. Nooraa ei koskaan rangaistu, vaikka hän oli lähestulkoon tappanut minut. Vielä nykyäänkin vamma vaivaa minua. Harrastan nykyisin ratsastusta ja vamma rajoittaa rakasta lajiani huomattavasti. En pysty tekemään kaikkea koulun liikuntatunneillakaan.
Olen nyt lukiossa ja yhä edelleen pelkään ihmisiä. En tutustu keneenkään, koska pelkään heidän satuttavan minua. En koskaan toipunut hyökkäyksestä. Olin ennen sosiaalinen, äänekäs persoona. Nyt värjöttelen yksin nurkissani pelokkaana hiirulaisena. Hän, josta piti tulla ystäväni, tulikin se henkilö, joka tuhosi elämäni. _________________ I used to be part of the Fellowship, but then I took the Hobbits to Isengard.
Viimeinen muokkaaja, Snowrider pvm Ke Maa 30, 2011 10:59 am, muokattu 2 kertaa |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Flyer Kettu

Liittynyt: 01 Lok 2010 Viestejä: 244
|
Lähetetty: To Hel 17, 2011 10:48 pm Viestin aihe: |
|
|
Kamalaa mitä on sinulle voinut tapahtua! (Jos nyt ymmärsin asian oikein, että sinä olit tämä tyttö.)
Saitteko koskaan selville minkä takia tämä Noora oli siirretty kouluumme? Ja eikö hän muka saanut mitään rangaistusta kamalasta teostaan?
Aivan kamalaa miten joku, aluksi niin mukava ihminen voi melkein tappaa...
Olitteko silloinkin viidenellä, kun tuo tapahtui?
Minulla riittäisi näitä kysymyksiä, mutta oletan, että et jaksaisi vastata niihin kaikkiin :')
Tarinasta en osannut rakentavaa antaa. Minua ainoastaan kiinnostaa tuo tapahtuma. Sydän hyppäsi ihan kurkkuun, kun luin. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Snowrider CREW

Liittynyt: 19 Lok 2006 Viestejä: 783
|
Lähetetty: To Hel 17, 2011 11:07 pm Viestin aihe: |
|
|
^ Kyllä, minä siis olin tämä tyttö.
Noora siirrettiin kouluumme kaupungin toiselta laidalta. Hän oli hankkiutunut ongelmiin kaikissa aiemmissakin kouluissa ja hänet oli yksinkertaisesti heitetty ulos.
Rangaistusta hän ei koskaan saanut. Hän jopa myönsi tekonsa, mutta kukaan ei edes puhutellut häntä. Ei jälki-istuntoa, ei mitään. _________________ I used to be part of the Fellowship, but then I took the Hobbits to Isengard. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
rocket_fani-* Peura

Liittynyt: 09 Maa 2008 Viestejä: 5519
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 8:51 am Viestin aihe: |
|
|
Nyt en kerkiä kommentoimaan niin rakentavasti tarinaa, mutta ihmettelen, miksi et ilmoittanut asiasta poliisille? Tämä kuulostaa pahoinpitelyltä, ja sehän on rangaistava asia. Tämän Nooran kuuluisi saada joko sakkkoja, tai joutua enintään 2 vuodeksi vankilaan, joskaan en tiedä hänen iästään. Mutta ihan hullua jättää asia sikseen. Nyt ei murehdita, vaan oikeasti suosittelen ilmoittamaan tuosta poliisille, sillä tuon Nooran teko on ihan järkyttävä ja sinä meinasit melkein kuolla. En minä ainakaan voisi antaa sen vain olla, ennen kuin oikeus on tapahtunut. _________________ You and me, we'll all go down in history with a sad statue liberty and generation that didn't agree... |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Snowrider CREW

Liittynyt: 19 Lok 2006 Viestejä: 783
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 10:15 am Viestin aihe: |
|
|
Tämä oli harvinaisen mutkikas tapaus. Silloinen rehtori oli vanha perhetuttu ja viimeistä vuotta virassa ennen eläkettä. Äitini olisi halunnut viedä tapauksen poliisille, mutta rehtori sanoi, että hän hoitaa rankaisun itse, sillä ei halua tahroja maineelleen viimeisenä vuotenaan. Hän ei kuitenkaan loppujenlopuksi tehnyt mitään. _________________ I used to be part of the Fellowship, but then I took the Hobbits to Isengard. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
rocket_fani-* Peura

Liittynyt: 09 Maa 2008 Viestejä: 5519
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 5:00 pm Viestin aihe: |
|
|
No jo oli oli reksi. o.O Hirteen tommosseet reksit. Sanojen takana kuuluu seistä, ei tuollaista voi vain katsoa läpi sormien.
Noh, mutta kuitenkin, toivottavasti joskus rohkaistut taas, ja uskallat tutustua ihmisiin. Kaikki ihmiset eivät ole tuollaisia, jotkut toki ovat niitä, jotka vahingoittavat toisia henkisesti (minulla on tuosta kokemusta), mutta eivät kaikki maailman ihmiset ole ns. "pahoja". Mutta totta kai tuollaisen asian sulattelemiseen menee monta vuotta aikaa. _________________ You and me, we'll all go down in history with a sad statue liberty and generation that didn't agree... |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
heNu-* Kettu

