Forum

RIP_Ruusu-* · Peura Liittynyt: 25 Maa 2010 Viestejä: 4667

Elikkä mitä kaikkea ihanaa olet hevosten ja ponien kanssa kokenut?Laukka on ollut vapaata ja ihanaa.Hevonen on turvautunut sinuun?Mitä sivä rakastat siinä hetkessä.
Yksin kertaista mikä on ihanaa mitä hevosen kanssa haluat kokea tai minkä olet kokenut.Vaikka esim.
Paavo:
Ihanin kokemus... noh se oli sillo viime vuonna kun Nakki hevonen oli aina tarhassa semmonen ilkee ja kaikkee.. nii sit se vaan tuli mun luo ja paino päänsä mun olkapäälle.
Joo outo esimerkki. Mutta eihän hevosten kanssa jotkut ihanat kokemukset voi unohtua, eihän?Voihan se olla joku hyvä kokemuskin vian vaikka, sain erään ponin laukkaamaan ihan nätisti olen ylpeä siitä ja minusta yms.
Noh en enään saarnaa ;) teillä vappoot kädet.

en tiiä onko samanlaista aihetta?
_________________
Nykyään kuulee ihmisistä, joilla oli elämääkin suuremmat tunteet.

Kaze · Peura Liittynyt: 07 Maa 2008 Viestejä: 7488

----
_________________
This is the fate of modified humans like me.

Snowrider · CREW Liittynyt: 19 Lok 2006 Viestejä: 782

Kyllä tuo ensimmäinen laukka on vain jotain sellaista, mitä ei helpolla unohda. Edelleenkin lämmittää sydäntä. Ponin nimi oli Elsi, tapauksesta on aikaa sellaiset 10 vuotta. Ravailtiin kaikessa rauhassa pitkää sivua ulkokentällä talvipakkasessa, kun sisäjalka liikahti vähän eteenpäin ja loppu pitkä sivu mentiinkin sitten laukassa. Opettaja meinasi sättiä minua virheestä, mutta näkikin sitten pikkutytön kasvoilla onnen kyyneleet. Se huomautus jäi sinne.

Toinen todella mieleenpainuva kokemus oli pieni shetlanninponi, jonka karsinaan kukaan ei uskaltanut mennä. Nasu-parka oli viettänyt varsa-aikansa sirkuksessa ja siitä oli tullut ihmisarka. Se yksinkertaisesti yritti käydä päälle, kun joku lähestyi sitä. Joka päivä vähäisellä vapaa-ajallani olin sen karsinan luona, aina selin siihen päin, jottei se tuntisi oloaan uhatuksi. Pari, kolme viikkoa vierähti, mutta sitten se tuli viimein ihmettelemään, mitä minä siinä patsastelin. Nasun omistajan luvalla totutin sitä hitaasti seuraponin elämään, harjasin, satuloin, pesin. Se ei ollut myöskään saanut pitkään aikaan liikuntaa, joten taluttelin sitä maastossa, kun olin kerran liian iso sillä ratsastaakseni. Eräs ystäväni, joka nykyisin käy yhä samalla tallilla (siirryin sieltä pois muutama vuosi sitten, taso oli liian alhainen ja kaipasin haasteita), pitää oikein hyvää huolta Nasusta. Kuulen siitä aina silloin tällöin. Se oli jopa ollut yhdellä talutustunnilla menestyksekkäästi. Se on nykyisin taluttaessa oikea enkeli, mutta sen ratsukoulutus on todella puutteellinen, joten sitä ei voi pitää tuntikäytössä. Mutta siitä on pikkuhiljaa ja varmasti tulossa ihana lasten ratsu.

Viimeinen, muttei vähäisin, tapaus oli jotain todella uniikkia. Viime kesän ratsastusleirillä sain ratsastaa yksityishevosella nimeltä Eppu. Olin hyvin tietoinen siitä, että se oli entinen kilpahevonen, mutta olin leiriryhmän ainut kokenut jäsen ja yhdellä opetushevosista oli silmätulehdus, joten minulle ei riittänyt tallin omaa hevosta. Ensimmäisellä tunnilla ajattelin jatkuvasti: "Taivas, tästä ei tule mitään." Sillä oli epätavallisen korkeat askeleet, ravissa oli todella vaikeaa istua. Lisäksi sitä oli vaikeaa pitää temmossa. Ensimmäisen tunnin jälkeen ajattelin surullisena, että olen jumissa mokoman jäykkiksen kanssa koko leirin. Seuraavana päivänä kuitenkin harjoiteltiin pelkillä painoavuilla ratsastamista. Parin minuutin johtokinastelun jälkeen jokin vain naksahti. Meissä molemmissa. Kuulin opettajan suusta ällistyneen "oho"-huudahduksen. Myöskin kaverini, joka oli samalla leirillä, tuijotti minua ja ratsuani kuin aaveen nähneenä. En ihmettelyt sitä, keskityin vain ratsastukseeni. Kaikki oli täydellistä. Ravista tuli mukavaa istua, askeleesta matkaavoittavaa. Kokosin hevosta yhtä tehokkaasti kuin kuminauhaa. Elämäni paras tunti parhaalla hevosella, jolla olen koskaan elämässäni ratsastanut. Jos ihminen ja hevonen voivat mitenkään kuulua yhteen, niin minä olen löytänyt täydellisen hevoseni. En ikinä, ikinä ole ratsastanut paremmin, enkä varmaan tulevaisuudessakaan. Jos minulla olisi rahaa ostaa Eppu itselleni, eikä näitä vammoja koulupahoinpitelystä ja ratsastusonnettomuudesta olisi, me kisaisimme pian, jopa muutaman vuoden sisällä, SM-mitaleista. En ikinä unohda tätä hevosta.
_________________
I used to be part of the Fellowship, but then I took the Hobbits to Isengard.

RIP_Ruusu-* · Peura Liittynyt: 25 Maa 2010 Viestejä: 4667

Voin kai sitten kertoa omatkin ihanat tunteet ja kokemukset noiden heposten ja ponisten kanssa.

Ratsastan täällä omalla paikkakunnallani hyvällä ratsastuskoululla, en harrastetallilla (en väitä että harrastetallit olisivat huonoja mutta itse en nyt tiedä sitten mitä eroa niillä on.). Siellä asu eräs vanha hevonen , Filuri.Se oli vanha ja ihana. Sen luonteisia hevosia tuskin on monia. Se oli lempeä ja höpösö, mutta hieman välillä itsepäinen. Kun olin eräällä hevosenhoito kurssilla jota ratsastuskoulun eräs opettaja piti. Sain hoitohepakseni Filurin, silloin olin tuskin koskaan ollut tuon hevosen kanssa mitenkään ehkä kerran pari ratasastanut sillä. Harjasin, opettilin laittamaan päitset, pesin jalkoja kaikkea hieman. Rupesin yllättäen sitten olemaan ratsastunneilla hieman aina tuolla hevosella menemään. Niin ihana ja pian olimme kuin ajatus yhdessä.Sain melkein ensimmäistä kertaa tuntemaan itseni ratsastajaksi tuon selässä... en tiedä nyt opettajista. Olin aina niin unelmoitunut papparaisesta mutta myönnän että rupesin itkemään, melkein tallilla kun sain tietää että hevonen, Filuri rakas oli kuollut (lopetettu eräästä syystä). Ikävä mutta se hevonen oli jotain täydellistä ja ihanaa.. kaipaan sitä.Sen ihania hönkäyksiä niskaan kun yritti nostaa kavioita... <'3 R.I.P

On minulla enemmänkin kerrottavaa.. mutta sitten joskus toiste :'DD
_________________
Nykyään kuulee ihmisistä, joilla oli elämääkin suuremmat tunteet.

Viba-* · Hiiri Liittynyt: 30 Jou 2007 Viestejä: 21

Varmaaan se eka laukka oli se ihananin kokemus ikinä. Siitäki on jo noin kaks vuotta.. Mut se oli khyl nii ihanaaa eikä sitä ikinä kyl unoha. Onhan niitä toki muita, mutta ei jaksa luetella.

Jiiihaaponi-* · Kirppu Liittynyt: 06 Huh 2011 Viestejä: 2

Kisoissa yks pikku poni tiputti mut kolme kertaa peräkkäin alas jo lämpässä.. Se veti esteen päällä päänsä alas ja pukit perään. Mua ei sattunu, mutta ehkä pieni pelko jäi ponia kohtaan

Sitten nyt maanantaina hyppäsin ekaa kertaa kisojen jälkeen ponilla. Pelkäsin että tuun taas alas jne, mutta poni olikin aivan ihana. Nyt sain itseluottamuksen kokonaan takaisin ja rakastan pientä ponia..<33

Nillanen-* · Kettu Liittynyt: 02 Maa 2011 Viestejä: 281

Silloisen ponin kanssa lähdettiin maastoon kauniina kesäyönä. Ilman satulaa käpyteltiin vaan menemään öisessä metsässä. Muistan kuinka löysin todella kauniin linnunsulan ja laitoin sen ponin suitsiin kiinni.