Liittynyt: 05 Hel 2011 Viestejä: 218
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 6:55 pm Viestin aihe: |
|
|
Voi sua raukkaa. Tuli vedet silmiin tätä lukiessa. Oikeesti, ensin leikitään parasta ystävää, voitetaan luottamus. Mutta seuraavaksi, petetään välittämättä mitä toisesta tuntuu. Jos mä olisin ollut sä, mä voin ihan oikeesti sanoo, että tosta Noorasta olis jääny pelkkä muista teiän paikkakunnalla. Ihan oikeesti. Mä en olis ikinä jättänyt tota sikseen, vaan olisin niin kauan huutanut kurkku suorana, pakottanut äidin puhumaan sen vanhemmille, haukkunu sen tytön niin maahan, että se ei olis enää ikinä uskaltanu tulla mun lähelle. Tieto on minullakin, että varmaan seuraavaksi kaikki miettii, että en uskaltaisi tehdä niin, mutta mä uskallan. Kun mun isoveljen vanha kaveri, haukku ja löi mun isoveljeä, mä tunkeuduin väliin. Mun kurkusta lähti niin paljon ääntä, rumia sanoja, että se poika ei enää uskaltanut melkee edes tulla mun isoveljen luokse. Mutta siis, mä otan oikeesti osaa siitä mitä sä jouduit kokemaan. Ja tollanen reksi vielä. Mun iskä olis varmaan vieny asian poliisille, jos vähään aikaan ei olis kuulunu mitään poliiseilta. Mutta mä oon ilonen, että sä jäit henkiin. Tollasen kivun ja kuoleman voittaminen, on iso juttu. Toivottavasti sä uskaltaudut vielä tutustumaan paremmin muihin ihmisiin ja tuut toimeen niiden kanssa. Onnea tulevaisuudelle ! _________________ Army of love. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Kipinä Peura

Liittynyt: 14 Huh 2009 Viestejä: 6418
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 7:16 pm Viestin aihe: |
|
|
Ihan hirveetä. Oikeesti meni vähän aikaa sulatella tuota tekstiä, kun luin että sinulle on tapahtunut näin! Toi oli varmaan oikeesti jotenkin sekasin tai hullu. Mä en pystyis mitenkään satuttaa toista noin, vaikka kuinka vihaisin toista... _________________ How many miles to the Wonderland? |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Jada Peura

Liittynyt: 15 Jou 2009 Viestejä: 8590
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 7:24 pm Viestin aihe: |
|
|
Todella "hieno" tarina, jos tätä hienoksi voi kutsua. Ensin ajattelin että vähän random, mutta kun luin ensimmäisen lauseen tajusin että tämä on tositarina. Tosi koskettava ja pisti ihan vakavaksi, miten kukaan voi olla noin sydämetön... ): _________________ Nukahda onnen kehtoon silloin kun kukaan ei välitä. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
RIP_Ruusu-* Peura

Liittynyt: 25 Maa 2010 Viestejä: 4667
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 7:29 pm Viestin aihe: |
|
|
Ei tainnut olla kaikki kotona sillä tytöllä...mutta koskettava omalla tavallaan tämä realistinen tarina.Upeat lauseet mutta jotenkin tämä uupui.Mutta silti tämähän on tosijuttu niin ei siihen voi ruveta sateenkaaria lisäämään jonkin puuttumisen takia?Siltikin sulvaa ja ymmärrettävää tekstiä. _________________ Nykyään kuulee ihmisistä, joilla oli elämääkin suuremmat tunteet. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
lappu Jänis

Liittynyt: 12 Huh 2009 Viestejä: 39
|
Lähetetty: Pe Hel 18, 2011 8:41 pm Viestin aihe: |
|
|
Hui kauhistus!
Kamala kuvotus nousi tuossa, kun luin mitä se tyttö oikein teki ja sen seuraukset. Ihan hirvittävää, miten tuollaista voi tapahtua ja miten sitä ei ylipäätään edes kunnolla sitten selvitetä. Päädyin tosiaan siihen tulokseen, että sillä pahoinpitelijätytöllä ei todellakaan ollut kaikki keksit paketissa, jos edes on nykyäänkään. Ei normaalijärkinen viidesluokkalainen tyttö, tai kukaan muukaan, yksinkertaisesti tee tuollaista!
Mutta asiasta hiihtoliittoon... Todella hyvin kirjoitettu one-shot, josta löysin vain yhden lauseen, jossa ilmeisesti oli virhe kun en sitä ymmärtänyt:
| Lainaus: | | Eräänä päivänä hän lupasi lintsasi koulusta ja oli sanonut meille olevansa sairas. |
En osaa oikeastaan muuta rakentavaa kritiikkiä antaa, kun kelailen vielä tuota koko tapahtumaa kokonaisuudessaan. Aivan varmaan on sinulle jäänyt ikävät muistot tuosta, eikä ole helppoa päästä edes eroon sen jättämistä jäljistä - itselleni ei ainakaan olisi. Siispä näin loppukevennykseksi toivon sen Nooran katuvan typeriä tekojaan ja parantaneen tapansa. Ja sinulle toivotan jaksamista sekä onnea kirjoittamisen saralla. (: _________________ Dear diary, a chipmunk asked me my name today, I said it was Joe; that lie will haunt me forever. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
tuulimari CREW

Liittynyt: 31 Maa 2007 Viestejä: 8045
|
Lähetetty: La Hel 19, 2011 10:03 pm Viestin aihe: |
|
|
En sano, kuinka paljon sinua suren ja kuinka väärin tämä on sinun kaltaisellesi upealle ihmiselle, koska uskon asinun tietävän. Ja jos itse olisin asemassasi en jaksaisi kuunnella ainaista säälimistä.
Tarinana tämä on todella taitavan jäsennetysti kirjoitettu. Kappalejaot ja tapahtumien sijoittelu tarinaan ovat hyvin organisoidut ja ns. tärkeimmät kohdathyvin korostettu esille. Teksti on virheetöntä ja hienosti tasapainotettua sekä mieleenpainuvan vahvaa. Tekstissä on tunnetta ja tarkoitusta, se ei ole vain sanoa. Kursivoidut englanninkieliset tekstit tuovat muuten niin asialliselle tarinalle tunteet, sen, kuinka tuo oikeasti muutti elämäsi ja kuinka paljon se oikeasti katkeroittaa. Miksi tuo tapahtui juuri minulle? - yms. tyyliset kysymykset heräävät tuosta tekstistä.
Tarina on kaunis ja taitavasti kirjoitettu, mutta idea on tavattoman surullinen. <'3 Voimia. _________________ "Titanic was called the Ship of Dreams, and it was. It really was." |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
BlackVeilBrides-* Muurahainen

Liittynyt: 25 Mar 2010 Viestejä: 3
|
Lähetetty: Su Hel 20, 2011 9:48 pm Viestin aihe: |
|
|
Pistää surulliseksi ja vihaseksi tommonen kohtelu. Ja vielä sen lisäksi ihan väärin hoidettu tilanne! Sikäli voin sanoa että tiedän tavallaan tunteen kun luulee aluksi jotakin mukavaksi ja osoittautuukin aivan muuksi..
Toivottavasti saat rohkeuden ja varmuuden takaisin ajan kanssa.
Mutta positiivuus kunniaan ja kehun sinua kirjoittamisen taidosta!
btw. rakastan I hate everything about you- biisiä yli kaiken. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
vampyyri_fani-* Kirppu
Liittynyt: 01 Jou 2010 Viestejä: 1
|
Lähetetty: Ke Hel 23, 2011 1:06 am Viestin aihe: |
|
|
Siiis mulle tuli aivan kyyneleet silmiin tätä lukiessa. Uskomatota miten tyhmä joku ihminen voi olla. Oikeasti olen surullinen sinun puolesta. Toivottavasti se noora katoaa koko loppu elämäksesi pois. Kaikki voimat sinulle. Olit ennen niin iloinen mutta nyt et uskalla tutustua ihmisiin.
Mulla on isoveli. Kerran kun oli ykkösellä minä ja mun isoveli mentiin koulun jälkeen illalla pelaa futista. Mun veli opetti mulle kaikkee hienoi potkui ja tollasii. Mutta sitten äiti soitti ja sano että kotiin. Oltiin lähös kun siihen paikalle tupsahti kolme 9 luokkalaista poikaa. Ne seurasi meitä koko ajan kunnes mun isoveli sano että vainootteko te mun pikkusiskoo? Sitten se kysy vielä että etkö uskalla käydä päälle? Sillon se oranssi hiuksinen poika kävi mun isoveljen kimppuun ja mun isoveli veti sitä turpaan. Sitten siihen tuli kaksi muuta jotka kävi mun isoveljen päälle. Mä olin ihan paniikkissa ja huusin nille että lopettakaa! Sitten ne lopetti. Ja lähti.
Kotona en saanu syötyä ilta palaa itkin vaan koko ajan enkä saanu unta yöllä. Mulle jäi ikuiset traumat joita ei voi parantaa. Pelkään mennä ylä asteelle koska siellä on just tollasii poikii. Ajattelin kertoa tämän sinulle koska se tavallaan liittyy tohon juttuun. Ne pojat pilasivat elämäni. Pelkään mennä kaikki alle ja kierrän isommat pojat kaukaa.
Oikeus voittaa. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
piipertäjä-* Kirppu

Liittynyt: 10 Syy 2010 Viestejä: 2
|
Lähetetty: Ke Hel 23, 2011 1:14 am Viestin aihe: |
|
|
Oikeesti mulla hyppäsi sydän kurkkuun tätä lukiessa. Kuinka joku voi olla noin tyhmä.... Mutta koska vampyyri_Fani on minun toinen jäsen en jaksa ruveta kirjoittamaan tuota litanniaa uudestaan.
Mutta rispektii sulle ja tollasesta ei voi melkein parantua. Siinä ainakin kestää kauan.
OIKEUS VOITTAA AINA. JATKA TAISTELUA. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|