Vaikka rakas poni lähti luotani vihreimmille niityille, se sulka on minulla vielä tallin seinällä muistuttamassa minua.

Jotenkin tuo on jäänyt mieleen.

kani_koti-* · Hiiri Liittynyt: 21 Mar 2009 Viestejä: 27

Shetlanninponini nosti eilein tosi hyvin laukan kun käskin pohkeilla ja reipalla mutkas. Oli vaan niin ihana onnistumisen tunne kun eilisin se vain pukitteli.

Capriole · Ilves Liittynyt: 26 Hel 2011 Viestejä: 436

Meidän tallilta yks Lempi ni sillä on ollu jalat koko talven kipeenä, eikä sil oo juurikaan ratsastettu. Kaikki kutsuu sitä mummoks koska se on niin vanha. Pääsin sillä eilen tunnilla ja ku piti laukata ni sehän innostu menee ihan täysii kiitolaukkaa ja mä vaa nauroin siel seläs. Se oli jotenkin jännä tunne. :D
_________________
Rakkaus ja linja-auto ovat hyvin samanlaisia. Voit juosta perässä tai odottaa seuraavaa.

hemfer-* · Jänis Liittynyt: 14 Hel 2011 Viestejä: 61

Ensinmäistä kertaa kun nousin hevosen selkään, ihan pikkusena 3-vuotiaana. Vaikka minua talutettiin ja pikku shetlanninponi alla oli kaikkein kiltein ja en itse päässyt ohjaamaan paljon yhtään, mutta se kokemus! Se oli semmonen mikä jäi ikuisesti mieleen ja pysyy siellä.

Toinen onnellinen tunne oli myyntitallilla missä olen ratsastanut ja hoitanut hevosia kohta jo yli 3-vuotta. vuos sitten ihastuin siellä mustaan shetlanninponiin joka tuli aina luokse kun kutsuttiin ja huudettiin sen nimeä. Ponilla oli omaa luonnetta jonkun verran, mutta niin rakastava oli. Kiinnyin poniin heti ensisilmäyksellä. Kertaakaan ei yrrittänyt heittää alas tai purasta kyljestä. Koskaan ei rynnännyt kenenkään päälle ja arvosti kaikki, erityisesti minua. Aina kun meni ponia hakemaan laitsalta ja huusi, se kirmasi luokse ja painoi päänsä kainalooni. Muutaman kerran se tuli jopa perässä kävellessä maastossa. Tallin omistaja sai hylätyn Suomenhevosen tallilleen ja se oli sellainen ärhäkkätapaus. Ryntäili kaikkien päälle, muita hevosia yritti näykkiä ja karsinassa pyöri koko ajan vaan ympyrää. Potki seiniä ja hirnui lähes missä tilanteessa tahansa. Puri kaikkia hevosia, paitsi tätä shettistä. Häneen se ei mitään huomiota kiinnittänyt ja samalla laitsallakin ollessaan, yritti pysyä aina mahdollisimman kaukana tästä ponista. Kerran tämä suokki ja shettis olivat samalla laitumella ja kun menin sahkemaan uutta suokkia, shettis oli ihan toisella puolella laitsaa. Kun yritin huutaa suokkia ja olin juuri melkein saamassa sen tämä suloinen shettis kirmasi luokseni. Juuri ja juuri sain suokin kiinni ja jo sen eleistä näkyi että se ei näyttänyt millään nauttivan siitä että tämä shettis tuli luokseni. Niinpä suokki potkaisi oikein olan takaa shettistä joka kaatui maahan vähän ääntä pitäen. Juoksin hirveetä vauhtia suokki mukana tallille. Laitoin tämän karsinaan ja hain omistajan paikalle. Kun menimme paikalle se hädin tuskin oli elossa. Soitimme eläin lääkärille joka tli saman tien paikalle. Shettis vietiin klinikalle ja siellä vietti kuukauden. Se alkoi jo vähän toipua mutta ei pystynyt enään kunnolla olemaan ratsu ponina. Se myytiin toiselle tallille missä se oli pari vuotta kunnes kuoli selkä sairauteen jonka se oli saanut suokin potkusta. Vaikka shettiksen lopettaminen tuntui rasittavalta, olin onnessani että se sai silti elää pari viimeistä vuotta rauhassa, ilman koko aikaista rasitusta, mitä se olisi saanut meillä ollessaan. Kaikki kääntyikin hyvin päin vaikka lopettaminen sattuikin.

Hevosrakas-* · Jänis Liittynyt: 18 Maa 2011 Viestejä: 38

Se jäi mieleen kun laukkasin ekan kerran irti ja kun hyppäsin ekan kerran <33

Söde · Jänis Liittynyt: 25 Tou 2010 Viestejä: 59

Ei ehkä ihanin mutta ainakin hauskoin kokemukseni oli tämä, joka sattui nyt ihan eilen (to 19.8.-11) :

Oli ensimmäine ratsastustunti kesän jälkeen ja menin eräällä shettisruunalla. Tunti oli ihan kiva, mutta sain pari satulanpoltinta, sillä en ollut ratsatanu 3 kuukauteen. Poni tunnetaan puremisesta ja on myös taitava karkaaja taluttaessa. Tunnin jälkeen kun olin harjannut ja oltiin lähdössä tarhan suuntaan, pyysin että joku pitäisi toiselta puolelta kiinni, sillä poni oli vahva kokoisekseen : D no sain apua mutta kun toinen taluttaja päästi irti avaakseen portin poni yritti päästä syömään ruohoa ja tallasi suoraan jalkani päälle siihen kohtaan missä ei ole turvakärkeä. Siinä se söi ilosesti ja minä yritin saada sitä pois. Kun joku tuli auttamaan ja poni otti jalkansa pois, lähti ruuna ravaamaan sähköaidan ja ojan välistä. minä kaaduin ja poni jatkoi matkaa. Minä pidin silti edelleen kiinni ja poni ravasi edellä ja veti minua perässä. Olin kirjaimellisesti mahallani makaamassa ja pidin riimunnarusta kiinni. tipahdin ojaan ja poni alkoi syömään, mutta pidin silti kiinni edelleen riimunnarusta. Eräs tallilainen tuli hakemaan ponin, mutta poni karkasi häneltä. Saatiin poni kiinni, mutta minun molemmat käteni, toinen jalkani ja selkä olivat ja ovat edelleen kipeät : D Nauroin ja itkin samaan aikaan kun nousin ojasta. Eli sellaista menoa täälläpäin

Shetlanninponi-* · Hiiri Liittynyt: 23 Tou 2011 Viestejä: 22

Tänään tulin tuolta tallilta niin huutelin poneillemme ja ne tuli laukalla portille kattoonmitä asiaa mulla on. Ihanaa.
_________________
Elämä on!

Söde · Jänis Liittynyt: 25 Tou 2010 Viestejä: 59

No onha mulla se ihanin kokemuskin, kun aikansa mietin :)

Olin ratsastanu jo jtn pari vuotta ja tallillani oli vain kaksi shettistä (ei tallin omistajan omia).
Tallin omistaja hankki pari uutta shettistä.
Kun tulin sitten tallille ja näin kaksi uutta shettistä satuloituna, rakastuin ensimmäiseen ensisilmäyksellä. Menin katsomaan, kellä menin ja näin listassa uusien shettiksien nimet. sain toisen niistä ja toivoin hartaasti sen olevan tuo ihna palloruunikkotamma. Ei ollut ja petyin suuresti.
Kumminkin siitä lähtien olen aina rakastnut tuota ponitammaa niin paljon että tänäpäivänäkin hoidan sitä ja pääsen sillä juuri ja juuri... onneksi :)
valitettavasti tamma on jo n. 20 joka harmittaa suuresti.
Kaverini on tehnyt minusta ja siitä videonkin (en halua kertoa osoitetta >:D). ratsastan ponilla usein ja meillä on paljon yhteisiä muistoja <3
Olen nyt ratsastanut jo yli 6 vuotta ja tuntenut/rakastanut ponia n. 4 vuotta
_________________
Shut up and listen

pörrö2 · Ilves Liittynyt: 20 Huh 2009 Viestejä: 806

Ensimmäinen onnistunut laukka,ihanalla hevosella jäi kyllä mieleen.

Laukannosto oli suht helppoa ja sitten mentiin,ihanaa pehmeää laukkaa.
Ei oikeasti sitä voi kuvailla ellei itse sitä ole kokemassa. (: